Katsoin juuri WikiAnswers-sivulta, joku oli kysynyt kuuluisia itävaltalaisia bändejä. Virallinen vastaus kuului: "ei ole kuuluisia bändejä, on vain klassista musiikkia ja jodlaajia". En osaa yhtään vitsiä jodlaajista.
Adventure Playgroundeista:
C. Th. Sørensen laittoi alulle Adventure Playground-idean, eli "seikkailuleikkipuiston" vuonna 1931. Idean mukaan lapset saisivat leikkikentällä vapaasti toteuttaa itseään, leikkiä ja unelmoida ilman tarkkoja sääntöjä ja rakentaa kaikenlaista luovasti "jätteestä ja ylijäämätavarasta". Idea hiukan myöhemmin sisälsi ajatuksen myös vammaisten lasten leikkimisen tarpeesta ja heidän huomioimisestaan. Ensimmäinen leikkikenttä avautui 1943 Emdrupiin Tanskaan ja vuonna 1946 idea levisi Lontoon kautta Iso- Britanniaan. Tällä hetkellä Adventure Playgroundeja on noin tuhat varsinkin Tanskassa, Sveitsissä, Saksassa, Ranskassa, Hollannissa, Iso- Britanniassa ja Japanissa.
Bristolissa näitä leikkipuistoja on viisi, joista yksi toimii osittain vapaehtoisrahoitteisesti. St. Paul`s Adventure Playgroundissa vakituisia työntekijöitä on kolme(muistaakseni) ja kiertäviä 2-4 sekä silloin tällöin vapaaehtoistyöntekijöitä. Ongelmana on puistojen suosio; asukkaiden apua kaivataan aina, kun väkimäärä puistoissa nousee yli sadan.
Kerroin tänään, että Suomessa ei tätä ongelmaa ole, sillä aina, kun tarvitaan vaikkapa vanhempia avuksi tapahtumiin, he tulevat sankoin joukoin paikalle ja suorastaan tappelevat oikeudesta olla mukana! ;)
Ohjelmaesimerkkinä voisi olla vaikkapa tämän päivän maalaus, pöydällä on pullovärejä, siveltimiä ja suuria pahveja. Toiminta ei ole ohjattua, ainoastaan tyhmyyksiin ja tappeluihin puututaan, kärjistetysti. Lapset saavat maalata pöytää ( päällystetty paperilla), paperia tai toisiaan ja vaikkapa kaataa väriä suoraan pöydälle(kuten eräs pikkuneiti teki). Tiukkaa tekee katsoa, vaikka en omistakaan napakointa nutturaa:)
Tänään töissä pikkuinen neito tuli afrohius pörrössä ja alahuuli töröllään kertomaan, että "Miss, he tickled me and made me laugh!" ( "Neiti, kloppi kutitti ja meikää nauratti"). Iso, iso ongelma tämä. Tullaan kutittamaan ilman lupaa, ja saadaan toinen nauramaan. Törkeää. Aika isoja ongelmia siis joutuu täällä kohtaamaan, ei voi muuta sanoa.
Tosin yksi tappelu puhkesi biljardipelissä, ja nyrkkihän siinä heilui. Sain vähän osumaa, mutta pojat olivat noin 8-vuotiaita. Eli en ole silmä mustana enkä saanut traumoja.
Myös tämä englannin kieli on päivä päivältä helpompaa puhua ja ymmärtää,ja tänään tuntui, että pääsin jo hiukan työn makuun. Kaikki on aina pienen tutustelun ja haistelun jälkeen helpompaa, ja lapsetkin alkavat ottaa kontaktia enemmän, mikä on mukavaa!
Loppuun lisään muutaman kuvan tuosta Playgroundista (uuden rakennelman koristelua viime torstailta) ja suosittelen kuuntelemaan Tarja Turusen uuden singlen I Feel Immortal. Kylmiä väreitä meni yksi tai kaksi, kun kuuntelin eilen. <3
Hyvää tiistaita! ^^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos sanoistanne!