Köhää ja kannustushuutoja

Kipeinä on oltu tässä taloudessa (kuten niiiin moni lähipiiristä ja kauempaakin- paranemisia!). Onneksi ei mitään kovin vakavaa, flunssaa, köhää, kuumeilua ja aivan vetämätöntä oloa "vain". Onneksi tänään kummallakaan ei ole kuumetta, mutta muuten vielä aavistuksen puolikuntoinen olo on. Noh, koiria ei paljoa kiinnosta, onko oloja vai ei, ja eilen talvisodan hengessä käytin niitä reilun puolituntisen hyvin loivaliikkeisellä kävelyllä. Tänään on niin kova myräkkä ulkona, että lahjoin miehen käymään kaupassa ja koiria kävelyttämässä, minä kuorin perunat. Tai siis mies ehti kuoria puolet ennen lähtöä, joten eipä niitä kauheasti jäänyt minulle. Hyvä diili. se toi vielä suklaatakin kaupasta. Mahtava mies. 

Oikeastaan ei se myräkkä niin haittaa, kun ei ole tukka tötteröllä minnekään menossa. Mutta kun se näyttää niin paljon mukavammalta täältä sisältä käsin.

Huomenna onkin jännittävä päivä, kun menemme pikkuserkun, hänen avokkinsa ja siskoni kanssa katsomaan Jyp-Kärpät -peliä. Pikkuserkku on innokas Kärppä-fani ja minä taas taidan olla sen verran keskisuomalaistunut, että huudan kyllä Jypin puolesta (jos huudan ollenkaan). Lajina siis jääkiekko (jos joku ei tajunnut), jota seuraan tasan MM-kisojen Suomen pelien verran. Sarjatilanteesta en ole mitään käryä, mutta mitkäs ne Jypin värit olivatkaan, kaivelen kaapista sensuuntaista huomenna päälle..

Jaa Jypin värit onkin punainen, musta ja valkea. Onneksi kannatan niitä enkä Pelicanseja (googletin; väreinä keltainen ja sininen). Täytyypä siis lepäillä tänään, että jaksaa huomenna intaantua. Ja pitää ottaa selvää, onko Jypillä jotain kannustuslaulua. Tai huutoja. Niitä sitten hoilaan..or not.

Näin cool aion olla pelissä

 

Mitä kuuluu?

Huh.

Miksi silloin, kun joku erehtyy kysymään "mitä sinulle kuuluu?" vastauksena on pohjaton suo harmituksia, huonoja asioita, ketutusta ja ähinää? Olen tätä itse yrittänyt välttää, koska en halua oksentaa harmituksiani jonkun niskaan. Tai no, tyylillä on väliä. Jos pohtii rakentavasti omia miinuksiaan, voi kuulija yrittää vastavuoroisesti miettiä, mitä ratkaisuja voisi olla olemassa.Mutta ikuinen ongelmaoksu ei ole kivaa ystävääkään kohtaan. Voi murehtia ja nyyhkiä, mutta itse olen saanut kivageenin®, ja koetan muistuttaa valittaessani myös hyvistä asioista, joita minun elämässäni onneksi riittää.

 Minusta huonojen asioiden marina on turhaa, jos ei tuo esille hyviäkin asioita, edes vähän, edes joskus. Ja asioiden laittaminen mittasuhteisiin on myös tärkeää. Joskus toki saa vain nillittää ihan nillittämisen ilosta. 

 En halua ikinä tulla sellaiseksi ihmiseksi, joka hellii vanhaa kaltoinkohteluaan vuosia tai pahoittaa mielensä jokseenkin pienestä asiasta, ja nurisee siitä aina tilanteen tullen jopa vuosikymmeniä. Minusta sellainen on oman elämänilon pilaamista. Kuusikymppinen, jolla ei ole muita tarinoita kerrottavanaan kuin "minä niin mieleni pahoitin"-jutut on surullinen tapaus. Usein negatiivisuus, pieni elämänpiiri ja asioiden pohtimattomuus johtaa pikkusieluisuuteen ja kapeakatseisuuteen. Taistelkaamme näitä vastaan: 

Minulla oli tänään ihana puolentoistatunnin koiralenkki, jonka jälkeen koirat kupsahtivat karvamatoiksi lattialle.

Vietin myös iltani aivan hyvässä seurassa mm. Aliasta pelaten (sorry vielä se huutaminen, en voi pelata sitä peliä hiljaa ja rauhallisesti).

Mitä kivaa sinun päivässäsi oli?

 

11 asiaa

"Jokaisen haasteen saaneen pitää kertoa 11 asiaa itsestään, vastata sen jälkeen yhteentoista kysymykseen jotka on saanut haasteen antajalta, keksiä uudet 11 kysymystä ja haastaa 11 uutta bloggaajaa tähän haasteeseen, ja ilmoittaa näille uusille haastetuille haasteesta heidän omissa blogeissaan. Haasteen saa antaa vain niille bloggaajille joilla on alle 200 lukijaa - haastajaa ei saa haastaa uudelleen."

Maubella haastoi minut jo marraskuussa, kiitos siitä! Kiva haaste, jossa saa lörpötellä itsestään, mikä sen mukavampaa! Koitan olla luova, ja keksiä jotain hurjia paljastuksia tai edes kiinnostavia faktoja itsestäni.   

1. En ole kulinaristi. Tykkään arkiruoista, joissa ei ole mitään epäilyttäviä ainesosia. Pahinta rahanhukkaa miehelleni olisi viedä minut kalliiseen ja hienoon ravintolaan. 

 2. Olen myös nirso. En tosin mikään toivoton tapaus

 3. Ärsyttävintä on, kun ihmetellään aikuiselle "miksi jätit tuon syömättä?". Because I can, urpot :D

 4. Minusta on tullut tosi tylsä pukeutuja viimeisten vuosien aikana, ja se vähän ärsyttää joskus

 5. Inhoan lehtipuhaltimia yli kaiken

 6. Koitan usein omissa puheissani varoa turhaa negatiivisuutta ja väninää, ja raskaimpia ovat minusta ihmiset, jotka löytävän kaikesta jotain negatiivista ja valittavat ja surkuttelevat aina itseään

 7. Kävin juuri puolitoista tuntia ulkoilemassa yhden koira- ja yhden ihmistoverin kanssa. Tuli niin hyvä olo, kuten aina!

 8. Minusta alkoholi on yksi Suomen suurimmista ongelmista, enkä pelkää sanoa sitä ääneen

 9. Haluaisin asua vielä jossain toisessa maassa ennen asettumista, vaikka vain puoli vuotta

 10.  Minua ja sessejä tuli kerran vastaan mies, joka lenkkeilytti suurta ja komeaa koiraa. Mies katsoi huvittuneisuuden ja säälin sekaisin tuntein kahta persejalkaista vipeltäjäämme. Katsoin miestä murhaavasti, kunnes tajusin, että olen itse ollut aivan samanlainen. Pyh kaikki labbista pienemmät sutturat. Ja katsokaa, mihin se asenne vei.

 11.  Pelkään petolintuja. Tutuille tuskin uusi tieto. Varsinkin kotkia, ja kotkista eniten valkopäämerikotkaa. Petolinnuista ihanimmat on pöllöt. Tosin huuhkaja on myös aika creepy. Ja kuvaillakseni pelon suuruutta; ottaisin tarantellan naamalleni ennemmin kuin kotkan käsivarrelleni.

1. Jos olisit eläin, mikä olisit? Varmaankin se merikotka. Sekoaisin pelosta itseäni kohtaan, ja olisin hullu, mutta onnellinen liitelijä. Kuvan laittaisin tähän, mutten uskalla

2. Oletko enemmän kotihiiri vai bilehile? Kotihiiri

3. Mitä kieliä puhut? Omasta mielestäni sujuvaa englantia, ymmärrän myös yllättävän paljon ruotsia, puhumisesta en tiedä..

4. Syksy vai kevät? Syksy!

5. Shoppaatko mieluummin netistä vai käytkö ihan paikan päällä? En shoppaile (enää) netissä. Tai oikeastaan juuri ollenkaan.

 6. Viimeisin turha ostoksesi? Nykyään ei tule sellaisia tehtyä, joten suklaa

7. Minkä kirjan olet viimeksi lukenut? Ihan loppumetreillä on Kaari Utrion Sunneva-järkäle, jonka sain joululahjaksi. Edellinen oli Kaari Utrion Haukka, minun rakkaani. Vasta viidettä kertaa.

8. Miten vietät joulua? Rauhassa

9. Päässä soiva biisi? Gina G: Ooh ah, just a little bit :D

10. Mikä olisi ensimmäinen asia, jonka tekisit / ostaisit, jos voittaisit lotossa? Tarjoaisin kaikille lukijoille kierroksen

11. Mitä yleensä syöt aamuisin? Leipää

Juniori, teini ja seniori - Bellan kanssa jäällä (huomatkaa hajurako)

 Tällä kertaa en haastetta jaa, sen saa jokainen tehdä niin halutessaan.

 Happy Monday!

RRrrrromantiikkaa!!!

Kaksi kokonaista vuotta on mies jaksanut meikätyttöä katella. Onhan sitä juhlistettava! Mikä sen ihanampaa, kuin ostaa...

Ulkoilukengät!Molemmille!

Tähän saisi ihanan ja siirappisen runon "yhteisillä poluilla kulkemisista" mutta joo ei.

 Edelliset alkaa olla minulla jo aika huonossa kunnossa (olen korjaillut niitä teipillä, tosin vain sisäpuolelta), vaikka ihan kunnon vaelluskengät ovatkin olleet hyvät tuolla poluilla lompsiessa. Nämä ovat vähän ei-niin-hc-kamaa, mutta mahtavat muuten! Tämä posti on siis niille, jotka ovat muotipostauksia toivoneet. Olkaa hyvä! :D

No ok, sain kukkiakin. Kevään ensimmäiset tulppaanit!

 Ja siellä ne on taka-alalla, kummitädin virkkaaman liinan vierellä. Tällaista koiraperheeseen. Minä taidan ihan pikkuisen laittaa "lilaa luomeen", sillä mies aikoi vielä syömään minut viedä. 

Ihanaa lauantai-iltaa! 

Sessejä eli koiria

Aktiivinen koiraviikko! Maanantaina Pepi ja Ritva treffasivat ihanan bernityttösen Palokkajärven jäällä, tiistaina oli vuorossa corgiseuraa koirapuistossa . Eilen oli vuorossa anoppilan korskea kultsikka ja lauantaina tavataan riehakas bretonin pentu. Ritvaa sosiaalistetaan meidän piireihin oikein olan takaa. Hyvin on mennyt tähän asti. Yllättävän paljon samaa on hänessä kuin vanhempieni Iina-bernissä. Kiltti, mutta välttelee tilanteita. Vähän tosin pitää arvokkaan rouvan komentaa raisumpia teinejä, että nyt loppuu se päätön juoksentelu. Ja ehkä murahtaa yli-innokkaille kosijoille. Mutta rauhallinen, lempeä ja topakka on Ritva-rouvamme. Ja on sillä myös aika huvittavia asentoja ja ilmeitä. Joka päivä saa nauraa koirilleen. Ja ainakin joka toinen päivä hermostua..

Ritu kävelee lenkeillä kuin pomppiva poni, ja makaa sen jälkeen kuin pulleva sammakko. Pepi taas on muuten vaan dorkan näköinen. Todisteita? Tässä:

 Että tällaista meille..Tuossa viimeisessä kuvassa näyttää kyllä jalat aivan uskomattoman tapeilta. Silti niillä nakkimakkaroilla saa aina mamman kiinni, ja pallon varsinkin. Huoh. Pallo on taas komerossa arestissa, kun jollakulla menee vähän yli.

Mittään pahhaa ei olla tehty

 

Hiusharmi

Aina on vääränpituiset ja -väriset hiukset. Mitä niille tekisi? Kasvavat aikamoista vauhtia, pituutta alkaa olla pitkälle selkään. Leikkaanko mallin, vai annanko kasvaa true metal- tyyliin (pese, harjaa ja anna kasvaa), avokin mallia seuraten?

 Saan joskus pieniä kouristuksia hiusvärihyllyn luona marketeissa. Päässäni soi Type O Negativen Black N.1 ja kurkotan silmät harittaen kohti mustia purkkeja. Hiplaan mustan värin eri versioita punamustasta sinimustaan (joka oli vuosia suosikkini) ja huokaan syvään. Musta väri on aivan helvetillinen pitää yllä. Ellei siis halua näyttää kolmen viikon päästä siltä, että on leikkauttanut itselleen piilokaljun. 

Kuvan mies ei liity tapaukseen. v.2009

v.2010

Sellainen superpunainenkin kiinnittää huomioni. Ai, että, joku siinä punaisessa värissä on. Se jotenkin ihan kirjaimellisesti hivelee silmää. Kuten mustakin. Ja jos musta väri on vaikea ylläpitää hyvännäköisenä, niin punainen on suoraan manalan syvimmistä luolista. Tyynyliinat pesuun, valkoiset paidat myös (käytänkin tosi paljon valkoisia paitoja..), sohvatyynyjen varominen suihkun jälkeen ja muutaman pyyhkeen uhraaminen hiusvärien alttarille. Olen kokenut punaisen sävyt noin muuten hyvinä,sillä hiuksessani on sitä ihanaa punapigmenttiä, joka saa blondin hehkumaan törkeän oranssina ja ruskean alta pilkahtamaan pienen pienen punaiseen taittavan hohteen. Tosin jos raskisin laittaa pari satasta kampaamoon, saisin sievät suklaanruskeat, kiiltävät ja hyvännäköiset hiukset. Joita eräskin ystäväni minulle salaa toivoo. Minäkin toivon, mutta onko ne vähän...tylsät? Vai joko pitää olla vähän tylsä, kun on kolmekymmentä.

v.2010

Voin tunnustaa tässä kohdassa, että värjään edelleen hiukseni 17-vuotiaana saamani Nalle Puh- yöpaita päälläni. Se on mustan, punaisen, värinpoiston, blondin, ruskean ja muiden kumppanien jälkeen saanut ihanan laikukkaan olomuodon, ja jonkin verran se kiristääkin. Mutta on kerrassaan "hintansa haukkunut" yökkäri :D 

Viimeisimmät kerrat olen värjännyt hiukseni kevytväreillä. Skeptikko sai huutia, sillä ne ovat pysyneet kivasti, näyttäneet hyviltä, eikä juurikasvu näy huutomerkkinä. Aloin pelkäämään allergisia reaktioita, joiden todennäköisyys ilmeisesti kasvaa, jos on mustetta ihon alla. Ja toki se kasvaa myös hiusvärien suurkuluttajilla, joiden kehossa on jotain jäämiä hiuvärien myrkyistä. Suositeltu värjäysväli onkin noin 8 viikkoa. No eihän esimerkiksi musta värin kanssa voi kuvitella värjäävänsä juurikasvua kahden kuukauden välein. 

Takaisin tähän?? v. 2000

Olen muuten huomannut olevani sangen erikoinen naiseksi. Moni nainen on suorastaan hysteerinen hiustensa suhteen; luulee, että kaikki huomaavat, jos värjäys on epäonnistunut ja mennyt puoli astetta tummemmaksi. Tai voi ei kaikki on pilalla; kampaaja ottikin pituudesta neljä senttiä eikä kahta. Tai joku laittaa mukisematta satoja euroja kampaajakäynteihin vuodessa. Meikätyttö värjää itse, ja leikkasikin viimeksi itse (ja sen kyllä huomaa, mutta whatever). Minulle on aina ollut sellainen "ohhoh, tulipa kirkas! No ei se haittaa!"-asenne. Väri päähän, pois ja baanalle. Usein hiukset on kyllä näyttäneetkin siltä, että jaaha, oot sitte ihan ite värjännyt, mutta onpahan tullut kokeiltua aika liuta eri värejä. Mutta usein on myös tullut aivan hyvä värjäystulos. Tuossa punaisessa kuvassa huomaa hyvin, kuinka monen sävyistä punaista hiuksissa on. Varmaa jonkun haalistuneen ruskean päälle värjätty. Jonka alla on vaaleita raitoja joiden alla on musta väri jonka alla on värinpoisto ja punainen väri. Huh, tosi varmaa, aikuismaista tyyliä.
Kun hiusahistus kasvaa, jään kelkasta. Mennään näillä, nää on ihan hyvät. Katsotaan sitten myöhemmin, jos jaksetaan. Kasvakoon. Tukka takana, elämä edessä.

 

Tämän aamun pörrö aunaturel 2013

Sisäinen huuhaa

Elämässä pitää tehdä päätöksiä. Vaikeita ja kivoja ja kaikkia siltä väliltä. Niiden tekeminen on joskus ihan järkyttävää eipäsjuupas-keskustelua pään sisällä. Tuntuu, että järki ja tunteet menevät ihan sekaisin, eikä saa sitä punaista lankaa enää kiinni. Ajatukset vellovat, ja itse on ihan poikki jo, ja haluaa tehdä "nyt vaan jonkun päätöksen". Vaikka tietää, että sellaista päätöstä katuu melko varmasti. Joskus tekee mieli vain huudella jonnekin ulos, että "tee itte päätökses". Ja joskus tekee mieli vain elää päivä kerrallaan, piiloutua ja vältellä päätösten tekoa.

En tiedä, onko muilla samanlaista, mutta joskus kirvelee joku päätös, jota et voi enää muuttaa. se jää kaivelemaan, vaikka olisi vähäpätöinenkin. 

Milloin on järki ja tunne tasapainossa? Miten saa pidettyä itsensä järjissään, ja tehtyä asiallisia ja tunteellisia päätöksiä?

Olen itse koittanut vain tyhjentää pään, ja antaa tunteen puhua. Intuition. Vaiston. Järki nyt on vain tiellä joissain päätöksissä. Yritän tunnustella, miltä minusta tuntuu. Ja usein se on auttanut. Olen jokatapauksessa herkkä ja tunteellinen höperö, joten järjen sivuuttaminen on ollut tärkeä osa elämääni jo kolme vuosikymmentä :D

Tunteet peliin ja silleen, ja sitten vain tuulta päin!

Mitään tuulta päin, mulla on tässä luu ja se riittää!

 

NYYH!

Oi että, vuosi se vaihtui melkein huomaamatta. Olen ollut koko joulunajan aina loppiaiseen saakka koko ajan maha täynnä, ja nyt se alkaa tuntumaan lievästi epämiellyttävältä. Täytynee alkaa säännöstelemään. Tästä vuodesta on tultava parempi kuin edellisestä, joka oli täynnä ihania asioita, mutta myös yllättävän paljon niitä naaman mutrulle vetäviä. Uskon vakaasti, että kun luottaa, niin pärjää. Enkä itse asiassa uskonnottomana pessimistinä tarkoita, että "usko, että elämä/jumala/kohtalo kantaa", vaan uskoa itseen, omiin kykyihin ja tavoitteisiin. Luota, että sinussa on niitä ominaisuuksia, joilla pääset eteenpäin. Tarkastele omia vahvuuksiasi ja heikkouksiasi realistisesti(vaikeaa), ja pyri kääntämään heikkoudet jos ei voitoiksi, niin ainakin vähemmän heikoiksi puoliksi(vielä vaikeampaa). 

Olen puhunut ystävieni kanssa naamakirjan salaisilla ryhmäsivustoilla itkuherkkyydestä. Kun sanottava asia tai tapahtunut saa vedet silmiin, ja kiukuttaa niin että nyyhke kuuluu. Kun pitää puolustaa omia asemiaan, tai selittää jokin asia, pisarat tipahtelevat ja ääni särkyy. Joskus väpättää jopa huuli ja kädet hikoavat. Olen itse sellainen, että silmät saattavat vetistyä konfliktitilanteessa tai jos minua kohtaan ollaan törkeitä. Myös edellämainitut puolustusasemat, tiukat neuvottelut tai oikaisuvaatimukset työssä ja vapaa-ajalla ajavat tunnemyrskyyn helposti.  Ystäviäkin tuntui ajoittain ärsyttävän oma herkkyys tiukkojen paikkojen tullen. Kuitenkin, jälkeenpäin olet ylpeä siitä, että et antanut ihmisten talloa ylitsesi, ja että sait asiasi sanottua. Mitä sitten, jos se tuli suusta ulos väräjävänä tai kyynelten saattelemana, se tuli silti ulos. Kukaan ei myöhemmin mieti, että "tuo itki ". Oikeastihan kenenkään sivistyneen ihmisen mielestä itku ei ole heikkoutta, vaan tapa purkaa tunteita ulos. Naisille varsinkin sen on hyvin luonteva tapa purkaa paineita ja jatkaa sitten eteenpäin. Silti, huvittavaa kyllä, itku saa miehet usein vähän hermostuneiksi ja aseettomiksi. Mitä naiset käyttävät ihan joskus jopa hyväkseen. Mutta se nyt on aika kaukana kiukkuitkusta ja kumppaneista. Joskus tunteet tulevat ulos kyynelkanavien kautta. Ainakin ne tulevat ulos, eivätkä jää sisään. Rohkea on se, joka ei värisevän äänen anna asiaansa häiritä! Kyynelisen asian päätökseksi ehkä pieniä naurunkuplia aiheuttavia otoksia joulunajalta ja muualtakin. Ihanaa tammikuun toista viikkoa kuomat!

Ritun aattolook

Pepi pääsee mummolassa sängylle

PS.