Huh.
Miksi silloin, kun joku erehtyy kysymään "mitä sinulle kuuluu?" vastauksena on pohjaton suo harmituksia, huonoja asioita, ketutusta ja ähinää? Olen tätä itse yrittänyt välttää, koska en halua oksentaa harmituksiani jonkun niskaan. Tai no, tyylillä on väliä. Jos pohtii rakentavasti omia miinuksiaan, voi kuulija yrittää vastavuoroisesti miettiä, mitä ratkaisuja voisi olla olemassa.Mutta ikuinen ongelmaoksu ei ole kivaa ystävääkään kohtaan. Voi murehtia ja nyyhkiä, mutta itse olen saanut kivageenin®, ja koetan muistuttaa valittaessani myös hyvistä asioista, joita minun elämässäni onneksi riittää.
Minusta huonojen asioiden marina on turhaa, jos ei tuo esille hyviäkin asioita, edes vähän, edes joskus. Ja asioiden laittaminen mittasuhteisiin on myös tärkeää. Joskus toki saa vain nillittää ihan nillittämisen ilosta.
En halua ikinä tulla sellaiseksi ihmiseksi, joka hellii vanhaa kaltoinkohteluaan vuosia tai pahoittaa mielensä jokseenkin pienestä asiasta, ja nurisee siitä aina tilanteen tullen jopa vuosikymmeniä. Minusta sellainen on oman elämänilon pilaamista. Kuusikymppinen, jolla ei ole muita tarinoita kerrottavanaan kuin "minä niin mieleni pahoitin"-jutut on surullinen tapaus. Usein negatiivisuus, pieni elämänpiiri ja asioiden pohtimattomuus johtaa pikkusieluisuuteen ja kapeakatseisuuteen. Taistelkaamme näitä vastaan:
Minulla oli tänään ihana puolentoistatunnin koiralenkki, jonka jälkeen koirat kupsahtivat karvamatoiksi lattialle.
Vietin myös iltani aivan hyvässä seurassa mm. Aliasta pelaten (sorry vielä se huutaminen, en voi pelata sitä peliä hiljaa ja rauhallisesti).
Mitä kivaa sinun päivässäsi oli?
totta tämä! minusta on kuitenkin ainakin ystävien kesken hyvä kuulla myös niitä negatiivisia asioita, eli rehellinen vastaus. pahinta taitavat olla "ihan hyvää"-vastaukset. ja toki tuntemattomat, jotka alkavat kertoa sairauksistaan!
VastaaPoistaJuu juu, kyllä niitä voi kuulla, mutta ei ihan aina :) Ja jos rehellisyyttä haetaan, niin onhan kaikkien elämässä myös niitä hyviä asioita :)
Poista