Hiusharmi

Aina on vääränpituiset ja -väriset hiukset. Mitä niille tekisi? Kasvavat aikamoista vauhtia, pituutta alkaa olla pitkälle selkään. Leikkaanko mallin, vai annanko kasvaa true metal- tyyliin (pese, harjaa ja anna kasvaa), avokin mallia seuraten?

 Saan joskus pieniä kouristuksia hiusvärihyllyn luona marketeissa. Päässäni soi Type O Negativen Black N.1 ja kurkotan silmät harittaen kohti mustia purkkeja. Hiplaan mustan värin eri versioita punamustasta sinimustaan (joka oli vuosia suosikkini) ja huokaan syvään. Musta väri on aivan helvetillinen pitää yllä. Ellei siis halua näyttää kolmen viikon päästä siltä, että on leikkauttanut itselleen piilokaljun. 

Kuvan mies ei liity tapaukseen. v.2009

v.2010

Sellainen superpunainenkin kiinnittää huomioni. Ai, että, joku siinä punaisessa värissä on. Se jotenkin ihan kirjaimellisesti hivelee silmää. Kuten mustakin. Ja jos musta väri on vaikea ylläpitää hyvännäköisenä, niin punainen on suoraan manalan syvimmistä luolista. Tyynyliinat pesuun, valkoiset paidat myös (käytänkin tosi paljon valkoisia paitoja..), sohvatyynyjen varominen suihkun jälkeen ja muutaman pyyhkeen uhraaminen hiusvärien alttarille. Olen kokenut punaisen sävyt noin muuten hyvinä,sillä hiuksessani on sitä ihanaa punapigmenttiä, joka saa blondin hehkumaan törkeän oranssina ja ruskean alta pilkahtamaan pienen pienen punaiseen taittavan hohteen. Tosin jos raskisin laittaa pari satasta kampaamoon, saisin sievät suklaanruskeat, kiiltävät ja hyvännäköiset hiukset. Joita eräskin ystäväni minulle salaa toivoo. Minäkin toivon, mutta onko ne vähän...tylsät? Vai joko pitää olla vähän tylsä, kun on kolmekymmentä.

v.2010

Voin tunnustaa tässä kohdassa, että värjään edelleen hiukseni 17-vuotiaana saamani Nalle Puh- yöpaita päälläni. Se on mustan, punaisen, värinpoiston, blondin, ruskean ja muiden kumppanien jälkeen saanut ihanan laikukkaan olomuodon, ja jonkin verran se kiristääkin. Mutta on kerrassaan "hintansa haukkunut" yökkäri :D 

Viimeisimmät kerrat olen värjännyt hiukseni kevytväreillä. Skeptikko sai huutia, sillä ne ovat pysyneet kivasti, näyttäneet hyviltä, eikä juurikasvu näy huutomerkkinä. Aloin pelkäämään allergisia reaktioita, joiden todennäköisyys ilmeisesti kasvaa, jos on mustetta ihon alla. Ja toki se kasvaa myös hiusvärien suurkuluttajilla, joiden kehossa on jotain jäämiä hiuvärien myrkyistä. Suositeltu värjäysväli onkin noin 8 viikkoa. No eihän esimerkiksi musta värin kanssa voi kuvitella värjäävänsä juurikasvua kahden kuukauden välein. 

Takaisin tähän?? v. 2000

Olen muuten huomannut olevani sangen erikoinen naiseksi. Moni nainen on suorastaan hysteerinen hiustensa suhteen; luulee, että kaikki huomaavat, jos värjäys on epäonnistunut ja mennyt puoli astetta tummemmaksi. Tai voi ei kaikki on pilalla; kampaaja ottikin pituudesta neljä senttiä eikä kahta. Tai joku laittaa mukisematta satoja euroja kampaajakäynteihin vuodessa. Meikätyttö värjää itse, ja leikkasikin viimeksi itse (ja sen kyllä huomaa, mutta whatever). Minulle on aina ollut sellainen "ohhoh, tulipa kirkas! No ei se haittaa!"-asenne. Väri päähän, pois ja baanalle. Usein hiukset on kyllä näyttäneetkin siltä, että jaaha, oot sitte ihan ite värjännyt, mutta onpahan tullut kokeiltua aika liuta eri värejä. Mutta usein on myös tullut aivan hyvä värjäystulos. Tuossa punaisessa kuvassa huomaa hyvin, kuinka monen sävyistä punaista hiuksissa on. Varmaa jonkun haalistuneen ruskean päälle värjätty. Jonka alla on vaaleita raitoja joiden alla on musta väri jonka alla on värinpoisto ja punainen väri. Huh, tosi varmaa, aikuismaista tyyliä.
Kun hiusahistus kasvaa, jään kelkasta. Mennään näillä, nää on ihan hyvät. Katsotaan sitten myöhemmin, jos jaksetaan. Kasvakoon. Tukka takana, elämä edessä.

 

Tämän aamun pörrö aunaturel 2013