Päiväunista ja reippaudesta

Joskus joutuu pienet koirat ja isot ihmiset kestämään ikäviä tapahtumia ja vain olemaan reippaita. Itse koin ikäviä hetkiä, kun nukahdin perjantai-iltana soffalle puoli kahdeksan "pikku torkuille" ja heräsin kymmeneltä. Pää oli sekaisin ja tahmeansumea. Aivot eivät saaneet viestejä perille saakka. Isältäni selkeästi peritty "päikkäreiden jälkeinen tokkura" piti otteessaan. Inhoan sitä tunnetta, kun ei vaan saa itseään hereille. Ilmeisesti heräsin kesken syvimmän unen. Ravistelin itseäni, nousin ylös ja join kylmää vettä, koitin jutella. Ei onnistunut. Tein siis niin (miehen käskystä), että kipitin (laahustin) pesemään naaman ja hampaat, yövoidetta ja silmänympärysvoidetta(tässä iässä pakko),vaihdoin yöasun päälle, villasukat jalkaan ja olin menossa juuri peiton alle, kun tajusin; olen virkeä. Prkl. Näin käy AINA. 
Uni onnekseni tuli ripeästi sitten myöhemminkin, ja olen nukkunut aika paljon tänä viikonloppuna. Toki olemme tehneet muutakin, kuten koiran kanssa ulkoilua, koira kynsien leikkaamista ja koiran rapsuttelua. Yläkuvasta näemme, miten reippaasti pikku karvahanuri tökötti paikallaan ja antoi kyntensä leikattavaksi. Ilme ehkä hiukan kertoo, että apua, mitä nyt tapahtuu.

Onko pakko ottaa niitä kuvia??

Siellä ne pilkottaa, jalantyngät. Mittasimme ne. Ovat 19-senttiset. Pepillä on siis yhteensä 76 senttimetriä jalkaa.

Kun on väsy niin sesse piristää

Ihan naurettava väsy koko ajan. Gnaaaah. Kello on kymmenen ja kropassa tuntuu aamuyöltä. Viime viikonloppu meni reissatessa Helsingin suuntaan ja sitten muutaman kokemuksen jälkeen takaisin. Tyttöjen reissu <3
Helsinki oli mukava, mutta katujen kunnossapito kamalana pyrypäivänä oli jotakin ennenkuulemattoman surkeaa. Kehä ykkösen sisäpuolella oli jo muutama auto penkassa, näkyvyys 30metriä ja tie lähinnä perunapeltoa.
Kävimme Helsingissä sekä stand upissa että yleisessä saunassa. Sauna oli voittanut jonkun palkinnonkin vuonna 1994, kategoriassa paras julkinen sauna taimuutayhtälumoavaa. Olihan se mukava ja erilainen kokemus. Jos olisimme senkin ajan vain shoppailleet jossain Kampissa, olisi viikonloppu ollut tyystin tylsä. No, shoppailua ei ollut "aikataulutettu mukaan ollenkaan", mutta ehdin silti käydä pikapikaa muutamassa liikeessä Forumissa (tosin esim. Gina Tricotissa oli ihan kamalan järkyttäviä vaatteita..pastellivärejä, yhhyh). Reissussa pitää myös syödä hyvin. Ja sitä tehtiin. Maha oli täynnä lähes koko ajan ainakin minulla. 

Bataatti kuuntelee hyviä juttujamme

 

Mahtavat tarjoilut, kiitos murumarja <3

Mun naikkosten tassut. Omani on tietenkin tuo reikäinen ja karvainen sukkahousu.

Reissu oli kiva, mutta maanantaina väsytti.  Onneksi maanantaina töistä tullessa koira oli päättänyt piristää meitä ja pankkitilejämme repimällä muutaman laskun tuhannen p****n  päreiksi. Thanks, love. Nyt on pyykkikori postireiän alla. Piti siis tänään etsiä pahvinpala ja tuhota se Ai että, isi tykkää. 
Tässä vähän luonteenselvennyksenä Pepin puhekuplia:

"Olen tosi reipas ja ansaitsen makkaraa,please please, kiltit ihmiset" (Huomatkaa tyylikäs koiranruokasäkki-sisustuselementti)

 "Olen rento-regina, kuten koiratätini Iina, ja minua saa raapsuttaa masusta, vih vih."

"Olen hyvin, hyvin kiltti, pieni koira."

"Vai olenko,kjäh kjäh."

"Kyllä mä kuulen, mitä te puhutte."

"Voitteko rakastaa minua?"

No kyllä me voidaan. 
En ole ennen ottanut näin paljon kuvia lattiastamme, nyt huomaa, kuinka ruma se on. Mutta te voitte vain katsoa koiraa, ok?
Ihanaa viikonloppua!!

Uneksumisen taito

Koirateema jatkuu..
Koirilla olisi meille paljon opetettavaa.
Meidän pitäisi osata tehdä jaksamisemme mukaan asioita, eikä juoksuttaa itseämme repeämisen partaalle. 
Koira osaa etsiä turvallisen paikan uneksumiseen, kun silmät kaipaavat ummua ja mieli rauhoittumista.

 Rauhoittumisen taito on tärkeä taito, pitkät päivät sorvin ääressä vievät mehuja ja joskus on kova tarve vain nostaa jalat kohti kattoa ja vain olla.

Myös hyvä ja tuttu sänky on tärkeä osa lepoa, siinä saa parhaimmat unet!

Jaaha, nyt alkaa väsyttämään nitä katsellessa, taidan itsekin kömpiä vällyjen väliin saamaan hiukan lyhyttä pitemmät yöunet. Muutaman hysteerisen naurukohtauksen jälkeen olen muidenkin mielestä ihan valmis nukkumaan..

Vapaana

Ihmetelty on, miksi Pepi arkailee vähän meitä. No ollaan uusia sen elämässä, ja muutenkin kummastuttaa tämä ainokaisena olo karvapyllyä varmaan kovasti. Kyllä se siitä, muutaman viikon kuluttua Pepi on jo tottunut kovaääniseen emäntään ja matala-ääniseen isäntään.
Tänään kävimme koirapuistossa, ja isojen koirien puolella Pepin kohdatessa "aavistuksen" innokkaan kaverin (joka törmäili koiriin ja ihmisiin-aika rasittavaa) Pepi haukkui ja murahti jarrut-rikki-reikäpään varovaisemmaksi. Jes, se osaa puolustaa itseään!
Siirryimme suosiolla pienten koirien puolelle, jossa neiti meni innokkaasti leikkiin mukaan, ja juoksenteli onnellisena samankokoisten kavereiden kanssa. Spurttaili ihan olan takaa, siitäkin olimme tyytyväisiä. Vanhemmillani on nimittäin täälläkin esiintynyt Iina-neiti, jota ei näin vanhemmiten kiinnosta mikään lapsellinen takaa-ajo tai painiskelu. Hänhän on niin sen yläpuolella. Koirapuistossa tämä kuningatar käveli reunoja pitkin äristen pois kaikki leikkisät ja lemmenkipeät, ja haisteli vain muiden jättämiä tekstiviestejä :D

 Lunta satoi ja kohde liikkui= suhmukuvia.

Mä vakoilen teitä!

Ja sitten väsyttää...

Pepi!

Saanko esitellä.
Tässä hän on, uunituore perheenjäsen Pepi.

 Aamulenkillä. Unisina lähdimme koiralle näyttämään lähikatuja. Neitiä vähän jännitti autot, koska maalla hän on juoksennellut peltojen keskellä ilman pantaa tai huolia. Nyt täytyy opetella hihnassa kulkemiseen, sillä kaupunkilaiskoira on kaupunkilaiskoira, täällä ei hipit hillu ja poukkoile. Ihan vähän pitää opetella tuota rinnalla-käskyä, Pepi meinaa unohtaa, kuka kuljettaa ja ketä.

 Mitäs sää teet sielä sohvalla? Saanko minäkin tulla?

 Vieras mies (ainakin Pepille) kävi tervehtimässä tulokasta, jännitti vähän, mutta onneksi neiti on turvassa sylissä.

Pikkusenko mulla on suuret silmät ja olen tällainen turbomakkaran mallinen.

SYDÄN

Vih vih vihjailua

On niin pitkä viikko ettei ikinä, luulin jo eilen, että on torstai ja oli tiistai. Melko masentavaa. Tasapainotan tätä marinaa kuveilla. Tein jauhelihapihvejä. Ei mikään Jatan City Burger tai Grilli 21, mutta menettelee.

Onneksi kotona on..no, kotoisaa. Huomenna on se odotettu torstai, ja sitten on perjantai. Perjantain jälkeen tulee lauantai. Kerron kohta lisää vihvihvihjeitä. 
Mutta ensin ihanat uudehkot TÄHTItyynyliinat, jotka huusin itselleni Huuto.netistä. Näissä on sellainen trademark-lappukin ommeltu kiinni, eräs Lappilainen käsityöläisnainen nämä on tehnyt. Mieskin hyväksyi massatuotantoa kalliimman hinnan, kun mainitsin taikasanat "suomalainen yksityisyrittäjä-käsityöläinen". Olen tooosi tyytyväinen, ja aionkin säilyttää naisen sähköpostin hänen luvallaan, jos joskus haluan teettää hänellä jotain. Esim uuden filtin.

Launtaina sitten ajelemme muutaman sadan kilometrin päähän pikku retkelle, ja jos kaikki menee hyvin, meitä on palaa kotikulmille kolme kappaletta ja kahdeksan jalkaa, ja ollaan lievästi sanottuna tästä innoissamme. Kuvaa en paljasta (kokonaan), koska ainoastaan neljän jalan paluu on mahdollinen. Mutta tässä esimakua:

Mukavaa loppuviikkoa itse kullekin säädylle!

Pakkasakka

Kaikki jorisee pakkasesta, ja kokee tärkeäksi ilmoittaa Facebookissa, kuinka paljon juuri heidän kadullaan on mitattu ja moneltako. Itsehän olen niin cool, etten turhia säästä jaarittele (avaudun sitten täällä) vaan laitan pitkät kalsarit jalkaan ja raahaan iltakymmenen jälkeen tuon miehen kanssani romanttiselle iltakävelylle. Romanttinen on myös lookki, kun pakkanen panee hiukset napsumaan. Todiste alla. 

Kerrottakoon nyt kuitenkin lukemat; -26,6.
Ensi viikolla pakkasta on ehkä viisi astetta, joten nauttikaa siitä tunteesta, kun posket on tunnottomat, etureisiä kuumottaa ja sormia tuntuu olevan vain kuusi. Ah nelj.. kolme vuodenaikaa ja vähäluminen kesä!
Lopuksi muutamia fraaseja, joita voit viljellä kun satut kohtamaan vaikkapa naapurin porraskäytävässä:

Katotaan, lähteekö auto käyntiin.

Ensi viikolle on jo luvattu vesisadetta/myrskyä/kovempaa pakkasta/maailmanloppu.

Huh hellettä!!!

Sole poka ku pukheutumiskysymys!