Aurinkoa ja pakkaamisen välttelyä

Tämä sunnuntai se on mahtava päivä vältellä pakkaamista. Lähdimme "kaupoille", eli Palokan kauppakeskukseen het melekeen aamusta, ja sieltä tarttui mukaan pikkuinen kyltti oveen, muutama koru ja jäätelöä (kuten joka kauppareissulla nykyään) sekä jätesäkkejä. Voitte arvata, mikä näistä liittyy tähän pakkaukseen (ja sen välttelyyn). Haluan tuoda esille, että aion kyllä pakata kaiken ennen h-hetkeä, joka on ensi lauantai. Mutta minun tahtini on se, että illalla yhdeksältä hermostutaan omaan saamattomuuteen ja apinan raivolla paiskitaan töitä sinne aamuyöhön, jolloin kaadutaan sänkyyn ja nähdään tavaroiden siirtelystä ja puhdistuaineesta sellaisia hysteerisiä unia. 
Yök. Iloisempiin aiheisiin, mars! Ostin laukun. Pitkästä aikaa. Ihan oikeasti pitkästä aikaa, en ole sitten kaksituhatta luvun puolivälin ostellut maanisena laukkuja laisinkaan! Järkevä on minusta tullut! Tässä uusin tulokas.

Ah mikä väri ja tyyli. En ole ehkä ikinä omistanut näin räyhäkkään punaista laukkua, oli siis jo aikakin. 
Jäätelöä kävimme syömässä vanhan leirintäalueen kohdilla Tuomiojärven rannalla, ja vesi oli lämpimämpää kuin Kemijoessa heinäkuun lopulla. Sinne voi ihan oikeasti mennä uimaan muutaman hellepäivän jälkeen. Järvet, mä tykkään teistä.

 Vähän siellä potkiskelin vettäkin, ja aurinko jollotti. Mutta ei silti mikään hellepäivä ole. Nuoret pelasivat rantalentistä lähes kelteisillään. Ei mitään järkeä, kevät on petollista aikaa, sanoi äiti aina. Voi ilma mennä hyvin kylmäksi ja sitten on flunssa! Huivi kaulaan ja hanskat käteen vaan! Minun jalkani eivät ole oikeasti noin paleltuneen väriset, vaan kännykän kamera vääristää julmasti. 
Ihanaista lepopäivää, alan pakkaamaan (kun pakko on).

Uusi sohva ja hiukan uusi pää

Uusi pää voisi tarkoittaa uusia aivoja tälle blondille, sillä tuntuu että olen sekä töissä että vapaalla blondeillut nyt tämän kevään tarpeiksi, kiitos. Mutta se tarkoittaakin vähäsen uutta tukkaa, eli vaaleampaa, johon lisäilen vaaleita raitoja ja teen itsestäni sen, minkä kaikki tietävät minun olevan (hassua muuten, että väri lähti latvoista helpommin, ja jumahti tuohon ohimoiden kohdalle, vähän epätasainen on siis, mut niin se on kantajakin..).

Ja tässä kuvassahan ollaan matkalla kohti Sotkaa, josta löysimme uuteen kotiimme soffan, jolla kelpaa köllötellä.

Sohva ei ole tuon värinen, vaan beige, ja alaosakaan ei ole nahkaa, vaan sitä kangasta, että tosi kivasti auttaa tämä kuva siis. Mutta siihen tulee vielä rahi, jonka toimituksessa kestää kuulemma kuusi viikkoa. En tajua, kuusi viikkoa!? Alkaako ne sitä puukehystä kasvattamaan jossain Sotkan metsissä? Viljelemään sitä puuvillasekoitetta, jota kangas on? Kouluttamaan sitä sohvantekijää mestari-kisälli-periaatteella? Noh, onneksi kuiten sohva kannetaan kuun lopussa uuteen kotiin hopsis vain, ja itsehän aion vain istua sen päällä ja sanoa kantajille, että minne sohvan (ja minut) saa laskea. Ai että, muuton hyvät puolet kulminoituivat tänään kyllä. Vaikka pää onkin ollut kipeä, ja olo kummallinen. Otin kyllä sellaisen mahapillerin, että helpottaisi, mutta nyt huippaa ja olo on entistä kummallisempi. En taidakaan korkata Fresitaa tänään, taitaisi mennä sekakäytön puolelle.
Jännittää huominen Suomen peli. Jos Suomi voittaa maailmanmestaruuden jääkiekossa, lupaan tarjoilla niiden kolmen lupaamani nolon kuvan sijaan 10 noloa kuvaa elämän varrelta. 
(Kadun tätä vielä. Mutta toisaalta Suomi ei kuitenkaan voita)


Hyvvää lauvantaeta!

Toukokuun toinen sunnuntai

Sellainen Eesti mielessäin-biisi soi suomeksi siellä jossain Tallinnan kauppakujilla. Ihan hassua. En tiedä, yritettiinkö kosiskella suomalaisia vai osoittiko se vain biisin soittajalta huonoa makua. 
Tässä kuitenkin kuvia sieltä vielä. 

Erittäin tuulinen oli se Shuttle-paatti, jolla palasimme Suomehen.
Ja sitten muihin asioihin. Äitienpäivä. On niin ihanaa, kun on kiva äiti. Eilen viimeksi kuulin juttuja, joissa äiti oli pääosassa, negatiivisessa mielessä. Äitejä on tosi monenlaisia. On niitä, jotka jättävät vanhat lapsensa lastenkotiin uuden perheen tullessa kuvioihin mukaan ja niitä, jotka ravistelevat kahden kuukauden ikäisen vauvansa sokeaksi ja aivovammaiseksi(molemmat viime päivien uutisia, eli tosiasioita). Sitten on sellaisia, jotka pitävät huolta, rakastavat ja ymmärtävät. Saa olla onnellinen, että minulla on jäkimmäisenkaltainen äiti. Pistää niin vihaksi lukea juttuja, joissa äiti on lyönyt lapsiansa laimin esim. yllämainituilla tavoilla, etten edes ala avautumaan aiheesta. Mietin vain kiitollisena, että oma elämäni on mennyt äidinkin ansiosta hyvään suuntaan. Kiitti vaan, mama!<3
Hyvää aurinkoista sunnuntaita! (En muuten käsitä, miksi ihmiset toivottelevat toisilleen hyvää äitienpäivää, minä ainakin toivotan sitä vain äidilleni. Joita on vain yksi. Ja ehkä mummolle kans.)

Tallinna

Ai että oli mukavaa viettää vappu Tallinnassa. Ei paineita siitä, että nyt on pakko olla hauskaa ja humalassa. No, en ota siitä kyllä mitään suuria paineita muutenkaan. Lupsakkaa menoa miekkosen kanssa. Oli tällainen testimatka, että voiko sen kanssa lähteä Jämsää kauemmaksi ollenkaan. Voi sen. Kesällä aikomuksena Rooma. Kyllä, niin hyvin meni matka. Ohhoh. Ei mennyt hermo kertaakaan. Itsehän olen täydellinen matkakumppani. 
Ostoksia tein, sillä löysin kivat kengät, hameen sekä ihan tavallisen puseron, jossa viehätti kesäiset värit: musta ja punainen. Hame on sähkönsininen, se oli itsellekin vähän yllätys, että jaa, tällaisenko ostin sitten. Kuvia niistä ei ole, mutta voisin muutaman tunnelmakuvan tänne ladailla. 
Jaaha, enpä voikaan. Kuvat on miehen koneella ja kamera töissä, sillä siellä on jouduttu napsimaan kuvia lastenjuhlista. Hmph. Alkoipa vähän ärsyttämään. Täytyy laittaa tänne nyt joku muu random-kuva, ja palata asiaan pikimmiten, sillä aijai, miten kuumalta näytän Tallinna-kuvissa.

Kuva viime kesän Tallinnanreissusta.

Näin uskottavasti varoitteli LM-aski (ei oma tosin)

Siinä viime juhannuksen Tallinnanreissulta teille maistiaisia. Aika kuivia nämä maistiaiset. Löytyiskös jotain vähän hölmömpää vielä?

Ehkä ei hölmömpää, mutta mainitsemisen arvoinen kuva. Mäntyharju ja elokuu 2009. 


Näihin tunnelmiin, palaamme vappukuvien merkeissä, ja ai niin, siihen haasteeseenkin olisi vastattava!
Kauheesti vastuuta ja tekemistä siis myös viikonlopulle.