Kaiken tarkoitus

Nyt, rahatilanteen ollessa lähinnä naurettava ja joulun lähestyessä, olen stressannut kaikesta tasapuolisesti, ja lopuksi se sitten kääntyi itseään vastaan ja viime viikon lähinnä hoivailin itseäni levolla ja koiranäyttelyllä. 
Elämän tarkoitus on siis lepo.


Viime lauantaina Jyväskylän Paviljongissa oli muutama koira ja surkea pikkunäyttely. Ts. satoja koiria, yli 50 kehää ja muutama kymmen tavara- ja herkkukojua (metrilakua!!!). Voin kertoa luottamuksella, että koirakuume ei millään mittarilla laskenut, vaan nousi sellaisiin lukemiin, että päivystyspolille näissä asteissa olisi pitänyt mennä jo aikaa sitten. Miespuolinen henkilöni varsinkin hempeili siihen tahtiin pikku töppöjaloille (ei minulle siis vaan koirille) että ihmettelin jo mitä oli aamukahviin laitettu. Yksikin kuva corgikehästä on sellainen, jossa yksi corgi on täpäkkänä ja toinen vain heittänyt selälleen kehään, "ei kiinnosta teidän näyttelynne". Olisihan se kiva näyttää ihan oikean kuvan muodossa(en luota teidän mielikuvitukseen), laitan ensi postaukseen.

kuukelista

 Mutta koirakuume siis kosahti krooniseksi. Ensi kesänä meillä pitäisi olla pikkuinen töpökkäjalkavauva. 
Tämä keskustelunpätkä on aito:

"Ihanaa kun me ollaan ensi kesänä kahdeksanjalkainen perhe."

"Täh, ootsä raskaana??"

Juu, odotan nelijalkaista mutanttilasta.
Elämän tarkoitus on koira.

Tänään sitten juhlimme illalla kamalan vanhaa puolisoa. Mukava järjestää juhlia, ja olen ihan varmasti näiden neljän yövuoron jäljiltä melkoinen seurapiirilady. Epäilen, että juttujeni taso laskee (kyllä, vieläkin alemmas) ja puolikaskin juhlajuoma menee juuri sinne aika tohinalla. Älkää antako minulle drinkkejä!
Elämän tarkoitus on pitää hauskaa.

Joulukin tulla jollottaa (paitsi että joidenkin mielestä on asiatonta vielä nautiskella siitä, toiset on aloittaneet jo juhannuksen jälkeen) ja kohta (noh, vajaan kuukauden päästä) matkaan lumisten (?) maisemien halki Lapin Merikaupunkiin hetkeksi nauttimaan joulun rauhasta ja muutamasta itselle otetusta lomapäivästä. Tällaisen syksyn jälkeen se tekeekin hyvää. Ruokaa, melkein koko perhe, joulurauhaa ja ruokaa. 
Elämän tarkoitus on ikävän karkoitus.

Rumat ne vaatteilla koreilee

Suomalaiset sananlaskut, nuo järkähtämättömän totuuden tyyssijat. Suomalaisen kansanperinteen tärkeä osanen, jonka oppeja on teidänkin pienten syntisten hyvä noudattaa! Sananlaskuissa on hyvin paljon sanomaa ja ne antavat neuvoa meille tietämättömille moukille harmaassa arjessamme.
Ai siis oikeesti?

Rumat ne vaatteilla koreilee

Siis, jos puen päälleni ihanan mekon, koruja ja korkkarit, olen ruma?? Jos heitän juuttisäkin niskaan ja lykkään tuhkaa päälle, olen kaunis? En tajua. Onko tämä jotain sotienaikaista mielenkohotusta, kun ei ollut mitään ihania mekkoja laittaa päälle? "Onneksi sulla, Onerva, ei edes ole muita kuin tuo kulunut törkeän hirveä kyökkihame, kato rumat ne vaatteilla koreilee." Ja Onervalla oli parempi mieli. No, maailma on muuttunut, ja sievään mekkoon ei tarvita kuin 29,9€ ja Gina Tricot tekee sinusta kimaltelevan tanssilattioiden tähden (ks. edellinen postaus). Ts. jokaisella on mahdollisuus pukeutua vähintäänkin ihan kivasti. Kirpparit, halpismerkit ja tuunaus ovat jokaisen ulottuvilla. Ja tyylikyys, muotitietoisuus, parhaiden puolien korostaminen ja kauniit vaatteet eivät tee ketään rumaksi. 

Hylkäämme siis tämän "viisauden" ikiajoiksi. Sitäpaitsi, eihän tätä enää kukaan käytäkään, paitsi jotkut Viitasaaren sankarikansanedustajat, jotka eivät muutenkaan sanomisiaan mieti sen kummemmin.

  
Puhuminen hopeaa, vaikeneminen kultaa
Koska kullan arvo on korkeampi kuin hopean, näyttäisi sananlasku pitävän vaikenemista tärkeämpänä kuin puhumista. Ihan järkevältähän tuo kuulostaa..NOT. Tämä metsien tuppisuukansa on tehnyt siitä perhanan hiljaisena öllöttämisestä oikein taidetta! On sanalaskua, keskustelujen välissä olevia minuuttien hiljaisuuksia, salaperäisiä miehiä..
Kyllä luulee uros tai naaras olevansa salaperäinen ja cool, kun ei turhia höpise. Höpinällä en tarkoita katkeamatonta puheen virtaa, johon ei pääse helposti väliin (kuulostaa ihan minulta), vaan sellaista jutustelua. Mikä siinä on niin vaikeaa? En tarkoita uppo-oudoille jokeltamista, vaan tuttavien ja kavereiden kanssa puhumista. Epäkohtelias puheen tuottamisen vaikeus ei ole coolia, vaan se johtuu yksinkertaisesti siitä, ettei vaan ole mitään oikeaa sanottavaa mistään. 
Minä olen saanut suuni aukaisemalla muun muassa kyytejä, alennuksia, ystävällistä palvelua, tietoja, ööh, läheisempiä ihmissuhteita. (Nykyään tosin yritän myös olla hiljaa ja kuunnella, yhtä tärkeä taito sekin!) Joten hylätkäämme tämäkin ihan höpö sananlasku. 
Puhukaamme siis toisillemme kauniissa vaatteissamme!
Helpotti avautua tästä. Varsinkin kun olen koko viikon sairauslomalla ja maha on tosi kipeä. Se teroittaa virtuaalista kynää ihan selkeästi.
PS. Tekstin värit oireilee, olen syvästi pahoillani.

Baarit

Olin eilen baarissa melkein tunnin. Ikäraja 20. Tunsin itseni vanhaksi, vaikka ikäraja oli selkeästi parempi kuin 18. Näiden ah niin aikuismaisten vuosien aikana olen käynyt erilaisissa baareissa ystävien kanssa tanssimassa, viihtymässä, nauramassa, öh, siemailemassa sateenvarjodrinkkejä ja tanssimassa pöydillä.
Olen käynyt hevibaareissa, bilemestoissa, kurjissa kuppiloissa, pubeissa, opiskelijapaikoissa, pintakiiltopaikoissa ja kellarikapakoissa. Mutta nyt puhun vain sellaisesta perusbaarista, jossa soitetaan alkuillasta latinoa, keskiyön molemmin puolin tanssihittejä ja kahden jälkeen (kun suurin osa on niin pellit kiinni, että ainoastaan Poika Saunoo saisi ihmisistä edes jotain reaktioita irti-sekin lähinnä miesten halailua ja "rrakkashtan kiakkooo"-huutoja) teknoa.
Baarissa näkee niin monenlaista hiihtäjää, että monenlaisia asioita toivoisi heille sanottavan/tehtävän.


BLING!! Paljetteja niin, että silimiä häikäsee. Vähintään 15 sentin plattform korot, geelikynnet, hilekajalia. Hiukset pitkät ja kiharalla, tai suoristetut ja rajusti tupeeratut. Kikatusta, sateenvarjodrinkkejä, shotteja mutta kolmen jälkeen olutta. Tanssitaan eroottisesti ringissä ja halaillaan ja kosketellaan toisia. Push-upit. Luodaan välinpitämättömiksi naamioituja katseita "noloihin tavismuijiin" ja silmäniskuja kaksilahkeisiin. Vittusiisheioikeestidaa kajahtaa, pikkuhousut vilahtaa. Guessin laukusta tipahtaa huulikiille. Tavoite: tappiin saakka huomiota! Toimenpide: Jotkut housut, oikeesti.

google

"Äiti osti tän mustan poolon Vaatehuoneelta kun olin 16". Poolopaidan vaihtoehtona susipaita, lat."lupus lupus".  Ylikasvanut tukka, ei kovin puhdas ja ehkä ponnarilla. EI siis mikään heviletti, vaan ihan ylikasvanut vaan. Äiti ei ole leikannut sitä aikoihin. Oluen takaa vilahtaa pälyilevät silmät, täällä on naisia, oikeita naisia!! Se susipaita on farkkujen sisään tungettu ja farkuissa on musta nahkavyö. Vaihtaa paikkaa noin tunnin välein, ettei luultaisi araksi. Teeskentelee odottavansa kavereita, näprää kännykkää. Tarpeeksi monen oluen jälkeen menee juttelemaan paljettinaiselle. Ei tärppää. Tavoite: kakkospesä. No ykköspesä edes. Toimenpide: Makeover-ohjelma.

Vihreä vakosamettihame, Peppi-ponnarit ja El Naturalistan kengät. Tanssii vapautuneesti, huitoen ja nautinnollinen ilme kasvoilla, suljetut silmät. Koruna hamppurannekoru Indonesiasta. Juo olutta tai kuivaa omenasiideriä. Puhuu "henkeviä" puolituttujen kanssa. Ehkä ripsaria, ei koskaan huulipunaa. Laukut on tanssilattialla ringin keskellä, kasassa. Jos sitä vahingossa tönäisee, se halaa ja toivottaa "iloja sulle, kuule". Ruskeassa puserossa muutama maalitahra. Käy vessassa vain vessa-asioilla. Tavoite: saavuttaa transsi tanssimalla muita häiritsevästi. Toimenpide: värikartta ja ponnarikielto.

wsoy.fi

 Geeliä ja rahaa. Drinkkejä kauniille naisille. Jack & Jones-farkut, kauluspaita hihat käärittyinä, tai sydän sydän- bändipaita. Naama sileänä, puhe lipevänä. Saalistaa laumassa. Pomppii Offspringin tahtiin ja tanssi mielellään tyttöjen kanssa "ihan kaverina" samalla tissejä tarkkaillen. Kuuntelee ennen baariin lähtöä SoaDia ja kuvittelee olevansa kelpo hevimies. Nauraa remakasti, kaipaa huomiota, puhuu vain näteille tytöille. Ei jää mieleen, koko lauma näyttää samalta.  Tavoite: Saada ainakin kahdelta. Toimenpide: Kastraatio Ei näistä pääse. Ignoroi tai vaihda baaria.

diaryofahollywoodstreetking.com

Hevibaareissa kokoelma (tässä tosin epätäydellinen) muuten sama, mutta vähemmän paljettia ja geeliä, enemmän susipaitoja.

Talvivalot

Koska nyt on talvi, ja lunta ei vielä ole maassa, hankimme talvivalot. Ne eroavat jouluvaloista hyvin paljon, nimittäin nimi on eri. On niin saakelin pimeää, että kaikki valo otetaan vastaan. Kynttilät ja tunnelmavalot ovat minusta talviajan ydin. Talvivaloja kahta eri tyyppiä, mauttomia ja mauttomampia. Me hankimme mauttomammat. Mutta koska ne ovat niin sievät, mauttomuus karisee hiukan pois. 

Karuvaloestetiikka tuo ihanaa hohdetta pimeään. Minusta nämä kuitenkin ovat ihan maltilliset. Ystäväni on kertonut hänen lapsuudenkotinsa kietoutuvan joulunaikaan aina tuhansiin (no, useisiin) valoköynnöksiin, neonkaapeleihin (uh..), koristeisiin ja muihin "tunnelmallisiin" valoihin. Maaseudulla sijaitseva koti on varmasti alueen valopilkku mutta rohkeasta itsensä toteuttamisesta saa aina pisteitä. Luovuus on luovuutta, ja maalla pimeää.
JouluTalvivalot on sitten ihania!

Liput

OSA 1: Varaus
Liput keikalle. Helppo homma.

Vai oliko. Mies komentaa luurin läpi aamulla yhdeksän aikaan, ettei pääse Lippupalvelusta läpi edes jonottamaan, "nouse ylös ja ala soittamaan". Onneksi kyseessä ei ollut mikään S. Putron keikka vaan Nightwishin ensi kevään Paviljongin konsertti. Minähän siis ponkaisen ylös, unisena kaivan esille Lippupalvelun numeron ja istun sohvalle tukka pystyssä ja unihiekat silmissä.
Soitto
Linja varattu
Soitto
Linja varattu
Soitto
Linja varattu 
Mies on naamakirjan keskustelussa. 45minuutin ja 80 turhan soittoyrityksen jälkeen PÄÄSEN JONOON. Jonotushinta 1,98€/min +pvm. Olen jonottanut seitsemän minuuttia ja 36 sekuntia  (kuunnellen jotain särisevää soul-artistia)kun mies käskee keskusteluikkunan kautta lopettamaan jonottamisen. Näpytän oikean käden etusormella takaisin, että "nyt en kyllä luovuta, kun olen tähän saakka päässyt". Mies on hiljaa.

Jonotan yhteensä 15min 20sekuntia. Kun pääsen läpi (hurraa!!), ja asiakaspalvelija kysyy, miten voi auttaa, mies laittaa keskusteluikkunaan viestin "varasin liput verkkokaupasta". Vastaan asiakaspalvelijalle, että kiitos ei mitenkään ja suljen puhelimen. Jonotin siis kolmenkymmenen euron edestä turhaan. Turhaan. DNA, älä veloita sitä please. 


OSA 2: Nouto
Sitten hakemaan (minulle kalliiksi tulleita) lippuja. Lippupalvelu veloittaa noudetuista lipuista 2,5€/lippu. Meillä on kuusi lippua varauksessa, joten lippujen kokonaiskustannukset nousevat yhteensä hmm....15€. Se oli tiedossa. Minä maksan viimeisillä pennosilla oman lippuni ja mies loput viisi. Kas, omaan lippuunsa hän ei voi käyttää kulttuuriseteleitä, vaikka LP:n sivuilla sanotaan, että meillä käy kulttuuriseteli. Sepä tosi kiva. Virkailija myös ilostuttaa meitä kertomalla, että nettivarausmaksu per lippu on 1,5€, eli yhteensä 9€. Jaaha, se  tuli hiukan yllätyksenä kyllä, se varmaan lukee näin isolla siellä nettisivuilla. Mies sanoo virkailijalle, että tällaiset asiat pitäisi aika selkeästi ilmoittaa varausvaiheessa asiakkaalle. Ääni on kireä. Virkailija kehottaa ottamaan yhteyttä Lippupalveluun. Hänenkin äänensä on vähän kireä.
Minä nykäisen miehen pois tiskiltä, hymyilen, kiitän, poistun. Ja kihisen ihan vähän.
Maksoimme miehen kanssa siis yhteensä 39€ ylimääräistä+ se noutomaksu, joka oli jo huomioitu lippurahojakin kerätessä. 
Miten Lippupalvelu perustelee kahden euron minuuttitaksan+ noutomaksun+ varausmaksunsa? Ymmärrän, että kyseessä on yritys, ja yrityksen tarkoituksena on tehdä voittoa. Ja epätoivoinen fani tekee kaikkensa saadakseen liput toivomalleen keikalle. 


Seuraavalla kerralla menen aamuyöllä jonottamaan lippupisteen ovelle termarin ja untuvapeiton kanssa. Saatan ottaa mukaan myös allaolevaa herkkua. Ihan hermojen lepyttelytarkoituksessa vain. Tosin pitää naamioitua vaikka kodittomaksi, siellä on varmaan Lippupalvelun agentti keräämässä säälittävä fanijonottaja- maksua ja lippupisteen edustan kuluttaminen seisoskelemalla- maksua. Ja joudun silti maksamaan sen noutomaksun.

Onpahan liput. Jee.

Tanssin tieni tähtiin

Ostin Citydealista joitain viikkoja sitten kortin muutamalle tanssitunnille. Ne roikkuivat ja roikkuivat kunnes eilen päätin ottaa tanssi sisäpelikenkäni mukaan ja koittaa kuumaa ja mukaansatempaavaa MTV-tyylistä pepunpyöritystuntia. 
Tuntia edelsi ihanat tunnit ystävien kanssa, ja hyvillä mielin ja hyvissä ajoin saavuin paikalle. Ihmiset olivat pukeutuneet rennosti, ja olin tyytyväinen: ei mikään tekstiiliurheilijan paikka ainakaan ole tämä. (Itse olin tyylikkäänä yöpukumaisessa kaapupaidassa, joka sai eilisen jälkeen statuksen EI-IHMISTEN-ILMOILLE-TÄSSÄ-paita. )
Tuntia piti pieni peikkotyttö, jolla oli myös rennot vaatteet. Luulin pukuhuoneessa, että ohjaaja olisi ollut nainen, joka suihkutti sähäkkään tukkaansa puolikkaan pullollisen lakkaa, siis ennen tanssituntia. Stereotypiat tanssinopettajista, ei kai.
Ohjaaja sanoi moi, ja laittoi musiikin päälle. Mietin, että tässäpä ei tupeksita, heti alkoi kieputus. Aluksi tietenkin lämmittelyliikkeitä, pysyin mukana(kuvittelin pysyväni). Sitten härskeimmät muuvit räppivideoista, ok. Venyttelyjen aikaan (puolet tunnista mennyt)minä, pullea rautakanki olin punainen tomaatti, ja hiki jo tippui nenänpäältä. Muut olivat terveesti hehkuvia ja notkeita kuin kissat. Mietin, että missä se koreografia/tanssiosuus on. Sitten, huipennuksena, ohjaaja pyysi nousemaan yläselänseisontaan ja hytkyttämään peppua siellä. Katsoin hetken aikaa ja kävelin ulos sieltä. En kertakaikkiaan pysty sellaiseen, ja tajusin aika pian alun jälkeen, että siellä harrastavat tositanssijat, eivät mitkään "osaansalsanperusaskeleen"-tyypit, niinkuin minä. 

disclose.tv

Missään ei sanottu, että tunti sisältää sellaisia liikkeitä, jotka eivät sovi aiemmin harrastamattomille. Olin punainen, ärsyyntynyt ja hikinen. Olen käynyt kuntokeskusten "tanssillisilla" tunneilla, ja aina on a) ohjaaja esitellyt itsensä b) ohjaaja ohjannut tehdessään(siitä nimitys ohjaaja) c) tunnilla pystynyt jotenkin tekemään, vaikka helpomman kautta, liikkeet.
Tästä päättelin, että olen way out of my league, ihan liian pro-paikassa. Taitaa jäädä ne kaksi muuta tuntia käyttämättä.
Ensi viikolla siis sulkapalloon ja lenkille.
Niin, ja otsikko, se on ironiaa.