Bristle-woman kuittaa ja poistuu areenalta

Tässä sitä ollaan. Kolme kuukautta takana. 
Tuloksena?

Moni on kysynyt tällä viikolla, etkä mitkäs ne tärkeimmät asiat ovat, mitä olet oppinut? Mitä hyviä puoli meidän systeemissämme on? Mitä ideoita olet saanut? Mitä eroja on kahden maan kulttuureilla? Sulla on varmaan mustat rintaliivitkin? (ammatin yksi ehdoton antikliimaksi on aina nämä puskasta tulevat kysymykset)


Työnjohdossa olisi ollut täällä päässä viilaamista. Tuntui, että tulooni ei oltu juurikaan valmistauduttu, tai oman työni kulmakiviä otettu huomioon. Tästä syystä siis olin Adventure Playgroundilla ne ensimmäiset viikot. Tosin se paikka ja idea olivat mielenkiintoisia, ja työ aika iisiä, joka sopi oikein hyvin minulle, sillä vieraan kielen puhuminen, asuntohässäkät ja muu alkuhumppa vei VALTAVASTI ENERGIAA. 
Energiasyöppöys tasottui muutamien viikkojen jälkeen, ja varsinkin, kun pääsin muuttamaan tänne ihanaiseen taloon sieltä opiskelija-asuntolasta, elo tasottui tosiaan.
 Työt Participation Teamin kanssa oli antoisaa, ja loppuvaiheessa pääsin tosiaan myös sinne koulumaailmaankin. 

Kuvassa Rachel ja Martin, ollaan koululla, jossa käytiin tekemässä neljä promotointia osallisuusasioista & nuorisovaltuustosta. Viimeinen keikka oli niin antoisa, luokassa kuusi nuorta miestä, joista viisi herkesi kikattamaan, kun avasin suuni. Olin kuulemma niin hauskan kuuloinen. Kiitti. Ja anteeksi kaikille vanhoille enkunopeilleni, ilmeisesti ketuiks män ;D

Tässäpä viehättävä kuva Freedom Youth- nuorista ja minusta. Tiistaina halailtiin siellä, ja lupasin tulla huhti-toukokuussa uudestaan. Olen lupaillut sitä jo monelle, joten varmaan pitää alkaa laittamaan rahaa syrjään jo...

Ihanaisen pulppuileva Jola. 

 Envisionin ihanat naiset Gemma ja Rebecca.

Kyllä näiden reissujen parasta antia taitavat olla ne uudet tuttavat, kaverit ja jopa ystävät, joita takinliepeisiin tarttuu. Työ tulee hyvänä kakkkosena:) Nuorisotyö tässä kaupungissa on ihan hyvällä mallilla. Valitettavasti kaikkia kuluja leikataan tuntuvasti, ja moni pelkää työnsä tai ohjaamiensa toimintojen olevan giljotiinin terän alla ihan kohta. Se kuulostaa tutulta, mutta Suomessa leikkaukset ovat olleet silti yleensä kohtuullisen kuuloisia verrattuna näihin täällä odotettavissa oleviin. Nuorison palveluja kun leikataan, niin perästä kuuluu.
Iso-Britanniassa kysellään paljon. Minkä rotuinen olet, tykkäätkö pojista vai tytöistä, vai etkö halua kertoa, ootko raskaana, ootko jollakin tavalla vammainen, mitä sun edelliset pomot sanois susta, ootko muka omasta mielestäs tarpeeks erikoinen hä?
You name it, they have a form about it.
Aluksi ajattelin, että herranen aika, ei tällasta saa kysyä. Täällä paikan päällä ymmärtää, että kysymyksiä on paljon, koska palvelut halutaan kohdentaa mahdollisimman tarkasti. 
Maassa on 60 miljoonaa asukasta,pinta-alaa 30% vähemmän kuin Suomella, eri maiden kulttuureja enemmän kuin osaan laskea (Bristolissa on paljon puolasta aikanaan tulleita ihmisiä ja heidän jälkeläisiään) ja kyllä, tämä välillä tuntuu ihan sulatusuunilta, painekattilalta ja jamboreelta, vaikken partiolainen olekaan (ensimmäinen jamboree järjestettiin muuten tässä nimeomaisessa maassa 1920). Harvemmin kuulee private school-englantia kuin "Gif I anudder un in yer darlen!" tai "Nuffink iner innit?"
Voin vakuuttaa ihan samaa kuin tämän retken alussakin, Bristolin murre on mitä on, mutta nytpä mä VÄHÄN TAJUAN SITÄ JO, HAA!

Kaikki ihmiset, joiden kanssa olen työskennellyt, ovat olleet omalla tavallaan aivan mainioita tapauksia. Minut on otettu ystävällisesti vastaan, ja kerrottu, neuvottu, ohjattu, tuettu ja kuunneltu niin paljon ja niin hyvin, että olen ollut erittäin otettu. Olen saanut tukea asuntoasioissa, kieliasioissa ja työasioissa. 

Ainoa, mitä täältä maasta ei nyt löytynyt, on se elämänkumppani. Nyt ei tanssitakaan talvihäitä kenenkään "muusikonketaleen" kanssa, kollegaa lainatakseni. 

Eivaanoikeesti, ainoa mikä täältä on puuttunut, on olkapää. Kaikki eivät ole olkapäitä, ja olkapääksi tuleminen vaatii aikaa. Olkapää on arjen paras apu, syysmyrskyjen milligrammainen Burana ja pitkän linjan tukisukkahousu. Ilman ei pärjää pitkiä aikoja. Olkapäät onkin paras syy palata kotikoloon! 


Kolme kuukautta takana. Tässä sitä ollaan.
Tuloksena?

Kokemusta, ideoita, ystäviä.

Oivalluksia, mielen maisemia, onnen hetkiä.

Varmuutta, tietoa, ajatuksia.

Naurua, yhteistyötä, kommunikaatiota.

Ihania ihmisiä,

mahtavia muistoja.

Katri lentää huomenna kotimaan maisemiin ja tuttuihin juttuihin.
Blogi ei pääty, vaan itseterapointi jatkuu.


BRISTOL <3 MEIKÄ


Ja Ps. Kävi mulla vieraskin, se lehdenostajaolkapääystävä, jolla on hieno kamera ja ihana ilme tässä:

  
Kiitos lukemisesta, kaikki 1000 kävijää! Tässä teille:

Pusmoi,
                         Katri <3
 

Lontoo+Tarja

Viime päivät ovat menneet töissä ja sohvalla ja vähän ehkä tuolla jossain luuhatessa. Kämppiksen kanssa käytiin viime viikolla Asdassa, ja olin parkkipaikalla niin innoissani, että hän kommentoi "mun pitäis viedä sua ulos enemmän". Asda sisäpuolelta oli vähän pettymys, kauppa mikä kauppa. Koko reissun tarkoituksena oli mennä leffaan, mutta lopulta ostimme leffan ja herkkuja ja olimmekin kotosalla takan ääressä, kun on tuo taulu-tv:kin olohuoneessa (toisen kämppiksen kaverin LAHJOITTAMA). Kaverit hei, muakaan se ei haittaisi, jos teillä on siellä ylimääräinen taulu-tv. Tosin pärjään hyvin omalla muhkullanikin. Enihuu. Tällä viikolla kävin tuossa lähistöllä olevassa puistossa. Se on iso, ja ilma oli kaunis! Tuuli pieksi hiuksia ja takinhelmaa, mutta huikaiseva auringonpaiste kompensoi, puuttui vain 1800-luvun alun mekko (Jane Austen) ja olisin ollut vallan Elisabeth Bennet. Englannin nummituulia..

Eilen olin Lontoossa.

Kuljeksin Oxford Cirkuksen alueella, ja menin sitten hyvissä ajoin Shepherd`s Bushiin, jonka 02-Areenalla esiintyi eilen Turusen Tarja. Ohi kävellessäni ovien luona parveili jo joukkio, vaikka ovien avautumiseen oli vielä melkein kaksi tuntia. Tapasin jonossa oikein mukavan pariskunnan,joiden kanssa odottelu sekä jonossa että istumapaikoilla ei ollut ollenkaan tylsää. Itselläni ei ollut seisomapaikkaa lavan edustalta, vaan pääsin yläkerrokseen istumapaikalle, ihan reunan vierelle, mistä olin niin iloinen! Permantopaikat ei ole lyhyttä, aika vanhaa ja mukavuudenhaluista varten. Eikä kyllä minuakaan varten.
Lämppäribändejä oli kaksi,molemmat female-fronted. Ensimmäinen, Brittiläinen Solsikk oli aikas paska. Toinen, ranskalainen Markize, oli hyvä, ja tyär lauloi kauniisti. Yksi cover mukana, Lady Gagan Bad Romance. Paremmin nämä sen veti ku alkuperäinen esittäjä...
Ja lähes ajallaan(klo21) alko hermonpäitä kutkuttamaan.

Laitan tähän nyt liudan kuvia, ja koitan saada myös yhden videon. Mulla on ehkä kolmetoista videopätkää, mutta ääni on ihan mössöä, joten laitan vain sen, mistä kuulee laulua. Ja settilistaa en muista, mutta Nightwishin kappaleista kuultiin Erämaajärvi (Angels Fall First, eli eka levy, ja suomenkielinen <3) ja End of All Hope (Century Child), NW-covereista Where Were You Last Night (johon sekoitettiin vähän ainayhtäihania kasariklassikoita Heaven is a Place on Earthia ja Living on a Prayeria:)
Settilista on tuolla:
http://www.setlist.fm/setlist/tarja/2010/shepherds-bush-empire-london-england-7bd51e18.html
Ja Youtubesta löytyy:
http://www.youtube.com/watch?v=_4Ty4heT5io
http://www.youtube.com/watch?v=6KrE7LPlmzw

Katsoin puoli yhdeltätoista kelloa, ja tajusin, että jos haluaisin ehtiä Bristolin-bussiin, lähdettävä olisi viimeistään 22.40. Niinpä livahdin bändin esittelyn kohdalla ulos,ja juoksin kuin viimeistä päivää Undergroundille (Lontoossa ei nähtävästi ole onneksi koskaan pitkä matka metrolle-ei olis mun kunto muuten riittänyt). Astmaisena ja punaisena hanhena sitten puhkuin metrossa, ja olin vielä yhden vaihdon ja vielä yhden puolijuoksun päästä Victorian bussiasemalla, ja aikaakin olisi vielä jäänyt 7 minuuttia! Missasin siis yhden biisin, mutta keikka oli muuten oikein mukavan mittainen, eli valittamista ei ole. Keikkapaikka O2 Shepherd`s Bush Empire oli todella kaunis, entinen teatteri. Paikka ei ollut täynnä, mutta varmaan sellaiset 800 (?) henkeä paikan päällä oli. Oooooooooh!-elämys jäi ehkä hitusen päähän, vaikka kylmiä väreitä oli selässä koko ajan. Ehkä vähän silmäkulmatkin kostu.
Tarjalla oli neljä eri asua, ja eniten tykkäsin varmaan pitkästä hameesta, vaikka ne "muotivaatteetkin" olivat kivoja. Jotenkin hänelle sopii se dramaattinen tyyli, mitä on hiottu vuositolkulla, enkä ikinä halua nähdä häntä Fiorella-farkuissa. Tai ketään oikeastaan:)
Haluaisin nähdä hänet tunikassa ja saappaissa, mutta sitten revettäisiin Anette-Tarja keskusteluun, jota en myöskään jaksa. Tarjan bändi oli hyvä, selloa soitti Max Lilja,ja rumpali (jonka nimeä en muista) oli tosi hyvä(asiantuntevaa ja monipuolista tää mun arvostelu). Tarja minusta hiottu ja iloinen esiintyjä, mutta lavaspiikit ei ole hänen ominta alaansa aina. Mutta silti hyvin sympaattinen kuva jäi (taas). Tuntuu, että Turuska on jotenkin kovin onnellinen, liekö uusi levy nostanut tunnelman korkealle vai onko Argentiinan auringossa joku salainen ainesosa, jota ei näille kotimaan karjuille niin siunaannu. En tiä, mutta nautin kovasti!
Nukkumaan pääsin vasta lähempänä kolmea, mutta oli se sen arvoista.
Sangen mukava päivä oli se!

Tänään olin The Park-nimisessä keskuksessa, jossa työskentelee vaiks ketä, esim. nuorisotyöntekijöitä. Tapasin heistä yhden. Oli erittäin mielenkiintoinen tapaaminen. Huomenna tuleekin mahtava ystäväni E,vaikka sitä ennen joutuu vähän tekemään töitä.(btw, mietin, että laitanko ystävä-sanan tilalle ystis, mutta tulin siihen tulokseen, että se on ihan idiootti sana, ja kuulostaa kamalalta)

Ihanaista viikonloppua, mates! <3

Laamantai

Mulla on vähän laama-olo. Sellainen hervoton, että "mitä jos repeän kesken asiallisen keskustelun". Nauru kuplii kurkussa. Se on ihana tunne, koska silloin on asiat hyvin. Aina ei naurua kuulu ei näy, eikä sitä oloa voi teeskennellä.
Mulla on tosi kivat kämppikset ensinnäkin. Suoraan sanottuna, en olisi uskonut, että oloni olisi ollut näin mukava kolmen miekkosen kämppiksenä. Mutta hehän ovat olleet sangen mukavia, ja kun <3 E saapuu vieraakseni ensi viikolla, harmittaa, että kaikki eivät ole paikalla.
Työjutut ovat olleet tähän asti mielenkiintoisia, eikä ole tuntunut, että olisin "tuhlannut aikaani" missään. Sekin voi vaikuttaa, että kerroin itse aika tarkasti, mikä kiinnostaa (ja mikä ei). Loppuajalle on vielä suunnitteilla monta kivaa juttua, eli YEAH!:)
Tajusin myös, että tämä vaihtokokemus näyttää tosi hyvältä CV:ssäkin. En ole ajatellut asiaa, mutta näinhän se on! En ole siis kovin suunnitelmallinen ihminen; "mikäköhän näyttäis paperilla hyvältä". Halusin vaihtoon ihan puhtaasti sen kokemuksen vuoksi, ulkomaanseikkailun nimissä.
Olen tavannut täällä aidosti ihania, hauskoja ja superystävällisiä ihmisiä, ja olen kiitollinen kaikille jumalille, että he ovat sattuneet polkuni vierelle. Muutamasta jopa saatan saada ystävän.
En ole lähdössä täältä vielä mihinkään, vaikka siltä kuulostaa. Tajunnanvirtaa tämä vain...

Bristolkin on ihana. Täällä on tosi kaunista ja tämä alkaa hiljalleen tuntua tutulta ja turvalliselta paikalta, jossa voisin viihtyä pitempäänkin.

Tänään vuorossa oli Envision-projekti, jota toteutetaan yhteensä 11 koulussa Bristolissa. Projekti on toiminut Lontoossa jo 10 vuotta ja Birminghamissa viisi vuotta. Bristolin toiminta on alkanut vasta tänä syksynä, ja tänään olimme pitämässä kolmatta tuntia Redland Greenin koulussa 16-17-vuotiaille. Tuntien aikana pikkuhiljaa suunnitellaan aihe/aiheita, jotka kiinnostavat nuoria, ja niiden ympärille rakennetaan tunteja, joiden aikana aiheisiin tutustutaan kunnolla, ja keväällä tarkoitus on, että nuoret ovat tarpeeksi sitoutuneita aloittamaan oman projektinsa aiheesta,ja näin jatkamaan omaa osallistumistaan. Aiheena voi olla vaikkapa kierrätys, ja tuntien päättyessä nuorilla on tietoa ja halua aloittaa vaikkapa koulun sisäinen kierrätysohjelma ja pitää sitä yllä. Projektilla pyritään myös muuttamaan aikuisten asenteita nuoria kohtaan, sillä monelta taholta olen jo kuullut, että aikuiset kohtelevat nuoria huonosti ja nuorilla on huonoja kokemuksia palveluista, kouluista ja vaiks mistä, missä he  ovat tekemisissä aikuisten kanssa.
AASINSILTA! No onhan sen Suomessakin niin, että nuoria on helppo syyttää ja sormella osoitella. Moni kitisee, kun nuoret juovat yleisellä paikalla. OK, minusta kyllä Ruotsinlaiva on paljon ahdistavampi alkoholikulttuurimme näyttämö kuin joku Jyväskeskuksen takapiha. Ihan vain sen takia, että aikuisten juominen on paljon surullisempaa monella tapaa. Ja mistäköhän nuoret ne juomistavat oppivat? 
Tai varastaminen. Vanhuksetkin varastelevat. Tai perheenäidit. Lintsaaminen? Aika hemmetin moni aikuinen on milloin mistäkin(turhasta/keksitystä)syystä "saikulla". 
Tosin mua henkilökohtaisesti rassaa sellaiset nuoret, jotka vain makoilevat ympäriinsä, ovat siis Passiivisia. Ei auta, vaikka tanssisi pellepuvussa ripaskaa ja heittelisi karkkia ilmaan. Ei silmäluomi värähdä. Argh.


Anyhow, päivä oli kiva ja nuoret olivat mukavia. Huomenna uudestaan, uuteen kouluun. Ja ensi viikolla vielä kertaalleen.

I am a visitor!

Oikealla projektityöntekijä Gemma vihreässä paidassa, ja samalla rivillä sinisessä paidassa Lisa, joka on vapaaehtoistyöntekijä. Muut nuoria, jotka suostuivat tulemaan näytille, kun kerroin kuvan olevan julkinen:)Ja on se kiva, kun pojat on aina niin edustavia ja asiallisia kuvissa, maasta riippumatta...:D

All right then! 


PS Mun kulmakarvoissa on seriöösi vika. Joka jumalan kuvassa tämä oikeanpuolimmainen on tummempi, ja se saa mut hulluksi! Olen myös huomannut silmien olevan eri kokoa. Perkele. Ja hiukset...ei paljoa kiharaa tuu, jos on tukka leteillä yön. OH GOD WHY???

Vaatteita ja töitäkin välillä

Tiistaina mukava päivä. School Council Network kesti koko päivän, ja reilu sata eri koulujen oppilaskuntien edustajaa vietti päivän ideoiden, suunnitellen ja oppien. Otin kaksi kuvaa eri koulujen koulupuvuista, koska jotenkin koulupukujen ajatus on niin eksoottinen. Kouluilla on myöskin vahva identiteetti, ja eri kouluilla on erilainen maine hyvänä opinahjona, laadukkaan opetuksen antajana tai kouluilmapiirin osalta. 
Yksi osa Network-päivää oli istuntosalissa järjestetyt väittelyt, joita ohjasi Bristolin pormestari. Kyllä, ihan oikea pormestari. Hassu iäkäs herra. 
Päivä oli oikein onnistunut,ja tässäpä kuva Osallisuustyöntekijöistä.

 Minä, Rachel, Sally, Hannah ja Martin.
 Illalla oli vuorossa Freedom Youth ja drag-ilta. Moni nuori ei ollut panostanut millään tavalla, mutta kun saivat vaatteita ja peruukkeja käyttöönsä, luova puoli pääsi esiin...

Olen ottanut yhteyden sekä Envision-projektiin että Knowle West Youth Centreen, joihin olen menossa vierailemaan useammaksi päiväksi. Oma tutorini nuorisopalveluissa on ollut aika näkymättömissä viimeiset pari viikkoa, joten oma-aloitteisuus on ollut tärkein ominaisuuteni viime aikoina. Onneksi projektit ovat olleet vastaanottavaisia, ja pääsen heidän kelkkaansa näkemään miten elämäntaitoja, vihreitä arvoja, kädentaitoja ja sosiaalista vahvistamista opetetaan lapsille ja nuorille. Yeah!


Tänään löysin muutaman oikein ihanan vaatteen(siis mekon:). Toinen ihanuus löytyi TK Maxx-nimisestä paikasta, joka myy merkkivaatteita halvemmalla, ilmeisesti palautettuja vaatteita ja varastojäämiä. Kauppa on vähän kirpputorin oloinen (tosin skaala Calvin Kleinista uniikkivaatteisiin), ja jokaista vaatetta on noin 1-3 kappaletta(paitsi alusvaatteita). Mekkopituinen paitis on maailman ihanin, väreinä musta ja tumma aniliininpuna. Se oli heti sellainen tunne, että "ihana, ihana, mahtava", ja päälläkin oli oikein oikein hyvä. Käärmekuosinen pitkä toppi/mekko on kanssa oikein mahtava, ja parastahan siinä oli hinta. Mekko oli puoleen hintaan, ja keskellä ollut vyö oli kadonnut. En olisi vyötä edes kaivannut, mutta myyjä antoi siitä hyvästä vielä 20% alennusta, kun mainitsin asiasta. Ah. Toppimekko on Peacockista.

Kämppiksen kaveri muuttaa ulkomaille ja antoi täten meille puoli-ilmaiseksi ison televisionsa ja laatikollisen DVD-leffoja. Aika miehisiä leffoja, mutta lainasin täksi illaksi itselleni ensimmäisen Pirates of the Caribbeanin, jonka olen nähnyt kolme-neljä kertaa, aina yhtä hyvä <3


Tässä television kokoamisen touhussa kämppikseni, joista kaksi insinööriä. Tästä huolimatta kaikki sujui hyvin. Itsehän istuin sohvalla ja kannustin. Oikeuteni, kaiketi.

Olen muuten nukkunut viimeisimmät yöt valot poissa. Valot päällä nukkuminen on kuin ikuinen juhannusyö Nordkappissa. Ei jumalauta. 


Tein itselleni julkisen työprofiilin, ja yhden vuorokauden aikana mulle on satanut ihania lapsia kavereiksi, jotka mankuu, että tule jo takaisin. Eräskin sanoi hommaavansa mulle lentoliput, mutta kieltäydyin:) Lapsethan on siitä kavalia, että jos oikeasti poistut heidän elämästään, puolen vuoden päästä eivät enää kasvoja tunnista, mutta lyhyt poissaolo vain ruokkii heidän dramaattisuuttaan. 


Vielä 24 päivää jäljellä Bristolia.