Living & Loving

Rakeinen ja suttuinen kuva kertoo uudesta makuuhuoneen jutusta, joka sängynpäädyssä komeilee. Paljon hehkutettu seinätarra kertoo, miten elämässä pitää olla rakkautta!
Elämäähän (living) tämä arki on, muttei saa rakkauttakaan unohtaa. Ei se ole mikään konkreettinen asia,"ajattelenpa tässä rakkautta", vaan sellaiset lasit, joiden läpi katselee kaikkea. Voisi niitä tähän ladella nyt, niitä lasien läpi katsottuja asioita tänään:
Luonto on upea, kuuraiset puut ja kimmeltävä lumi saavat jaksamaan kovia pakkasia.
Mulla on tosi kiva puoliso, joka on vihdoin ymmärtänyt antaa minun päättää sisustuksesta. Mutta on sillä omakin mielipide.
Munkki on hyvää.
On niin ihana olla vaan kotona, hissutella.
Yllä mainittu puoliso osti mulle (taas) kukkia eilen. Valkosia tulppaaneja.

Ei nyt ollutkaan kovin syvällisiä rakkausaiheita, mutta tarviiko aina niin syvällinen ollakaan. On ihan ok olla tosi onnellinen lämpimistä villasukista, hyvästä juustokakusta (jota sain eilen, maha oli kovin täynnä) tai sohvatyynyistään. 
Näin minulla alkoi viikko. Onko arvon lukijat onnellisia mistään? Lasit päähän ja maailmaa katselemaan!

Rakas päiväkirja..

Haluaisin kirjoittaa päiväkirjaa. Joka päivä edes muutama rivi. Miksi en siis kirjoita?
Koska se on niin vaivalloista ja minulla ei edes ole kivannäköistä ja helppo-ottaa-esiin-päiväkirjaa. Koska olen laiska. Koska en vaan jaksa. 
Minulla on monta vanhaa päiväkirjaa säilössä, joista osaan en halua edes palata, mutta luotan, että jos kuluu vielä muutamia vuosia, pystyn lukemaan niitä tuntematta sellaista kaikenkattavaa "voi hävetys ja äklötys ja LOL ja naamapalmu"-tunnetta. Säilössä on myös runokirjoja, puolitäysiä ystäväkirjoja, "nokkelat aforismit"-kirjoja ja omia kirjoitelmiani ja novelleja, jotka ovat niin valtavan syvällisiä, että saisin Pulitzerin ja Finladian alta aikayksikön, mikäli niistä joku julkaistaisiin. Mutta nyt löysin sellaisen tosi kivan yksilön, jota jokainen oman elämänsä Anne Frank ja Laura Palmer (suotakoon meille paremmat kohtalot tosin) jaksaa täytellä vaikka karmeimpana kiirerumapäivänä tai kakkavaippojen katveesta.

simplediary.com

Keel´s Simple Diaryssä on kirjoitettu valmiiksi alustuksia, joita voi sitten täytellä, tyyliin "oliko päiväsi makee, perus vai karsee". Vapaallekin tekstille on tilaa. Aiks kiva idea, ja sivut ovat erilaisia, eli kaikilla sivuilla ei ole ihan samoja alustuksia. Yleensä päiväkirjaa täytellään, kun tarvitsee avautua. Tässä miinuspuolena ehkä sivutolkulla blaablaa:ta jos ihmeempiä ei tapahdu, kävin töissä ja söin ja luin vähän. Mutta mukava idea, jospa tuollaisen hankkisin itselleni. 
Myös perinteinen kirjojen lukeminen on ollut melko säälittävällä pohjalla. Muutaman iltana viikossa tavaan kesken olevaa romaania joitakin sivuja. Tällä viikolla luettuja sivuja on tasan 0. Ehkä tänä iltana? Tosin sellaisen superhyvän kirjan kanssa ei paljoa nokka tuhise, sen lukee muutamassa illassa tai yhdessä viikonlopussa.

Tässä muutama kirjahyllyni pitkäaikaisasukki. Ylinnä mummoni pitkäaikaislainaan antama Sanat Matkaoppaana, joka ei ole pelkkä Raamattuheristely, vaan täynnä osuvia ja hauskojakin elämänohjeita ja niiden selityksiä.
"Elämä ei ole niin lyhyt, ettei olisi aikaa olla aina kohtelias."
Ralph Waldo Emerson
"Ystävyyttä on alituisesti hoidettava ja toisinaan kunnostettava."
Samuel Johnson

Ihana kirja, jota olen useamman kerran selaillut hymistellen. Sen alla on ystävän kirjoittaman Wien-opas, jota usein esittelen uusille vierailijoille tohinoissani :D Hyvä opas, joka jokaisen kannattaa hankkia kirjahyllyynsä (ilmainen mainos).
Sitten kirjahyllyn perustäytteitä, Kinsellaa, Utriota, Banksy-kirja (from Bristol) ja ystävältä tupaantuliaislahjaksi saatu Täykkäri-keittokirja, aivan loistava kirja, jossa myös kaltaiselleni tumpelolle sopivia ohjeita (Susanin osiossa).

Tähtimaniaa hetkellisesti helpotti kukkaruukut mukavassa alessa, kevättä ja uudelleenistutusta odotellessa. Nyt kukkarukka on tungettu vanhoine ruukkuine päivineen uuteen, suurempaan kotiin. Oon viherpeukalo.


Näihin kirjastontuoksuisiin tunnelmiin. Ihana pakkaspäivä alkaa lipua kohti iltaa, taidanpa laittaa pyykkikoneen vielä pyörimään. On niin ihanan leppoista! 
I <3 Saturdays!

Kakkonen on ykkönen

Epämääräinen otsikko ottaa kantaa tämänpäiväisiin resitentinvaaleihin. Kauheaa bolemiikkia on eri puolella sosiaalista mediaa ja mediaa siitä, kuka onkaan se paras tyyppi ja miksi. Vaikka kannatan suvaitsevaisuutta, en aio äänestää ketään homouden takia enkä siitä huolimatta, vaan aion äänestää edustavinta, humaaneinta ja sitä, kenen uskon hoitavan kaikista taitavimmin työnsä resitenttinä.
Olen hyvin huono ja arka (kyllä, sitäkin joskus olen) ottamaan sen enempää kantaa, sillä politiikka ei ole vahvuusalueeni ja pelkään höpiseväni aivottomia ja perusteettomia juttuja. Olen siis heikoilla jäillä, mutta se ei estä minua "menemästä koppiin vääntämään kakkosta", kuten eräs naamakirjakaverini asian ilmaisi.
Ethän sinäkään jättänyt äänestämättä?
No jopas meni kuivaksi tämä asia, ja vähän sormenheristelyksi. Vastapainoksi voin kertoa, että olen ollut taas ehtoisa emäntä, ja leiponut törkeän hyviä suklaa-mantelipikkuleipiä. 

Joku jo kerkesi haukata..

Muutenkin on ollut aika rentouspainotteinen viikonloppu, jonka tunnuslause voisi olla "mä olen tässä soffalla ihan hetken vaan". Paitsi eilen illalla, jolloin (tosin pienten sohvatorkkujen jälkeen) maalasin itselleni naaman, ja kävimme ihmisten ilmoilla. Muutama näistä ihmisistä ilmaisi minulle, että olemme puoliskoni kanssa ällösöpöjä.  Kyllä, tytöt, tunnistatte itsenne! Ällösöpöily on miehelleni ihan ok, joten minulle jää kuivan ja nalkuttavan akan rooli. "Älä viitsi koko ajan iskeä silmää", "onko ihan pakko pussata julkisella paikalla taas" ja ikisuosikkini "en halua pitää kädestä, vaikea kävellä".

 Kävin muuten sittenkin eilen ulkoilemassa ja tein päivän hyvän teon auttamalla hiihtokeskuksen parkkipaikalle juuttunutta miestä pääsemään liikkeelle. Uskon karman lakiin ja tuli siitä ihan hyvä mieli myös.
Ihanaa ja jännittävää illanjatkoa, medborgarna! 

Kiire

No ei kiire, mutta touhukkaita, elämän- ja pulinantäyteisiä päiviä viisi takana, töissä siis(yhteensä päivätyö,huraa!-päiviä takana 13) . Huh, kun päässä alkaa surisemaan puolen viikon jälkeen, ja tänään alkoi viikonloppu. Eikä yhtään liian aikaisin. 
Pidän touhukkuudesta ja improvisoinnistakin, ja tänään sain toteuttaa molempia, pidin nimittäin englannintunnin maahanmuuttajataustaisille. En ole opettaja, enkä edes työskentele varsinaisesti juuri maahanmuuttajien parissa. Alun perin suunnitelman piti olla "kirjoittavat ainetta, on hiljaista työtä", mutta muuttui kaksi minuuttia ennen oppituntia " itse asiassa siellä onkin yksi sanastotehtävä ihan kesken-pitäisi käydä läpi"-sessioksi, jossa aavistuksen ruostuneet aktiivienglannin mongerrukset pääsivät vauhtiin ihan vähäsen. No tällaista tämä on, ja pitää vain oma pää asentaa sellaiseen "VALMIINA KAIKKEEN"- asentoon heti aamusta.

Kodin 1 ja joulukoristeet -90%...

 Pitkän yötyöjakson jälkeen on oikeastaan ihan ok (en ikinä olisi uskonut sanovani tätä) nousta aamulla kuuden(IHAN OIKEASTI, tämä on jo sairasta) jälkeen  ja valmistautua virka-aikoihin. Kyllä tässä rytmissä on koko kropan parempi olla, ja unikin tulee sillä siunaaman minuutilla, kun lukuvalo sammuu. Sellaisesta tunteesta nauttii, kun tietää, että EI tarvitse odotella unta toisen -kröhöm- kehrätessä vieressä tyytyväisenä. Samaan aikaan maata valveilla, kun suuri osa Suomea on unessa ja vastapäisen talon valot ovat jo aikaa sitten sammuneet. Yksinäisiä hetkiä. 
Tällä viikolla on työn ohessa myös hiukan shoppailtu, sohvailtu ja oltu iloisia päivän pitenemisestä. Sen nimittäin huomaa jo! Kevät tulla jollottaa!

 Tein viime viikon sunnuntaina Kodin 1:stä melekosen löydön. Emme omista joulukuusta, ja olen sellaisen halunnut hankkia. No, tosiaan Kodin 1 möi kaikki jouluhässäkät pois -90% alennuksella. Oikeasti, -90%. Hopeanharmaja joulukuusi lähti mukaan muutamalla eurolla, oikea hinta oli tosiaan lähes 80€. Ensi joulua odotellessa, jo hyvissä ajoin...:D

Korpeilua

Päätimme mennä luistelemaan. Iso, valaistu kenttä, kahden euron pääsymaksu, lämpimät pukutilat. Iloisia lapsia ja nuoria pelasi kiekkoa ja muutama taitoluistelijan alku hyppi keveästi piruetteja ja kolmoistulppia ja mitä niitä on. Ihana talvisää, -4 astetta. Minä liidin jäällä sulavasti useiden vuosien tauon jälkeen ja mies hurahteli kentän päädystä toiseen nanosekunneissa. Lopuksi, ennen lähtöä, päätin minäkin kokeilla sitä kolmoistulppia sekä kaksoisflipiä. Onnistuivat tosi hienosti! Kaikki taputtivat. Lähdimme iloisina ja posket punaisina kotia kohti.
Loppu.

Suurin piirtein tältä se näytti. scforsal.wordpress.com

(Sama suomeksi;
ähinää
jäykistelyä
löysiä luistimenvarsia
vapinaa
"vedä mua perässä"
vieraiden nauramista
turhautumista
kipeitä nilkkoja
kroonista tutinaa
jarrutuksen pelkoa,
joka johtaa "liu´u kunnes pysähdyt"- tekniikkaan
maalin kyljessä roikkumista,
lasten hurahtaessa ohitsesi
lisää vapinaa 
tunnottomia jalkoja
ei jumalauta)
Eikä mieskään taputtanut. Mokoma jääpalloilija. 

google.com

Tammikuu on toivoa täynnä

Näin se tauko tekee hyvää ja ravitsee kirjoittajan mieltä ja sysii sitä kohti nokkelampia ja avartavampia aihekokonaisuuksia. Tai sitten ei. Lomailtu kuitenkin on, lähes kaikesta paitsi syömisestä, ja se tuntuu ja ehkä myös näkyy. Yhhyh. Onneksi kuitenkaan en ole lupautunut vain omasta naamastani postaamaan, niin voin täräyttää hauskoja ja kauniita kuvia kaikesta muusta. 

Hassua, kuinka tammikuussa höpötetään kaiken uuden alkamisesta; on uusi vuosi, tehdään lupauksia uudesta elämästä ja verokorttikin on uusittava. Minusta kuitenkin elokuu on se kuukausi, jolloin kaikki alkaa; ekaluokkalaisten ja monen muunkin koulutaival, harrastukset ja virastot sun muun valtion laitokset heräilevät katatonisesta kesähorteestaan. Tällä kertaa kuitenkin omakin elämä lähti hiukan uusille urille tammikuussa, työn osalta ainakin. Jalo kasvatuksellinen elämäntehtäväni jatkuu uusissa olosuhteissa, joihin kuuluu oikea palkka ja liikuntapalveluja. Ai kun ihanaa. Oloni onkin ollut vähän seuraaanlainen kuluneena syksynä:

Maailmalta piiloutumista

Kokoaikaista raukeutta, suorastaan väsymystä

Pientä kyynisyyttä ja kypsymistä

Suoranaista pelkoa

Odotusta ja toivomista

Ehkä tämä kevät on sitten muiden aiheiden aikaa...

Velvollisuuksiin alistumista

Uteliasta mieltä

Pientä jännitystä..

Virnistyksiä ja hymyjä...vuoden ensimmäiset, toim.huom.

Luottamista siihen, että asiat lutviintuvat osaavissa käsissä!

Osaavat kädet tosin näissä kuvissa saivat järkytyksellisiä huokaisuja mammalta, joka viimeisessäkin kuvassa suojelee koira-parkaa teräviltä pikkusiskon napsijoilta, jotka tekivät koirasta aavistuksen töpökän näköisen ainakin jaloista..kaikella rakkaudella siskoseni.

Tässä palajavat ihanaiset kivituikkuni(joista yksi jäi kuvasta pois), joita joulupukki toi aimo satsin lisää! On ne niin kauniita. Näissä tunnelmissa starttaamme vuoden 2012, tulkoon siitä kaunis, onnellinen ja kaikin puolin antoisa meille kaikille!