Korpeilua

Päätimme mennä luistelemaan. Iso, valaistu kenttä, kahden euron pääsymaksu, lämpimät pukutilat. Iloisia lapsia ja nuoria pelasi kiekkoa ja muutama taitoluistelijan alku hyppi keveästi piruetteja ja kolmoistulppia ja mitä niitä on. Ihana talvisää, -4 astetta. Minä liidin jäällä sulavasti useiden vuosien tauon jälkeen ja mies hurahteli kentän päädystä toiseen nanosekunneissa. Lopuksi, ennen lähtöä, päätin minäkin kokeilla sitä kolmoistulppia sekä kaksoisflipiä. Onnistuivat tosi hienosti! Kaikki taputtivat. Lähdimme iloisina ja posket punaisina kotia kohti.
Loppu.

Suurin piirtein tältä se näytti. scforsal.wordpress.com

(Sama suomeksi;
ähinää
jäykistelyä
löysiä luistimenvarsia
vapinaa
"vedä mua perässä"
vieraiden nauramista
turhautumista
kipeitä nilkkoja
kroonista tutinaa
jarrutuksen pelkoa,
joka johtaa "liu´u kunnes pysähdyt"- tekniikkaan
maalin kyljessä roikkumista,
lasten hurahtaessa ohitsesi
lisää vapinaa 
tunnottomia jalkoja
ei jumalauta)
Eikä mieskään taputtanut. Mokoma jääpalloilija. 

google.com