Yulen taikaa kuvina

Tiedän, on aikas koirapainotteista, mutta niin se tuppaa täällä Lapin Merikaupungissa olemaan. Seuraa pieni kuvasarja edustavista ja muuten vain tunnelmallisista joulun hetkisistä.

Vanha rouva on hyvin ilmeikäs karvahanuri.  Ja spurttailee läheisellä golfkentällä yhtä antaumuksella kuin puolta nuoremmat. Ja kinkku on senkin mielestä parasta. Lihapasteijakin kuulemma käy. 
Olin ollut hurjan kiltti itse, sain superkauniita ja kivoja lahjoja! Nyt kuitenkin pikkuisen hiukoo(lue: ei enää niin kauhea ähky), täytyypä mennä vähän jääkaapilla käymään. 
Joulun taikaa kaikille!

Bloglovin!

href="http://www.bloglovin.com/blog/2566819/cabotcircus?claim=e4ad8kgqc73">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Tässä kopsattu linkki, jolla tunnustan blogini Bloglovin-palvelussa omakseni. Ignoroikaa siis. Itse käytän Bloglovinia, ja se on superkätevä tapa seurata haluamiaan blogeja. Bloglovin-seuraajat, vaihdan blogin nimen nyt sinnekin palveluunRinsessapäiväkirjoiksi, jota se on jo jonkin aikaa ollut, ettäs tiiätte :)
Tosi monta blogi-sanaa, joka muuten vielä vuoden 2006 Trendissä oli web log, kuka sitä muotoa enää muistaa, en minä ainakaan.
Jos siis sinulla on Bloglovin-tili, voit siellä etsiä blogin nimellä blogeja, ja klikata "seuraa tätä blogia" tai klikata mun sivupalkin Bloglovin- nappia ja uudet päivitykset näkyvät sinulle heti, kun kirjaudut sisään. Ai ku näppärää. Olipas sekavasti selitetty. No päikkäreille siis, heippa.

Onnea kun mikään mylly valmiiksi ei jauha

Olen tässä viimeisen parin viikon aikana huomannut ehkä miljoonia uusia harmaan sävyjä. Kun lumi on puolisulaa mössöä ja muta on pehmeää, kun jään päällä on vettä, kun pilvinen taivas heijastaa valonheittimien hehkua, kun peili +oma naama aamulla.
Kaipaisin ehkä vähän valkoista. Joka pysyisi edes hetken maassa. miten voi kaksi talvea olla näin erilaisia? Viime jouluna kynttilänliekitkin meinasivat jäätyä lyhtyihin ja ikkunat olivat alaosastaan huurteen peitossa, sisäpuolelta. 
Vali vali, en se sää minun nurkumisestani muutu. Jos on tullakseen loskajoulu, niin sitten tulee. Pääasia, että maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto, eikö? 

Kun lunta satoi kunnolla ensimmäisen kerran joulukuun alussa, ryntäsimme ehkä miehen kanssa ulos ottamaan kuvia ja heittelemään lumipalloilla toisiamme. Tosin ihan vähän vain. 
Joka paikassa tuntuu tänään olevan uutisia lumettomuudesta, nyyh, kun on niin ruman näköistä ja pimeää. 
Samaan aikaan esim. Nuorkauppakamarin Joulupuu-keräys kerää lahjoja vähävaraisille ja niille, jotka eivät muuten saisi yhden ainutta lahjaa. Suomessa toimivat avustusjärjestöt myös antavat vähävaraisille rahaa ostaa jouluherkkuja ja -ruokia. Muussa tapauksessa näillä perheillä ja henkilöillä ei olisi varaa laittaa minkäänlaista joulua,vaan se olisi viikonloppu muiden joukossa. Afrikassa nähdään edelleen nälkää, ja Japanin jälleenrakennus tsunamin jälkeen on vielä kesken. Tähänhän tulisi pitkä lista, jos oikein alkaisi miettiä. En tarkoita, että pitäisi tuntea huonoa omatuntoa, vaan että asioiden suhtauttaminen kannattaa joskus. Lumi ei tee kenellekään automaattisesti hyvää joulua.
Nyt tsempataan, kyllä me ehkä pärjätään ilman sitä lunta, vaikka se kaunista olisikin!
Vähennetään lihansyöntiä ja ylikulutusta ja yksityisautoilua, niin ilmastonmuutos ehkä hiukan hidastuu ja meidänkin lapset saavat ehkä joskus vielä valkean joulun.
Nautitaan pyhistä ja ollaan vaan, joulumieli on ensisijaisesti päämme sisällä!

 "Joulumaa on muutakin kuin pelkkää toiveunta

Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä
Joulumaa, jos jokaiselta löytyy sydämestä "

Ihanaista ja rauhallista joulunaikaa kaikille!

PS T.Turunen esiintyi Petäjäveden kirkossa, ja olihan se kaunista. Piti vähän nyyhkäistä muutamassa kohdassa. 
Terveisin "Varpunen jouluaamuna"

Itsenäisyyspäivän juhlavastaanotto

Johan luulitte, että rankkaan täällä pukuja. Eiköhän niistä koltuista ole kaikki oleellinen jo sanottu iltapäivälehtien ja blogien nettisivuilla seitsemäänkymmeneen kertaan. Ai haluatte minun kommentteja? No hyvä on, tämän kerran. Mutta sen jälkeen kyllä vähän avaudun.

Kaunein: Mirella Koullias (Koulliais-Koullians-Koul--aivan sama)
Miksi: Musta tuntuu. Ja näkyy. Ja onhan rouvalla sitä vartta kantaa pukuaan upeasti. Ja laahus, sydän.
Muutamat ylitsepääsemättömän beigeharmaavalkoiset ja siivot kotirouvat moittivat Vartiaisen Jenskan pukua överiksi, ja kauhistus, huulipunakin oli oranssia! Voi nyyh, kamalaa, kun kaunis nuori nainen käyttää VÄREJÄ. Ja rohkeaa pukua! JA ORANSSIA HUULIPUNAA. Olisi voinut Jenskakin laittaa tummansinisen, ARVOKKAAN mekon. Ja huulikiillettä vaan. Ja banaaninutturan. Napisijat hei, kyse ei ole edes siitä, käyttääkö väriä, vaan osaako käyttää väriä. Joku toinen olisi voinut olla aika hupaisa näky Jennin kokonaisuudessa. Kuten joku muu olisi hupaisa näky vaikkapa Sofi Oksasen jokapäivälookissa. Idean ydin onkin se sama vanha jaaritus, pukeutua omia hyviä puoliaan korostavalla tavalla. Ja persoonallisesti. Jos jää ylväänä mieleen, ei voi mennä pieleen. (Oho,tahaton runo!)
Joskus voi aikuinen nainenkin unohtaa, ettei ole vanhojentansseissa eikä Prinsessa Ruusunen. Tai tarjoilija.

Päivi Storgård-parka hukkuu pukuunsa 2002, iltalehti.fi

Rosa tarjoili linnassa olutta ja bratwurstia 2003, iltalehti.fi

Joku voikin sitten , tahattomasti tai tarkoituksella, onnistua ihanasti ja näyttää tyrmäävältä JA persoonalliselta.

Mari Palo 2001, iltalehti.fi

Minna The Suunnistaja Kauppi 2003, iltalehti.fi

No onhan noita, onnistujia, vaikka millä mitalla. Tänä vuonna ei näkynytkään mitään ihan karmeaa, ja pitää kohtuuden nimissä muistaa myöskin, että jokainen kykyjensä ja rahojensa mukaan laittautuu, kunnioituksesta juhlia ja itsenäistä Suomeamme kohtaan.
Ja sitten se avautuminen. On ihanaa, hienoa ja tärkeää, että olemme itsenäisiä. Kuljemme kuitenkin pää kunnioituksesta nuupallaan 6.12. ja menemme korkeintaan baariin edellisenä iltana (huomena on ILIMANEN VAPPAAPÄIVÄ, ÄKKIÄ JUHULIMAAN). Ehdotan, että itsenäisestä otteestamme huolimatta voisimme ottaa mallia mistä tahansa muusta itsenäisestä valtiosta, ja ILOITA. Olisiko se ihan kamalaa? Vähän ilotulitteita, nostettuja maljoja, ja yhteistä ILONjuhlaa. Piknikille ei pääse, ellei halua saada sitä kuuluisaa pissatulehdusta, mutta voihan sitä järjestää vaikka "kutsut" tai "päivälliset" tai "juhlat". Ei ole pakko vain hymyttömänä arvostella TV:n edessä pukuja ja niiden totisia kantajia. Tai maata krapulassa pedinpohjalla. 

Terveisin "liian kireä pipo jonka alla liian kireä nuttura"
PS Avautuminen alkoikin näköjään jo niistä pukuasioista, ihan vahingossa. Mutta kyllä helpotti!

Jälkiä jättämättä

Niin moni käy täällä lueksimassa salaa minun älynväläyksiäni jättämättä jälkeäkään, soo soo! Olisi ihana, jos jättäisitte kommentin joko kommenttilootaan tai ihan tällä teitä varten kehitetyllä, ihan naurettavan helpolla tavalla; napsauttamalla Jätä jälki-kohdassa (jokaisen postin lopussa) jompakumpaa tai kumpaakin sanomaa, jos mielipiteesi on positiivinen. Näin voit tehdä täysin anonyyminä, tuona netin kuninkaana. Negatiiviset ja kehitysideat sitten sinne viestiloodaan/sähköpostiin. Heleppoa ku heinänteko! Tietäisin minäkin, käyttekö täällä nyökkäilemässä hyväksyen, nauramassa ääneen vai pyörittelemässä silmiänne. 
Vastaamalla kyselyyn joulupukki tuo sinullekin lahjoja!

Siinä loppukevennyksenä se kehässä autuaasti lepäilevä corgineiti, ei paljoa näyttely ressaa. Oikea asenne, sanon minä, ja lopsahdan soffalle elokuvan merkeissä. 
Lops.

Hyvä rakas kiva joulupukki!

Kun kaikki tuntuvat blogeissaan toivovan kuvien muodossa joululahjojaan, lykkään omat panokseni pyttyyn! En laita tähän kuvia rahakasoista tai unelmatyöpaikoista, vaan sellaisia pienempia toiveita vain. Sellaisia elämän kaunistajia, jotka eivät ole mitään "osta tämä"-käskyjä, vaan pukille vinkkejä, koska hän tietää minun olleen sekä kiltti että reipas tänä vuonna!

Kas vain, ensimmäinen toive on Kivi-tuikut. Varsinkin mattavalkoinen on niin sievä, että! Materia, rakastan sinua! Minulla on jo Kiviä muutamia, ja olen jotenkin hullaantunut näihin. Verenkierrosta aivojen alueella ei varmuutta.

iittala.fi

Jos olisin sinkkuakka, laittaisin seuraavaksi säädyttömiä kuvia moppitukista (yksikkönä tukka, ei tukki), mutta ei ole tarvetta niin ei ole tarvetta. Jouluksi on jo mies. Joten, materian saralla jatkukoon tämä tylsä ja paatoksellinen jorina.

gugle

Lähes mikä tahansa tähdellinen asia on kiva. Gantilla on kalliita, mutta kauniita tähtityynynpäällisiä. En edes tiedä, mistä Gantia voi ostaa ylipäätään, mutta.. tähdet, tähdet, enkö jo tulla mä saa...

sokos.fi

Olen käyttänyt Lumenen vitamin c- sarjaa tämän syksyn ja tykkään kovasti! Ei ole enää teini, ei. Tämä heleyttää, kosteuttaa ja ravitsee ei-niin-kamalan-nuoren ihoa! Ei näytä niin paljon vanhalta harpulta ja säikytä kanssamatkustajia bussissa. Saavutus se on sekin.

collection.fi

Yllätys yllätys, kirja. Kaari Utrio ei yllättäne ketään minut tuntevaa.   Ainoa, mitä en muutenkin hiukan erikoisissa kavereissani ymmärrä, on, etteivät he juurikaan lue asiallista kirjallisuutta, kuten historiaa, fantasiaa, tai nistirocktähtiretkujen (kuten Geri Halliwell) elämänkertoja. Tai jos edes joku siellä lukee, kertokaa ja suositelkaa minullekin! Terveisin nimimerkki "Marilyn Mansonin kalmainen elämänkerta+levoton lastenleiri=erittäin erikoisia unia".


Onkohan minulla mielessä muuta? Pukki hyvä, jos toisit lunta jouluksi, ja tekisit Suomen kansasta raittiin! Tai kuten noin neljätoistavuotiaana valheellisessa epäitsekkyydenpuuskassa toivoin "villasukkia ja rauhaa maailmaan". Villasukat sain. Raitista tästä kansasta ei saa Odinit, Jeesukset, hammaskeijut tai edes Erkki Junkkarinen. 
Ai niin, rakastan vielä vaaleita puuvillasatiinisia petivaatteita! Ja ihania torkkupeittoja!

ikea.fi

hemtex.fi

Hmm, lähtee niinsanotusti lapasesta tämä toivominen. Minä tykkään ihan tosi paljon myös antaa lahjoja ja nähdä onnistuneen lahjan aiheuttama tunne. Aika siirappista, mutta jouluna saa olla. 
Näihin tahmeisiin tunnelmiin, terveisiä yövuorosta.


Yours truly

Kaiken tarkoitus

Nyt, rahatilanteen ollessa lähinnä naurettava ja joulun lähestyessä, olen stressannut kaikesta tasapuolisesti, ja lopuksi se sitten kääntyi itseään vastaan ja viime viikon lähinnä hoivailin itseäni levolla ja koiranäyttelyllä. 
Elämän tarkoitus on siis lepo.


Viime lauantaina Jyväskylän Paviljongissa oli muutama koira ja surkea pikkunäyttely. Ts. satoja koiria, yli 50 kehää ja muutama kymmen tavara- ja herkkukojua (metrilakua!!!). Voin kertoa luottamuksella, että koirakuume ei millään mittarilla laskenut, vaan nousi sellaisiin lukemiin, että päivystyspolille näissä asteissa olisi pitänyt mennä jo aikaa sitten. Miespuolinen henkilöni varsinkin hempeili siihen tahtiin pikku töppöjaloille (ei minulle siis vaan koirille) että ihmettelin jo mitä oli aamukahviin laitettu. Yksikin kuva corgikehästä on sellainen, jossa yksi corgi on täpäkkänä ja toinen vain heittänyt selälleen kehään, "ei kiinnosta teidän näyttelynne". Olisihan se kiva näyttää ihan oikean kuvan muodossa(en luota teidän mielikuvitukseen), laitan ensi postaukseen.

kuukelista

 Mutta koirakuume siis kosahti krooniseksi. Ensi kesänä meillä pitäisi olla pikkuinen töpökkäjalkavauva. 
Tämä keskustelunpätkä on aito:

"Ihanaa kun me ollaan ensi kesänä kahdeksanjalkainen perhe."

"Täh, ootsä raskaana??"

Juu, odotan nelijalkaista mutanttilasta.
Elämän tarkoitus on koira.

Tänään sitten juhlimme illalla kamalan vanhaa puolisoa. Mukava järjestää juhlia, ja olen ihan varmasti näiden neljän yövuoron jäljiltä melkoinen seurapiirilady. Epäilen, että juttujeni taso laskee (kyllä, vieläkin alemmas) ja puolikaskin juhlajuoma menee juuri sinne aika tohinalla. Älkää antako minulle drinkkejä!
Elämän tarkoitus on pitää hauskaa.

Joulukin tulla jollottaa (paitsi että joidenkin mielestä on asiatonta vielä nautiskella siitä, toiset on aloittaneet jo juhannuksen jälkeen) ja kohta (noh, vajaan kuukauden päästä) matkaan lumisten (?) maisemien halki Lapin Merikaupunkiin hetkeksi nauttimaan joulun rauhasta ja muutamasta itselle otetusta lomapäivästä. Tällaisen syksyn jälkeen se tekeekin hyvää. Ruokaa, melkein koko perhe, joulurauhaa ja ruokaa. 
Elämän tarkoitus on ikävän karkoitus.

Rumat ne vaatteilla koreilee

Suomalaiset sananlaskut, nuo järkähtämättömän totuuden tyyssijat. Suomalaisen kansanperinteen tärkeä osanen, jonka oppeja on teidänkin pienten syntisten hyvä noudattaa! Sananlaskuissa on hyvin paljon sanomaa ja ne antavat neuvoa meille tietämättömille moukille harmaassa arjessamme.
Ai siis oikeesti?

Rumat ne vaatteilla koreilee

Siis, jos puen päälleni ihanan mekon, koruja ja korkkarit, olen ruma?? Jos heitän juuttisäkin niskaan ja lykkään tuhkaa päälle, olen kaunis? En tajua. Onko tämä jotain sotienaikaista mielenkohotusta, kun ei ollut mitään ihania mekkoja laittaa päälle? "Onneksi sulla, Onerva, ei edes ole muita kuin tuo kulunut törkeän hirveä kyökkihame, kato rumat ne vaatteilla koreilee." Ja Onervalla oli parempi mieli. No, maailma on muuttunut, ja sievään mekkoon ei tarvita kuin 29,9€ ja Gina Tricot tekee sinusta kimaltelevan tanssilattioiden tähden (ks. edellinen postaus). Ts. jokaisella on mahdollisuus pukeutua vähintäänkin ihan kivasti. Kirpparit, halpismerkit ja tuunaus ovat jokaisen ulottuvilla. Ja tyylikyys, muotitietoisuus, parhaiden puolien korostaminen ja kauniit vaatteet eivät tee ketään rumaksi. 

Hylkäämme siis tämän "viisauden" ikiajoiksi. Sitäpaitsi, eihän tätä enää kukaan käytäkään, paitsi jotkut Viitasaaren sankarikansanedustajat, jotka eivät muutenkaan sanomisiaan mieti sen kummemmin.

  
Puhuminen hopeaa, vaikeneminen kultaa
Koska kullan arvo on korkeampi kuin hopean, näyttäisi sananlasku pitävän vaikenemista tärkeämpänä kuin puhumista. Ihan järkevältähän tuo kuulostaa..NOT. Tämä metsien tuppisuukansa on tehnyt siitä perhanan hiljaisena öllöttämisestä oikein taidetta! On sanalaskua, keskustelujen välissä olevia minuuttien hiljaisuuksia, salaperäisiä miehiä..
Kyllä luulee uros tai naaras olevansa salaperäinen ja cool, kun ei turhia höpise. Höpinällä en tarkoita katkeamatonta puheen virtaa, johon ei pääse helposti väliin (kuulostaa ihan minulta), vaan sellaista jutustelua. Mikä siinä on niin vaikeaa? En tarkoita uppo-oudoille jokeltamista, vaan tuttavien ja kavereiden kanssa puhumista. Epäkohtelias puheen tuottamisen vaikeus ei ole coolia, vaan se johtuu yksinkertaisesti siitä, ettei vaan ole mitään oikeaa sanottavaa mistään. 
Minä olen saanut suuni aukaisemalla muun muassa kyytejä, alennuksia, ystävällistä palvelua, tietoja, ööh, läheisempiä ihmissuhteita. (Nykyään tosin yritän myös olla hiljaa ja kuunnella, yhtä tärkeä taito sekin!) Joten hylätkäämme tämäkin ihan höpö sananlasku. 
Puhukaamme siis toisillemme kauniissa vaatteissamme!
Helpotti avautua tästä. Varsinkin kun olen koko viikon sairauslomalla ja maha on tosi kipeä. Se teroittaa virtuaalista kynää ihan selkeästi.
PS. Tekstin värit oireilee, olen syvästi pahoillani.

Baarit

Olin eilen baarissa melkein tunnin. Ikäraja 20. Tunsin itseni vanhaksi, vaikka ikäraja oli selkeästi parempi kuin 18. Näiden ah niin aikuismaisten vuosien aikana olen käynyt erilaisissa baareissa ystävien kanssa tanssimassa, viihtymässä, nauramassa, öh, siemailemassa sateenvarjodrinkkejä ja tanssimassa pöydillä.
Olen käynyt hevibaareissa, bilemestoissa, kurjissa kuppiloissa, pubeissa, opiskelijapaikoissa, pintakiiltopaikoissa ja kellarikapakoissa. Mutta nyt puhun vain sellaisesta perusbaarista, jossa soitetaan alkuillasta latinoa, keskiyön molemmin puolin tanssihittejä ja kahden jälkeen (kun suurin osa on niin pellit kiinni, että ainoastaan Poika Saunoo saisi ihmisistä edes jotain reaktioita irti-sekin lähinnä miesten halailua ja "rrakkashtan kiakkooo"-huutoja) teknoa.
Baarissa näkee niin monenlaista hiihtäjää, että monenlaisia asioita toivoisi heille sanottavan/tehtävän.


BLING!! Paljetteja niin, että silimiä häikäsee. Vähintään 15 sentin plattform korot, geelikynnet, hilekajalia. Hiukset pitkät ja kiharalla, tai suoristetut ja rajusti tupeeratut. Kikatusta, sateenvarjodrinkkejä, shotteja mutta kolmen jälkeen olutta. Tanssitaan eroottisesti ringissä ja halaillaan ja kosketellaan toisia. Push-upit. Luodaan välinpitämättömiksi naamioituja katseita "noloihin tavismuijiin" ja silmäniskuja kaksilahkeisiin. Vittusiisheioikeestidaa kajahtaa, pikkuhousut vilahtaa. Guessin laukusta tipahtaa huulikiille. Tavoite: tappiin saakka huomiota! Toimenpide: Jotkut housut, oikeesti.

google

"Äiti osti tän mustan poolon Vaatehuoneelta kun olin 16". Poolopaidan vaihtoehtona susipaita, lat."lupus lupus".  Ylikasvanut tukka, ei kovin puhdas ja ehkä ponnarilla. EI siis mikään heviletti, vaan ihan ylikasvanut vaan. Äiti ei ole leikannut sitä aikoihin. Oluen takaa vilahtaa pälyilevät silmät, täällä on naisia, oikeita naisia!! Se susipaita on farkkujen sisään tungettu ja farkuissa on musta nahkavyö. Vaihtaa paikkaa noin tunnin välein, ettei luultaisi araksi. Teeskentelee odottavansa kavereita, näprää kännykkää. Tarpeeksi monen oluen jälkeen menee juttelemaan paljettinaiselle. Ei tärppää. Tavoite: kakkospesä. No ykköspesä edes. Toimenpide: Makeover-ohjelma.

Vihreä vakosamettihame, Peppi-ponnarit ja El Naturalistan kengät. Tanssii vapautuneesti, huitoen ja nautinnollinen ilme kasvoilla, suljetut silmät. Koruna hamppurannekoru Indonesiasta. Juo olutta tai kuivaa omenasiideriä. Puhuu "henkeviä" puolituttujen kanssa. Ehkä ripsaria, ei koskaan huulipunaa. Laukut on tanssilattialla ringin keskellä, kasassa. Jos sitä vahingossa tönäisee, se halaa ja toivottaa "iloja sulle, kuule". Ruskeassa puserossa muutama maalitahra. Käy vessassa vain vessa-asioilla. Tavoite: saavuttaa transsi tanssimalla muita häiritsevästi. Toimenpide: värikartta ja ponnarikielto.

wsoy.fi

 Geeliä ja rahaa. Drinkkejä kauniille naisille. Jack & Jones-farkut, kauluspaita hihat käärittyinä, tai sydän sydän- bändipaita. Naama sileänä, puhe lipevänä. Saalistaa laumassa. Pomppii Offspringin tahtiin ja tanssi mielellään tyttöjen kanssa "ihan kaverina" samalla tissejä tarkkaillen. Kuuntelee ennen baariin lähtöä SoaDia ja kuvittelee olevansa kelpo hevimies. Nauraa remakasti, kaipaa huomiota, puhuu vain näteille tytöille. Ei jää mieleen, koko lauma näyttää samalta.  Tavoite: Saada ainakin kahdelta. Toimenpide: Kastraatio Ei näistä pääse. Ignoroi tai vaihda baaria.

diaryofahollywoodstreetking.com

Hevibaareissa kokoelma (tässä tosin epätäydellinen) muuten sama, mutta vähemmän paljettia ja geeliä, enemmän susipaitoja.

Talvivalot

Koska nyt on talvi, ja lunta ei vielä ole maassa, hankimme talvivalot. Ne eroavat jouluvaloista hyvin paljon, nimittäin nimi on eri. On niin saakelin pimeää, että kaikki valo otetaan vastaan. Kynttilät ja tunnelmavalot ovat minusta talviajan ydin. Talvivaloja kahta eri tyyppiä, mauttomia ja mauttomampia. Me hankimme mauttomammat. Mutta koska ne ovat niin sievät, mauttomuus karisee hiukan pois. 

Karuvaloestetiikka tuo ihanaa hohdetta pimeään. Minusta nämä kuitenkin ovat ihan maltilliset. Ystäväni on kertonut hänen lapsuudenkotinsa kietoutuvan joulunaikaan aina tuhansiin (no, useisiin) valoköynnöksiin, neonkaapeleihin (uh..), koristeisiin ja muihin "tunnelmallisiin" valoihin. Maaseudulla sijaitseva koti on varmasti alueen valopilkku mutta rohkeasta itsensä toteuttamisesta saa aina pisteitä. Luovuus on luovuutta, ja maalla pimeää.
JouluTalvivalot on sitten ihania!

Liput

OSA 1: Varaus
Liput keikalle. Helppo homma.

Vai oliko. Mies komentaa luurin läpi aamulla yhdeksän aikaan, ettei pääse Lippupalvelusta läpi edes jonottamaan, "nouse ylös ja ala soittamaan". Onneksi kyseessä ei ollut mikään S. Putron keikka vaan Nightwishin ensi kevään Paviljongin konsertti. Minähän siis ponkaisen ylös, unisena kaivan esille Lippupalvelun numeron ja istun sohvalle tukka pystyssä ja unihiekat silmissä.
Soitto
Linja varattu
Soitto
Linja varattu
Soitto
Linja varattu 
Mies on naamakirjan keskustelussa. 45minuutin ja 80 turhan soittoyrityksen jälkeen PÄÄSEN JONOON. Jonotushinta 1,98€/min +pvm. Olen jonottanut seitsemän minuuttia ja 36 sekuntia  (kuunnellen jotain särisevää soul-artistia)kun mies käskee keskusteluikkunan kautta lopettamaan jonottamisen. Näpytän oikean käden etusormella takaisin, että "nyt en kyllä luovuta, kun olen tähän saakka päässyt". Mies on hiljaa.

Jonotan yhteensä 15min 20sekuntia. Kun pääsen läpi (hurraa!!), ja asiakaspalvelija kysyy, miten voi auttaa, mies laittaa keskusteluikkunaan viestin "varasin liput verkkokaupasta". Vastaan asiakaspalvelijalle, että kiitos ei mitenkään ja suljen puhelimen. Jonotin siis kolmenkymmenen euron edestä turhaan. Turhaan. DNA, älä veloita sitä please. 


OSA 2: Nouto
Sitten hakemaan (minulle kalliiksi tulleita) lippuja. Lippupalvelu veloittaa noudetuista lipuista 2,5€/lippu. Meillä on kuusi lippua varauksessa, joten lippujen kokonaiskustannukset nousevat yhteensä hmm....15€. Se oli tiedossa. Minä maksan viimeisillä pennosilla oman lippuni ja mies loput viisi. Kas, omaan lippuunsa hän ei voi käyttää kulttuuriseteleitä, vaikka LP:n sivuilla sanotaan, että meillä käy kulttuuriseteli. Sepä tosi kiva. Virkailija myös ilostuttaa meitä kertomalla, että nettivarausmaksu per lippu on 1,5€, eli yhteensä 9€. Jaaha, se  tuli hiukan yllätyksenä kyllä, se varmaan lukee näin isolla siellä nettisivuilla. Mies sanoo virkailijalle, että tällaiset asiat pitäisi aika selkeästi ilmoittaa varausvaiheessa asiakkaalle. Ääni on kireä. Virkailija kehottaa ottamaan yhteyttä Lippupalveluun. Hänenkin äänensä on vähän kireä.
Minä nykäisen miehen pois tiskiltä, hymyilen, kiitän, poistun. Ja kihisen ihan vähän.
Maksoimme miehen kanssa siis yhteensä 39€ ylimääräistä+ se noutomaksu, joka oli jo huomioitu lippurahojakin kerätessä. 
Miten Lippupalvelu perustelee kahden euron minuuttitaksan+ noutomaksun+ varausmaksunsa? Ymmärrän, että kyseessä on yritys, ja yrityksen tarkoituksena on tehdä voittoa. Ja epätoivoinen fani tekee kaikkensa saadakseen liput toivomalleen keikalle. 


Seuraavalla kerralla menen aamuyöllä jonottamaan lippupisteen ovelle termarin ja untuvapeiton kanssa. Saatan ottaa mukaan myös allaolevaa herkkua. Ihan hermojen lepyttelytarkoituksessa vain. Tosin pitää naamioitua vaikka kodittomaksi, siellä on varmaan Lippupalvelun agentti keräämässä säälittävä fanijonottaja- maksua ja lippupisteen edustan kuluttaminen seisoskelemalla- maksua. Ja joudun silti maksamaan sen noutomaksun.

Onpahan liput. Jee.

Tanssin tieni tähtiin

Ostin Citydealista joitain viikkoja sitten kortin muutamalle tanssitunnille. Ne roikkuivat ja roikkuivat kunnes eilen päätin ottaa tanssi sisäpelikenkäni mukaan ja koittaa kuumaa ja mukaansatempaavaa MTV-tyylistä pepunpyöritystuntia. 
Tuntia edelsi ihanat tunnit ystävien kanssa, ja hyvillä mielin ja hyvissä ajoin saavuin paikalle. Ihmiset olivat pukeutuneet rennosti, ja olin tyytyväinen: ei mikään tekstiiliurheilijan paikka ainakaan ole tämä. (Itse olin tyylikkäänä yöpukumaisessa kaapupaidassa, joka sai eilisen jälkeen statuksen EI-IHMISTEN-ILMOILLE-TÄSSÄ-paita. )
Tuntia piti pieni peikkotyttö, jolla oli myös rennot vaatteet. Luulin pukuhuoneessa, että ohjaaja olisi ollut nainen, joka suihkutti sähäkkään tukkaansa puolikkaan pullollisen lakkaa, siis ennen tanssituntia. Stereotypiat tanssinopettajista, ei kai.
Ohjaaja sanoi moi, ja laittoi musiikin päälle. Mietin, että tässäpä ei tupeksita, heti alkoi kieputus. Aluksi tietenkin lämmittelyliikkeitä, pysyin mukana(kuvittelin pysyväni). Sitten härskeimmät muuvit räppivideoista, ok. Venyttelyjen aikaan (puolet tunnista mennyt)minä, pullea rautakanki olin punainen tomaatti, ja hiki jo tippui nenänpäältä. Muut olivat terveesti hehkuvia ja notkeita kuin kissat. Mietin, että missä se koreografia/tanssiosuus on. Sitten, huipennuksena, ohjaaja pyysi nousemaan yläselänseisontaan ja hytkyttämään peppua siellä. Katsoin hetken aikaa ja kävelin ulos sieltä. En kertakaikkiaan pysty sellaiseen, ja tajusin aika pian alun jälkeen, että siellä harrastavat tositanssijat, eivät mitkään "osaansalsanperusaskeleen"-tyypit, niinkuin minä. 

disclose.tv

Missään ei sanottu, että tunti sisältää sellaisia liikkeitä, jotka eivät sovi aiemmin harrastamattomille. Olin punainen, ärsyyntynyt ja hikinen. Olen käynyt kuntokeskusten "tanssillisilla" tunneilla, ja aina on a) ohjaaja esitellyt itsensä b) ohjaaja ohjannut tehdessään(siitä nimitys ohjaaja) c) tunnilla pystynyt jotenkin tekemään, vaikka helpomman kautta, liikkeet.
Tästä päättelin, että olen way out of my league, ihan liian pro-paikassa. Taitaa jäädä ne kaksi muuta tuntia käyttämättä.
Ensi viikolla siis sulkapalloon ja lenkille.
Niin, ja otsikko, se on ironiaa.

Mukkelis

...makkelis kaatui rinsessa eilen aamulla töistä tullessaan. Valvottu yö näkyi hoiperteluna ja juuri ulko oven edessä oli sitten sellainen "maailman suurin käärme jäänyt asfaltin alle"- kohouma. Aika komea laskeutuminen vaati veronsa. Housut menivät suosiolla roskiin ja sääressä potilasparalla on asfaltti-ihottumaa, ja se kirvelee. Nyyh, tää elämä on niin rankkaa joskus. Miten tästä eteenpäin?
No siten, että jokaisen blogitekstin alla on nyt painikkeita, joilla voit ilmaista moniulotteisen mielipiteesi tekstistä. Ilman mitään kirjautumisia jne kun ne näyttävät Bloggerissa tökkivän..Tai sitten kukaan ei vain halua kommentoida hullulle (mielikuvitus)hallitsijalle. Hmm. 
Myös tuolla oikealla sivulla on kysely, siihenkin voi -tadaa- vastata vain nappia painamalla, eli töihin siitä, rahvas! Se on myös laskuri uuteenvuoteen, sillä vastausaikaa on sinne saakka. Oon ihan velho näissä kustomointiasioissa!

Illalla tulee vieraita, joten taidan alkaa siivoamaan kirvelevällä jalallani ontuen.
Huomenna olisi luvassa Halloween-bileet, ja jos yhtään on menoenergiaa, olisi mukava vähän panostaa ja silleen. Hassua, miten muutamat blogit on autuaan innoissaan olleet Halloweenista jo piiitkään. Minusta se on ihanaa, mutta joskus mietin, onko tällainen pluskoon rinsessa vähän nolo jossain Halloween-meikeissä..Ihan dorka ajatus, mutta en voi olla miettimättä, miten mahtavalta näyttää joku pitkä ja hoikka ilmestys laittautuu monsteriksi. Kuinka moni on sitäpaitsi nähnyt lihavan vampyyrin missään sarjassa tai elokuvassa??? Niinpä.
No, eiköhän tässä jotain keksitä, ellei kuolio vie minua ja jalkaani ennen huomista.

ebay.com

Happy Halloween, watch out for the spirits running wild!

Ps. Tämä on sadas blogitekstini, jiihaa.

Storytime

Iik. Mun ääni on palannut.Paetkaa, hyvät ihmiset. 
Mietin sunnuntaina ja maanantaina ja myös tiistaina, että tämä ja tämä asia pitää muistaa sanoa miehelle, kunhan jaksan/pystyn puhua. Oli varmaan ihan järisyttävän upeita ajatuksia, kun en nyt muista ainuttakaan..
Sairaana näkyy myös aikamoisia unia, voin kertoa. Olin aamulla ihan puulla päähän lyöty ja ensimmäiset hereillä olevat minuutit kertasin yön tapahtumia ja päivittelin käsiä yhteen lyöden. Yksikin yö oli useita kuita taivaalla, ja tähtisadetta (oli kaunista, toivottavasti tekin joskus näette) ja vaikka mitä meteoriittejä. Ja tosiaan monta kuuta, törkeän isoja. Usein unien aikana tajuaa jotenkin, että tämä on nyt unta. Minä ainakin, ja pystyn joskus jopa havahtumisen jälkeen näkemään "itseohjattuja" unia. Se on siistiä. Nyt oli unissa sellainen draivi, että "jumalauta, tää ei ole unta, me kuollaan ihan kohta/ ihan mahtavaa osata oikeasti lentää/mä oikeasti keksin lääkkeen syöpään, vau/mullahan onkin tilillä oikeasti 35 000 €/voitin Idolsin, ja jaan tässä näitä nimmareita." No herätessä...arvaatte varmaan mikä fiilis. Hölmistynyt.
Tai ehkä unet ovat osa tätä flunssapöpöä, ja nyt joku tartuttamani henkilö voi miettiä, että "ihan perseestä tää flunssa, mutta olin hei kuitenkin Diana Ross yöllä."

google

Ja nyt tuosta kuvasta tuli sellanen tunne, että kaipaan elämääni hiukan...taikaa. Joko kaivan huomenna esille Kloriden(vai mikä kloriitti chloride kloori onkaan) ja teen kylppärin lattiasta taianomaisen puhtaan tai kaivan esille riimukivet. Kyllä, minulla on joskus ollut riimukivet. Ai että, olivat vielä sellaisessa mystisessä sinisessä samettipussukassa. Polttelin myös salaperäisenä paljon (mustia) kynttilöitä, kunnes isä asensi huoneeseeni oman palovaroittimen. Mutta riimukivet ja mustat kynttilät liittyvät niin hohdokkaaseen yläasteaikaan. Vähän noloa, eikä niitä taida oikeasti olla enää olemassakaan, riimukiviäni siis. Mies katsoisi piiitkäään, jos alkaisin riimujen viestien avulla etsiä elämälleni uutta suuntaa. Tosin, tässä epätoivon ja suunnattomuuden tilassa kaikki (hihhulisinkin) apu otetaan vastaan. 
No tämä typerä monotoninen jorina kyllä loppuu nyt. Kun ei ole mitään asiaa niin ei ole. Muuta kuin että unista on siis nyt tullut tylsiä, enkä muista niitä enää aamulla kunnolla. Höh. Yölliset seikkailut on parhaita! (Ja tajuan kyllä jutun kaksimielisyyden)


Niin ja otsikkona NW:n uusin sinkku, joka tulee ulos kahden viikon päästä, ja jonka teaserin voi kuunnella täältä. 

truenometalico.com

Äänetön maanantai

Kauhea flunssa, josta jo nurisin aiemminkin, kahdessa eri postissa, pahentui vain. Eilen siivittelin vanhempani ja erään hienon rouvan matkaan kärisevällä viskibassollani, iltaa kohti pyysin miestä tuomaan ruokaa ja herkkuja lähinnä pihisemällä ja elekielellä. Toimi onneksi silti. Megapitkä Rillit Huurussa-maraton ja Royal-suklaa pitivät kuumetta melko alhaalla. 
Tänään erehdyin herättyäni hakemaan varastosta talvitakkeja ja pipoja ja pakko oli sen jälkeen levähtää soffalla aika kauan, kun hikeä puski pintaan. Olen silti ollut muuten paremmassa kunnossa kuin eilen. Paitsi että ääntä ei kuulu, ei näy. Kuiskailen ja korisen ja oikein pinnistämällä särisen. Mies pakotti kurlaamaan ja nielemän viskipaukun. Hyi yäk. En muista, milloin olisin näin äänettömänä ollut viimeksi, ja en uskalla kauheasti puhua, ettei äänihuulet tulehdu. Mies (ja naapurit) varmaan nauttii...
Kävimme leffassa lauantaina (köhästäni huolimatta en halunnut jäädä kasvattamaan juuria sohvaan, tosin se on tapahtunut tänään ja eilen kuitenkin)

Kuvissa jälkeenpäin näkee, miten karulta onkaan näyttänyt..Ja miten lujaa on laukkua puristanutkaan..

Hihihihi

 

Lopuksi kuvia siitä arvokkaasta rouvasta, joka myös oli vierailulla täällä Keski-Suomessa.

Sydän tälle. Vaikka rouvan ilme välillä oli "voitko mennä muualle siitä kuvaamasta kiitos.