Storytime

Iik. Mun ääni on palannut.Paetkaa, hyvät ihmiset. 
Mietin sunnuntaina ja maanantaina ja myös tiistaina, että tämä ja tämä asia pitää muistaa sanoa miehelle, kunhan jaksan/pystyn puhua. Oli varmaan ihan järisyttävän upeita ajatuksia, kun en nyt muista ainuttakaan..
Sairaana näkyy myös aikamoisia unia, voin kertoa. Olin aamulla ihan puulla päähän lyöty ja ensimmäiset hereillä olevat minuutit kertasin yön tapahtumia ja päivittelin käsiä yhteen lyöden. Yksikin yö oli useita kuita taivaalla, ja tähtisadetta (oli kaunista, toivottavasti tekin joskus näette) ja vaikka mitä meteoriittejä. Ja tosiaan monta kuuta, törkeän isoja. Usein unien aikana tajuaa jotenkin, että tämä on nyt unta. Minä ainakin, ja pystyn joskus jopa havahtumisen jälkeen näkemään "itseohjattuja" unia. Se on siistiä. Nyt oli unissa sellainen draivi, että "jumalauta, tää ei ole unta, me kuollaan ihan kohta/ ihan mahtavaa osata oikeasti lentää/mä oikeasti keksin lääkkeen syöpään, vau/mullahan onkin tilillä oikeasti 35 000 €/voitin Idolsin, ja jaan tässä näitä nimmareita." No herätessä...arvaatte varmaan mikä fiilis. Hölmistynyt.
Tai ehkä unet ovat osa tätä flunssapöpöä, ja nyt joku tartuttamani henkilö voi miettiä, että "ihan perseestä tää flunssa, mutta olin hei kuitenkin Diana Ross yöllä."

google

Ja nyt tuosta kuvasta tuli sellanen tunne, että kaipaan elämääni hiukan...taikaa. Joko kaivan huomenna esille Kloriden(vai mikä kloriitti chloride kloori onkaan) ja teen kylppärin lattiasta taianomaisen puhtaan tai kaivan esille riimukivet. Kyllä, minulla on joskus ollut riimukivet. Ai että, olivat vielä sellaisessa mystisessä sinisessä samettipussukassa. Polttelin myös salaperäisenä paljon (mustia) kynttilöitä, kunnes isä asensi huoneeseeni oman palovaroittimen. Mutta riimukivet ja mustat kynttilät liittyvät niin hohdokkaaseen yläasteaikaan. Vähän noloa, eikä niitä taida oikeasti olla enää olemassakaan, riimukiviäni siis. Mies katsoisi piiitkäään, jos alkaisin riimujen viestien avulla etsiä elämälleni uutta suuntaa. Tosin, tässä epätoivon ja suunnattomuuden tilassa kaikki (hihhulisinkin) apu otetaan vastaan. 
No tämä typerä monotoninen jorina kyllä loppuu nyt. Kun ei ole mitään asiaa niin ei ole. Muuta kuin että unista on siis nyt tullut tylsiä, enkä muista niitä enää aamulla kunnolla. Höh. Yölliset seikkailut on parhaita! (Ja tajuan kyllä jutun kaksimielisyyden)


Niin ja otsikkona NW:n uusin sinkku, joka tulee ulos kahden viikon päästä, ja jonka teaserin voi kuunnella täältä. 

truenometalico.com