Vieraita muttei lainkaan vieraita

Viikonloppuna tänne paahtoi puolen Suomen takaa kaksi kappaletta siskoja ja yksi isä. Viikonloppuun kuului kauppastelua, käveleskelyä, risteilemistä (siis laivalla, ei eksytty mihinkään) ja yksi hyvä yritys käydä läheisessä Leivonmäen kansallispuistossa.

Google Maps ei paljon meitä kansallispuiston etsijöitä ohjannut oikeaan suuntaan, päädyimme ajamaan kurttuista mettätietä kilometritolkulla ihmetellen kylttien puuttumista(Googlen ohjeiden mukaisesti) ja lopulta vain pysäytimme auton ja lähdimme kävelemään. Tiekin loppui noin kilometrin päässä. Hienoa. Palasimme -sentään kauniissa auringonpaisteessa- takaisin autolle. Kävimme pettymyksen jälkeen Leivonmäen K-kaupassa jäätelöostoksilla. Kylttejä kansallispuistoon oli kyllä hyvin näkyvillä, olimme vain malttamattomina kääntyneet (Googlen ohjeiden mukaan!!!) muutamia kilometrejä liian aikaisin...Saldona: kaksi teereä, yksi metso, neonkeltaisia perhosia, naarmuuntunut autonpohja ja tavallista, miljoonaan kertaan nähtyä suomalaista metsää. Minua vielä törkeästi syytettiin harhaan ajosta, vaikka Google on se oikea syypää. Mies onneksi lupasi kanssani ajella vielä sinne oikeaan kansallispuistoonkin, on ehkä paremmat maisemat kuin siellä mettätiellä, jossa vaan ruohoa kasvoi ja pusikot kutittelivat. 
Ja HYI NIITÄ HIRVIKÄRPÄSIÄ! Vastemielisiä otuksia, joita ei tuolla pohjoisempana vielä niin tapaakaan. Niitä revittiin pois matkalta päänahkaan ja vielä kotona yksi siivetön löytyi lattialta! Ne vastenmieliset otukset eivät edes kuole helpolla, ja kun ne löytää siivettömänä, tietää, että johonkin on laskeuduttu. YyyyHH.

Onneksi illemmalla sunnuntaina pääsimme Päijänteen laineille kolmetuntisen ajaksi. Suomen Suven viimeinen kesäristeily ehkä hiukan epävakaassa mutta kauniissa säässä. Minua hiukan paleli, sillä flunssa vaani jo oven takana..Onneksi oli mukavia maisemia ja hyvää seuraa.

 

Kuten näkyy, aluksi oli pilvistä ja synkähköä, mutta sitten hiukan kirkastui. Aivan upea valo joissain kuvissa. Ja tässä yläpuolella jännittävä hetki, kun menimme läpi Vaajakosken suluista. Selkeästi mun elämässä ei ole kovasti jännitystä..

Kas tässä yläpuolella matkaseuraani ja upea auringonlasku.

Minä ja siskot <3

Ja sitten sain vielä perjantaina ihanan paketin ystävältä, joka oli syntymäpäiväni aikaan ties missä Euroopan sydämessä moottoripyörän selässä. Paketista kuoriutui suklaata ja kortti, oli ihana yllätys se! Kiitos Kakedo! :)

Kylläpä nämä kuvat lämmittävät mukavasti flunssaista naista. Olen oikein räkäinen, ja roskien vieminen jo puski tuskanhikeä pintaan. Viehättävää. Torstaina palailen töihin, ellei olo pahene. Pitänee lepäillä olan takaa nyt..

Loppukaneettina: keskisuomalaisuus. Olen asunut Keski-Suomessa tasan vuosikymmenen. Syyskuun alussa aloitin opiskelut näissä maisemissa vuonna 2001. Olenko lappilainen vai keskisuomalainen? 50-50%? 60-40%? Kyllä Lapin merikaupunkiin mennessä on vielä kotiinpaluun oloa matkassa. Mutta on se myös mukana, kun palaan tänne omaan kotiini. Jos minulta joku kysyy jossain muualla kuin tällä paikkakunnalla, että mistä olen tullut, sanon olevani täältä. Jos joku kysyy mistä olen kotoisin, sanon olevani Kemistä. Muutunko koskaan 100% Jyväskyläläiseksi? En. You can take the girl out of Kemi, but you can´t take Kemi out of the girl.. :D

Illan valo

Eilen piti vähän napsia kuvia ja poseerailla aivan upeassa illan valossa.

Mörrimöykky tanssii ja ruokapilli soi...:)

Voimauttavaa, etten sanoisi. Minä olen sellainen ihminen, että positiivisuus pyrkii pintaan aina. Se ei huku elämän koskiin, eikä hälvene vaikka kuinka kulkisi pää rinnassa ja laahustaen. Joskus silti kaipailen jotain "merkkiä", jolla voisin muuttaa hiukkasen elämän suuntaa. Sellaista, että "oo, viesti tuonpuoleisesta" tai "oo, satanen kadulla". Äärimmäisen yleisiä ja todennäköisiä juttuja siis odottelen.   Viesti tuonpuoleisesta vain ehkä pelottaisi myös. Satanen on parempi, mutta viestiltään epäselvempi... 

Onneksi elämässä on moni asia tosi hyvin kuitenkin.

Toinen kiva viesti olisi, että Katrinsessa, vaikka näytät joskus vähän hullulta, niin et varmaankaan sitä oo.

Päivä painaa

Päivä on ollut pitkä ja raskas. Takapakkia monessa asiassa, surullisia uutisia, monenlaista miettimistä ollut..
Satoi aika rankasti tänään.

 When it rains, it pours.
Elämässä täytyy uskaltaa ja ymmärtää viheltää peli poikki, jokin asia tai ihminen ei anna takaisin tarpeeksi. Itseään täytyy kunnioittaa, jotta ymmärtäisi mikä on itselle hyväksi ja mikä ei. Itseään täytyy säästellä, jotta ei palaisi loppuun. Itseä täytyy pystyä katsoa silmiin ja sanomaan: tämä minun täytyy tehdä, koska hyödyn siitä, mutta tuota ei, sillä siitä en hyödy. Omaa elämää on hyödyllistä katsella muutaman vuoden päähän. Jos jatkan näin, hyödynkö siitä tulevaisuudessa, olenko silloin onnellinen? Jos tulevaisuus ei vie eteenpäin eikä uusien asioiden pariin, vaikka sitä toivoo, silloin on korkea aika miettiä asioita uusiksi. Minunkin päässäni päätökset vahvistuvat, ja kun aika on, ehkä muutoksiakin tapahtuu. Elämähän on muutos. Muutos on hyvä.
Perhettä onneksi tulee käymään viikonloppuna, on muuta ajateltavaa.




Truly Yours,
Katrinsessa

Zzzzzz....

Seitsemän päivän työputki alkoi toden teolla painamaan eilen Rossossa istuessa, silmien ollessa puolitangossa ja käsien pötköttävän elottomina kylkiä vasten. Ei olisi minulle tarjoiltu(siis alkoholia), ei. Olin niin säälittävän näköinen, että kotona minut patistettiin päiväunille. Miekkonen pötkötti vieressäni niin kauan, että olin 75% nukuksissa. Lähti sitten, laittoi oven kiinni. Tuli turvallinen olo, niinkuin olisi lasta nukuttanut. Samalla oli vähän holhotti-syyntakeeton-olo, ei nyt ihan niin paljoa tarvitsisi pitää huolta, mutta pidä vaan, on se niin mukavata. Päikkäreiden jälkeen se elämä kirkastuu ja aloimme iltasella katsomaan leffaa. Josta kerkesin katsoa 20minuuttia, sitten tuli uni. Havahduin, kun leffaa oli mennyt reilu tunti. Kävin pesulla, siivoilin, viikkasin vaatteita kaappiin. Sitten iski väsymys, kävin nukkumaan ja nukuin lähes puoleenpäivään tänä aamuna. Kömmin aamupalalle, ja sitten mietin; ei voi viikonloppuna vain ja ainoastaan nukkua (no miksei toisaalta voi?). Lenkille menimme, tuoksui syksylle. Nyt on onnellinen ja raukea olo. On syöty ja käyty suikussa. Nyt voikin sitten hiukan juhlia ja sekin olisi hyvä tehdä mahdollisimman nopeasti, että pääsee nukkumaan..Ah.

Hilipatihippaa

Have a good one!

Happamia...

..sanoi kettu pihlajanmarjoista. Katrinsessa taas ilostui, syksyn värejä! 
Yksi kauneimpia puita on pihlaja. Se on myös muinaissuomalaisten pyhä puu, jota istutettiin kalmistojen ympärille ja suojaamaan mustalta taikuudelta. Pihjalaa pidettiin sitä pyhempänä, mitä erikoisemmassa paikassa se kasvoi, kuten vaikkapa toisen puun tyvestä tai kallion halkeamasta. Pihlaja täytyy myös istuttaa ensimmäisenä uuden talon pihaan, suojaamaan. Kalevalassa pihlaja on maanjumalatar Raunin puu, ja siitä ennustettiin mm. naimaonnea ja hyviä vuosia. 
Pihlaja on kaunis, herkkä ja kovin suomalainen puu minusta. Samalla se on taipuisa, värikäs ja sitkeä. Ai että sydäntä taas pakahduttaa tämä suomen luonto. Toivon todella parin viikon päästä, kun perhettä saapuu Lapin merikaupungista vieraisille, että pääsemme lähellä sijaitsemaan kansallispuistoon. Vähän eräjormailemaan helppokulkuisessa maastossa, merkityillä reiteillä.

Yllä hän ei töppöjaloillaan

Yksi terttunen siellä!

Kuva: kuukeli

Pihlajanmarjojen myötä saapuu syys. Se tuoksuu kirpeältä, pohjoistuulelta ja no, pihlajanmarjoilta. Jee, ei enää koiranpissan ja ihmishien hajua tulikuumalla asfaltilla, SYKSY!! <3

Väsyjen väsy

Kyllä kuulkaa väsyttää. Ihan lapasena päiviä olen vietellyt. Nauranut hervottoman uupuneesti, nukkunut sukkana vällyjen alla, tuijotellut tyhjyyteen muutaman minuutin välein. Väsy ei lähde,se on liimaantunut minuun kiinni ja pistää haukotuttamaan kymmeniä kertoja. Vetelyys ei lähde ulkoilmalla, hyvällä seuralla, ruoalla (no daa, päinvastoin), jännittävällä tv-ohjelmalla, voimistelulla (aivanko olisin edes koittanu jotain voimistelua). Ehkä vetelyys lähtee siis työllä! Kaksi puuhakasta työyötä jäljellä, ennenkuin vakihommien virka-ajat minut imaisevat. 
Tänään lapamatoilua on hetkellisesti tainnutettu ihanilla maisemilla. Kahtokee nyt, miten aurinko helli, saletisti tulee intiaanikesä, ja koululaiset kiroaa, kun pitää opiskella ja ulkona paahtaa viimeiset megalämmöt ennen kuukausia kestävää pimeää ja kylmyyttä joka näivettää sielua. Melko runollista on tämä.

Hyvää viikonloppua, ja nautitaan kohtuullisista mutta lämpimistä ilmoista vielä vähäsen! *haukotus*   zzzzz
zzzz
                                                      zzzzzzz

Ei mitään asiaa

Ei oikeesti ole mitään asiaa. Mitään ei ole tapahtunut. Paitsi että kävin työpaikalla laittamassa muutaman palikan paikoilleen. Ehkä se tästä selkenee taas? (Ihana kohta laittaa syksyisiä vaatteita!)
Väliaikaleskeyskin loppuu yöllä, kun mies pötkähtää viereen. Kuulemma on tuliaisiakin. Ilman niitä tosin saisi mies nukkua autossa, jotain kompensaatiota täytyy olla, kun minut on yksin tänne viikoksi jätetty. Vähän kuin sotakorvauksia, tavallaan.
Sunnuntaiaamun vierailu jäi sitten vähälukuiseksi noin niinkuin numeroilla, muttei laadussa. Harvoin havaitut etelän asukit+ maha-asukki= kelpo päivän aloitus. 

 

Söpöinen kumpu ja ihana nainen, mahtava pariskunta, josta joulun kupeessa tulee lapsellinen perhe.

Ehkä vähän lapsipainotteista asiaa viime aikoina, mutta sepä johtuu vain siitä, että niitä on tässä ympärillä vuosi vuodelta enemmän ja enemmän. Mietimme the porukan kanssa, miltä ryhmä näyttää vaikka kymmenen vuoden päästä. Montako mukulaa juoksee jaloissa? Tällä tahdilla varmaan 17.

Olihan mulla sittenkin siis hiukan asiaa.

Ystävien kanssa

Eilisilta sujui aika leppoisissa merkeissä hyvien ystävien ja heidän jälkikasvujensa kanssa.  Ystäviä katsoessaan miettii, että jos omia lapsia saan, miten osaan homman puoliksikaan noin hyvin. Jotenkin ihan ihmeellistä, miten se äitiys opettaa nopeasti naisia, ihan promeiningillä mennään.
Molemmat lapset, jotka eilen olivat siinä meille kaverina, ovat melkoisia velmuja.
Mutta tämä nuorempi herrasmies tarrasi meillä käydessään esineeseen, jota olen henkeni uhalla suojellut miehen lomaillessa ulukomailla. Esine on tietynlainen statusesine, joka kertoo pitelijästään paljon. Sillä saa aikaan liikettä, ja tuhat erilaista toimintoa. Esine ei ole ihan hirveän herkästi rikkoutuvaa sorttia, mutta kyllä sen saa rikkikin kun vähän tempoo. Haluan nähdä rakkaan avopuoliskoni ilmeen, kun hän näkee tämän kuvan.

 Arvatkaa, minne ohjain päätyi tämän hetken jälkeen. Pakko sanoa vallan että LOL. 

Ja ystävien kanssa tunnit viuhuivat ohitse. Sunnuntaiaamuna toivon saavani vielä yhden samanlaisen, ellei henkilömäärällisesti suuremmankin annoksen aamupalan merkeissä. 

Olette rakkaita!

Kengät ja motivaatiot

Olen tänään tuhlinut viimeisiä pennosia (ei-aikuismaista) ja ostanut jalassa hyvät kengät (aikuismaista) ja halavan huivin (muuten vai kivaa). Minulla on samanlaiset kengät myös mustana. Ovat hyvät. Nyt se aikuisuusosio: kengät ja huivi ovat sellaiset vaalen konjakkiset/tumman beiget. Konjakki kuulostaa kivemmalta, sanon väriä siksi. Mutta en ole ehkä..kahdeksaan vuoteen ostanunna muita kuin mustia kenkiä. Tänä kesänä sitten mustavalkeat raitaballerinat ja nyt nämä, onko kivat? Minusta on, vaikka olenkin vielä väristä hiukan hämmentynyt.

 

Salamakuva on aika törkeän ylivaloinen, mutta huomatkaa huivi! Se oli tasan 2€ ja siinä on hevosia (ei-ehkä-aikuismaista). Omistan kyllä myös huivin, jossa on UFOja, mutta se on Lontoosta second handia ja siksi tietenkin cool. Tästä on hyvää vauhtia tulossa sellanen rättienesittelyploki (näinkin tyylittömänä vähän säälittävää), joten vaihdan äkkiä aihetta.

Motivaatio. Päivän sana. On jännä, miten sitä voi joskus houkutella esiin, ja toisinaan ei. Motivaatio on moottori, joka vie meitä eteenpäin esimerkiksi uralla. Motivaatio saa minutkin aamulla ylös, ja huseeraamaan leipätyöpaikalleni, jossa minulla on omaa päätäntävaltaa, omaa vastuuta ja omaa tilaa tehdä työtäni. Motivaatio voi olla elämäntilanteen tai muun esteen vuoksi kadoksissa, ja se voi olla joinain päivinä pienempi kuin toisina. Silti, kurjimpinakin päivinä se on siellä. On mukava päästä normitöihin taas hetkisen päästä. Motivaation huomaa myös siitä, että pää surisee tauon jälkeen ideoita, joita voi työssään käyttää. Motivaation/sisäisen hehkun arvon huomaa vasta, kun kokeileekin sellaista juttua, johon ei tunne paljoa sitä hehkua, vaikka kuinka haluaisi. Tosin motivaatiota voi itselleen kehitellä, jotta jaksaa. Joillakin se on raha, toisilla se yksi tosi kiva työkaveri, joka auttaa jaksamaan. Minulle se on tieto siitä , että teen tärkeäksi kokemaani, osaamaani ja arvostettua työtä, jossa voin hyödyntää vahvuuksiani ja nauttia hyvänmielen työilmapiiristä päivästä toiseen! 

kuva: kuukeli

Polka dots

Olen tänään entistä pilkullisempi. Ihanat paidat ovat molemmat H&M:ltä, ja olen niin onnellinen niistä! Olen myös kamalan huono esittelemään vaatteitani, mutta nämä oli pakko tuoda tänne. Toinen on 3/4-hihainen, siis tuo valkea. Ja toinen on lyhythihainen, jossa empireleikkaus. Ah.

  

Kameranmokoma vääristää. Väri on musta. My favourite, eihän arvais. Onko maailmassa ketään toista joka pitäisi palloista? Aina muodissa, aina raikas. 

Palloisia uneja!

Pääasia

Jos kuvakulma on tämä:

Tai muokkaus tällainen:

..niin ei välttämättä huomaa, että juurikasvua on tsiljoona senttiä...

THE TOTUUS

Aika kamalaa. Pitää tuolta napata väripurkki (kyllä, minulla on niitä 2 varastossa, eli tekosyy juurikasvuun ei ole edes ostamisen vaikeudessa) ja lykätä päähän, ettei tarvitse kiskoa hiuksiaan omituisiin asetelmiin, jotka ehkä vähän loisivat illuusiota hyvinhoidetusta kruunustani. Ja itse asiassa tuossa ensimmäisessä kuvassa juurikasvu kyllä näkyy, jos sitä etsiskelee. Emme siis etsiskele. Skippaatte vain sen kuvan, kiitos. Ja miksi juurikasvu on harmahtavaa???Mitähäh?

Vanhuus, se ei tule yksin.

Asiasta toiseen. Lehtien kylkiäiset ovat yleensä vähän noloja minusta. Siis ne huivit, kellot, rumat laukut. Mutta nyt Olivian sai tarjoushintaan, kolme numeroa, ja kauppasen päälle IVANAhelsingin clutchin. Laukku on mielestäni aivan ihana, ja ehkä suurin syy, miksi tarjoukseen tartuin. Toivon, että se on hyvää laatua myös. Tiedän myös, että kylkiäislaukku voi olla monen mielestä anteeksiantamattoman karu asuste, merkistä viis. Mutta minä aion tätä kantaa baariloissa ja tersseillä, sanokaa mitä sanotte. Se on tilavakin, pentele.

Luonnossa väri musta/hiukan kiiltävä pronssi

 Suurin syy laukun käyttöön on kuitenkin se, ettei minulla raukalla ole oikein mitään laukkuja..Muovipussissa tavaroitani kantelen..

Kesää kuvina

Kaunis kesä alkaa viilenemään pikku hiljaa, ja toisaalta on vähän haikea olo, mihin se kesä livahti? Toisaalta riemuitsen, sillä pääsen käyttämään huiveja ja pitkähihaisia. Mieli ei kuitenkaan ilmeisesti käänny viileäilmamoodille ihan itsestään, sillä yövuorosta tullessani palelin kuin horkassa aamuyhdeksältä lyhythihaisella paidallani, ei auttanut kaulassa oleva huivi kovinkaan, ei. Oli sellainen olo, että "hei mua palelee, pitkästä aikaa!". Lisäilenpä tähän muutaman kuvasen eletystä kesästä, ja haikailen samalla yhtäaikaisesti kesää ja syksyä. Ja kaivelen (siivottomasta) kaapista pitkähihaista seuraavalle yövuorolle..

 Yllä esittäytyvä juhannusyö oli ennusteista huolimatta sadeton. Viettopaikkana Keski-Suomalainen maisema. 

Kuva merenrannalta. Auringonpaiste oli ihana illalla.

Siili kotitalon pihalla yritti vääntäytyä verkkoaidasta läpi..:D

Kukkolankoski, Ruotsin puoli

Ruotsin perinteinen juhannussalko, kaunis!

Miksi tuo ilme??

Lähes ainoa, mitä nämä kalamiehet saivat saaliiksi, näkyy alla..

Pikkukaloja!

Kyllä se kesä hohtelee niin kauniisti pilviselläkin säällä. Ja eihän se vielä ihan ole loppunut? Megahelteitä en kaipaa, mutta tätä valon määrää kyllä.
Ihanaista maanantai-iltaa! *kuninkaallinen heilutus*

Ja ai niin, ONNEA ÄITI <3