High Five!

No moro!
Olin eilen St Paulsissa viimeisen kerran. Oli kyllä mukava päivä kaikenkaikkiaan, ja minua pyydettiinkin moikkaamaan heitä ennen Suomeen palaamista. Yksi viisivuotias oli kyllä ihan koko ajan sylissä, koska ei "jaksanut kävellä"<3 Ihania lapsia, mutta nyt on nokka kohti ensi viikkoa jo. Minun piti mennä tänään lopulta sinne Mill Youth Centeriin, mutta saatuani paikan vastuuohjaajan (vihdoin)puhelimeen, sovimme minun meneväni sinne ensi tiistaina. Maanantai on "bank holiday" eli pyhäpäivä, jonka syytä kukaan ei tunnu muistavan. Mutta silloin teen silti jotain töitä tässä kotosalla. Keskiviikkona esittelen työtäni, kouluamme ja Jyväskylää korkeammalle taholle, eli nuoristoimen johtajille. Se vähän jänskättää. Ensi viikolla pääsen myös tutustumaan Barbaran tekemään seksuaalivähemmistötyöhön. Menen vierailemaan kahdessa nuortenryhmässä, ja toivon saavani sieltä vinkkejä tasavertaisuuden tukemiseen ja opettamiseen lapsille ja nuorille. Vaikken ope olekaan. Mutta siis. Mielestäni tasavertaisuus on yksi tärkeimpiä asioita, joita voi tässä työssä eteenpäin viedä.

Kävin tänään shoppailemassa. Laitan kuvan kahdesta uudesta laukustani tähän, jotta näette, miten ihania ne ovat, voi sydän!
Valotin vähän kuvaa, jotta näette, miten kaunista, oi niin kaunista. Ostin myös muutaman muun jutun, kuten rintaliivit, mutta jotenkin en kokenut tarpeelliseksi niiden kuvailua:D

Molempia voi käyttää clutchina, mutta pitsien voi myös laittaa olan yli. Näitä on sitten ulkoilutettava Suomessa, kuka lähtee messiin??????

Kävimme juuri Jolan kanssa yksillä. Siis alkoholittomilla aspartaami-keinoväri-kupla-sihijuomilla. Oli mukavaa päästä kämpästä ulos! Ja puhua asiallisia juttuja politiikasta, YK:sta ja maailmanrauhasta. Juuri niistä ja vain niistä.

 Meistä oli toki yhteiskuvakin, mutta näytän turpealta palalta juustoa, joten jätämme sen tältä erää väliin..Yllä oleva mustavalkoinen kuva jelppiköön jos tätä naamaataulua on ikävä, ei ole kuulkaa tuon kuvan jälkeen ;D

Vuokraemäntä on tänään vihdoin lähetellyt tärkeitä papereita Suomeen ja pyysi minulta myös kaksi suositusta. Kahta kuukautta varten??!! Toisaalta ymmärrän, Suomessahan tarkistetaan aina luottotiedot, mutta täällä sitä ei voi noin vain tehdä. No, onneksi sain äärimmäisen hyvän suosituskirjeen Jyväskylän kunnalta, jota olen lähettänyt myös Youth and Play Servicelle. Kirje kertoo minun olevan oikeen kovan luokan ammattilainen ja luotettu, kiitetty ja tykätty. Referenssiä kerrakseen:) Toinen suosituskirje olikin sitten ihan kysymysmerkki, sain kuulla sen yleensä tulevan edelliseltä vuokranantajalta "Moi JVA, viittisittekö kirjottaa mulle suosituskirjeen englanniksi, kun te tunnette mut tosi hyvin ja mä muuten oon täällä Briteissä tän syksyn". Ei...
Menin täten hissillä alakertaan ,jossa työskentelee mitä ihanin Rachel toimistossaan, hänen kanssa on niin mukava asioida. Jaarittelimme hetkisen typerästä ikkunastani, joka siis on ollut alusta asti tavalla tahi toisella epäkunnossa. Kerroin sitten suosituskirjetilanteeni, ja Rachel sanoi, etteivät he yleensä tee näin, mutta tiedän tilanteesi(koska olen siitä hänelle avautunut:) ja vaikutat mukavalta ja sosiaaliselta ja iloisenpositiiviselta (bubbly)tytöltä, että minä voin sen sinulle kirjoittaa. 

1. Ihana, ihana Rachel
2. Kolmas kerta kun minulle on sanottu, että olen bubbly (eloisa, pulppuileva mitänäitäon= pölöttävä ulkolainen)
3. Mun kämppäsia on maanantaina selkeä, mikäli dokumentit muuten on kunnossa näillä kahdella muulla taholla, joiden välikätenä olen toiminut jo kohta kaksi viikkoa (AArgh!!)

Mutta jee, kämppä!
Näiltä erin siis näkemiin, huomenna nukun kuin porsas ja päivä saa paistaa pyllyseen niin paljon kun jaksaa, mulla on pimentävät verhot.

Kaikkea kivaa hei teille, ja kiitos kun täällä on vierailtu sellaset kolme ja puolisataa kertaa muutamassa viikossa. Voitteko myös laittaa vähän omia kuulumisianne mulle?
Tsemiä M kokkikouluun! <3 Olet rohkea ja reipas! Muutkin opintoja vääntävät, ahkeruus on ilomme!


Rauhaisaa viikonloppua <3


PS Kuusi mun akkaa näkee tänään lauantaina toisiaan ja viettää varmasti ihanan viikonlopun. En ole siellä rakkaat, mut ootte ajatuksissani! Pidä kivaa sankari M, sua juhlitaan! Pus!

Mums mums ja om nom

Hellurei ja hellät tunteet!

Innostuin tänään ihan hirveästi, kun olin saanut 2 kommenttia! Nyt olen saanut yhteensä 4 kommenttia, joita olen lukenut moneen kertaa, on niin ihana, kun laitatte niitä!

Siltä varalta, että joku ei osaa laittaa kommenttia, ja asiaa olisi: 
1. Joka blogitekstin lopussa näet violetin tekstin: Lähettäyt Katrinsessa klo xxxx ,sen vieressä, violetilla edelleen(tai lilasella niinku joku sanoo..;D)lukee "x kommenttia". 
2. Napauta kohtaa "x kommenttia" ja saat ainutlaatuisen tilaisuuden kommentoida plokiani
3. Kirjoita boksiin asiasi
4. Napsauta kohdan "Kommentti nimellä" valikkoa, ja valitse kohta "nimi/URL-osoite", URL-kohdan voit jättää täyttämättä
5. Sitten painat lähetä, ja TADAAAAA! 
Voit esimerkiksi toivoa, että kertoisin jostain aiheesta, jota en ole älynnyt vielä avata.

Tämähän on erittäin suorasukaista vihjailua, eli toimeksi nyt:)
Asiattomat kommentit poistetaan:)

Pitkän mussutuskauden jälkeen näkyy valoa taivaanrannassa/pilven reunalla/jääkaapissa! Olen siis puputtanut melko laimeaa ruokaa,ei mitään kovin terveellistä, ja tänään tein sitten aika perinteisen makaronilaatikon. Onpa kivaa, ja hyvää!

 Huomaatteko, miten maitoa myydään "pinteissä", eli siinä mitassa, jossa oluttakin täällä myydään. Miten söpö (ja epäekologinen) muovipullo! Ison mehupurkin laitoin myös ihan esimerkiksi, en laittanut sitä makaronilaatikkoon..Niin ja tuo nappi tuolla seinässä pitää laittaa päälle, ennenkuin alkaa käyttämään hellaa, joka pistorasiankin päällä on moinen. Naapuri-Jola nauroi, kun kerroin, että aina unohdan napsauttaa virrat päälle kun kuumeisesti kokkaan, ja kysyi, että missä se katkaisija sitten Suomessa on. Selitin, että se virta vaan on siellä, koko ajan ja odottaa. Hieno selitys, sähkömiehen tyttö...

Ah, aivankuin jostain 70-luvun kellertävästä keittokirjasta. "Arkiruokaa helposti ja nopeasti" (Nimi luetaan mun kuulutusäänellä). Suolapurkin kansi muuten irtosi kriittisellä hetkellä ja kaavin sitten suolaa lastalla pois paistinpannulta ja luudalla lattialta.


Eli varsin mielenkiintoinen päivä tänään!;D


Ystäväni A saapuu tänne ensi viikolla, ja oon ihan liekeissä! Muutama mahdollinen vierailija on perunut tulonsa(ymmärrettävää, en ole katkera), ja se on ollut vähän kova paikka, kun olisi ollut niin mukava ottaa läheisiä vastaan ja höpötellä suomeks ja olla sikahyvänä oppaana;). Mutta eihän Bristol tai Iso-Britannia mihinkään katoa, ellei uppoa yhtäkkiä. Sitten mennäänkin sukellusveneellä: "Näe merenalainen tarunhohtoinen Iso-Britannia, kauan sitten uponnut valtakunta".


Nyt mä lopetan kun nää jutut on tällaisia.


Pusmoix!

Cheerios!

Hyvää päivää taas hyvät ihmiset!

Tapasin tänään esimieheni ja Barbaran, joka tekee kunnan palveluksessa nuorisotyötä seksuaalisen tasavertaisuuden edistämiseksi. 
Esimiehen tapaaminen täällä on vähän kuin Humakin aikainen hopsaus. Tuntuu aluksi, ettei sitä niin välttämättä tarvi(Humakissa ihana Tarja-hopsaaja maanitteli puolisentoista vuotta, ennenkuin suostuin menemään; hopsaus-->valmistuminen), ja sitten tapaamisen jälkeen on 100% selkeämpi olo. Kämppäasiakin alkaa valostua pikkuhiljaa. Perjantaina saattaa olla selvät sävelet, jos hyvin käy! Kaikki voitte huutaa huraa! 
HURAA!

Olin tosi iloinen, että täällä nuorisotoimi on palkannut kolme työntekijää huolehtimaan tasa-arvosta. Edellä mainitsemani Barbara tekee seksuaalivähemmistötyötä, myös kouluttamalla työyhteisöjä. Hänen lisäkseen on olemassa työntekijät, jotka työskentelevät nuorten maahanmuuttajien ja vammaisten parissa. Nämä ovat siis nuorisotoimen työntekijöitä, olettaisin, että sosiaalipuolella tms. työntekijöitä on lisää. 


Sain tehtäväkseni kirjoittaa pienen esseen Suomen ja Iso-Britannian iltapäivätoiminnan eroista. Adventure Playgroundithan ovat koulujen alettua tavallaan "jälkkäripuistoja". Huvittavaa on, etten ole itse työskennellyt koskaan iltapäiväkerhon puolella. Ehkä joku lukija, joka on viisaampi, voisi laittaa jotain mainitsemisen arvoisia asioita postiini?


Ehkä olisin voinut kohteliaasti ehdottaa tutumpaa aihetta, mutta esimiehen aiemman "Your english is amazing"-lausahduksen jälkeen olin niin hämmentynyt, että lupauduin.
Amazing, joo, unohtelen välillä mitä kummallisimpia sanoja, kuten tuuletin, kosteusvoide, yhdistys. Ärsyttävää, jos se on ko. lauseen olennaisin sana..

-Good day, sir, mistä löydän oikein hyvää rasvaa? Siis iholle, että iho on pehmeämpi? Levitettävää, valkoista...??


- Huh kun on kuuma, onneksi on tämä...tämä..laite, joka siirtää ilmaa nopeasti paikasta toiseen.




Olen selaillut viime aikoina muiden suomalaisten naikkosten blogeja, ja kaikissa tuntuu olevan asupostauksia, siis tonneittain kuvia "mitä mul oli tänään aamulla, päivällä ja illalla päällä". Ihan kivoja, jos tyyli olisi persoonallisempi.
Tosin muutama oikein kiva blogi sisältää myös hauskaa tekstiä, ja luenkin esim. More to Love-blogia säännöllisesti. Siinä kaksi isokokoista nuorta aikuista kertoilevat elämästään. Blogi on järkkysuosittu, ja tytöt alkavat olla aika julkimoita, jotka saavat kutsuja tapahtumiin, sponsoreita ja käyttöönsä tavaroita, kuten kännyköitä. Ihmettelenkin nyt, miksi esimerkiksi minulle ei ole jo lähetetty vaikkapa vaatteita tai puhelimia. Syvästi paheksun moista pihiyttä, ja lupaan olla enää koskaan ostamatta rievun riepua saati uutta luuria. YOUR LOSS, H&M, GINA TRICOT AND SAMSUNG!



Loppuun tuiki tärkeä videopalanen reaalimaailmaani. En ihan varmaan ole ainoa, jonka mielestä oma ääni kuulostaa ihan jälkeenjääneeltä nauhalla/videolla. Omasta naamasta on turha edes alkaa puhumaan...:D Ja mun ääni kimeytyy ja teennäistyy automaattisesti kun painan rec-nappulaa...aika hupaisaa.


Ei taida toimittajaa tästä akasta tulla.





PS. Mulla on vähän koti-ikävä välillä. Esim eräs päivä katsoin Google Streetviewillä, ja löysin kotitalon! Siis Kemin kotitalon! Ihan epätodelliselta tuntui, ja odotin vain, millon R ampaisee ovesta tallivaatteet päällä tai J tulee rappusille kuuntelemaan musiikkia iPodilla. Tai isä ja äiti tulee ovesta kaksi pikku sylikoiraa -krhm- hihnojen päässä. Tuijotin siis aika kauan, ja juu, tiedän, ettei se ole video vaan ihan kuva vaan. Ihimeellistä tää teknolokia!


PPS. Ootte tosi kivoja!Ja minäkin olen! 


PPPPPPPS Asupostauksia tulossa :D

Vidio:)

Stressaa siis aika paljon nyt tämä asunnon saaminen. Menee aikamoiseksi vänkäämiseksi kahdelta puolin, ja minä, vaihdokas, olen tavallaan välikätenä, koska en itse tee lopullisia päätöksiä siitä, minka kolosen tarkoituksiini vuokraamme. Jos ei ihan kohta hommat selviä, alkaa pikkuinen paniikki nousta. 

Uuden katon alla voi sitten vihdoin keskittyä tähän itse asiaan, eli shoppailuun. Ei...vai oliko se matkusteluun? Vaiko sittenkin joku Y:llä alkava organisaatio, en saata muistaa...:D 

Huomenna palaveri esimiehen kanssa loppuaikani suunnitelmista. Kirjoitin juuri ylös ehdotuksia. 

Luulisin keskiviikkona olevani viisaampi kuin tänään. 

Kävin tuulettamassa päätäni eilen elokuvateatterissa, katsoin Noidan Oppipoika-nimisen nuortenelokuvan. Aika pliisu, muutama kiva erikoistehoste, ennalta-arvattava. Toki tiesin nämä ennen saliin astumista. Mutta pää tuulettui, se oli tarkoitus. Tänään päätä tuuletti kollegan kadehtimat "nummituulet", ja lisäänkin tähän täten videon, joka ei anna oikeutta ihan mahtavalle maisemalle, joka levittäytyi St Michaels Hillillä.

Tässä siis videopätkä. Kesti muuten ihan sikapitkään liittää se tähän näin hienosti, mutta ONNISTUI!!! Hyvä minä! 

I believe your most attractive features are your heart and soul

(Otsikko Savage Garden: Affirmation)

Olen tässä muutamia päiviä selvitellyt kämppäasioita, 3. syyskuuta pitää olla täältä ulkona, eli kiirettä pukkaa...Tosin en panikoi, asiat kyllä järjestyy.

Saattaisin näillä näkymin päästä (joutua?) kolmen miekkosen kämppäkaveriksi Whiteladies Roadin lähelle, eli mukavalle paikalle. Miekkoset ovat askel mukavampaa suuntaan, luulen, toivon, oletan. Tässä asunnossa majaileva Josef (?) käy vähän hermoille. Lähdin tänään käveleskelemään/ ruokakauppaan ja hän huutaa perääni : "Minne menet? Menetkö ulos? Milloin tulet takaisin? En ole nähnyt sua pitkään aikaan, voidaanko sitten jutella, kun palaat? Oletko tunnin, kaksi, kolme? Sua ei koskaan näy täällä."
VOIII LUOJAAA.
Olisi ollut kiva lainata Pinkiä tähän kohtaan, saatte itse päätellä mitä biisiä ;)

Keskiviikkona St Pauls lähti retkelle Bowoodiin. Bowood sijaitsee Wiltshiressa, puolen tunnin ajomatkan päässä Bristolista. Bowoodin tilukset omistaa Lansdownen perhe, ja alueella sijaitsee Adventure Playground, kartano, järvi, luolasto, ravintola, kävelyreittejä, puutarhoja. Lapsia mukana viitisenkymmentä, heidän vanhempiaan viitisentoista ja meitä työntekijöitä 7 kappaletta. Seikkailuleikkipuisto oli mukava, sinne lapset menivät merkistä ja tulivat takaisin, kun oli aika lähteä. Kävin kiertelemässä kartanossa ja sen ympärillä, täydellinen englantilainen näkymä. Kartanossa itse asiassa asuu vielä Lansdownen perhettä, mutta osa siitä on muutettu museoksi, jossa voi nähdä muotokuvia kahdensadan vuoden takaa, patsaita ja ennen elettyä elämää. Tottakai siellä sijaitsee myös ylihinnoiteltu matkamuistomyymälä ja pieni ravintola. 

Kartano ja sen ympärillä oleva puutarha olivat tosi kauniita, ja laitan muutaman kuvan niistä myös tähän.

Aika kuluu iltaisin melko hitaasti, jostain syystä en osaa enkä halua kysellä ihmisiltä vaikkapa töissä, että no mitäs teette tänään illalla. Kysyvät toki itse sitten. Viihdyn kyllä hyvin yksin. Olen katsellut elokuvia ja tv-sarjoja. Paljon. Toisaalta on niin ihana, kun ei ole niitä velvoitteita, mitä omassa kodissa olisi, jossa aina löytyy vähintään kaapin siivoamista, aina! Eikö ole näin? Ikinä ei ole sellainen olo, et NYT, nyt ei tarvi tehdä enää MITÄÄN. Mutta se on ihanaa, työskennellä oman kodin hyväksi. Täällä riittää, kun imuroi tämän kuuden neliön huoneen. Ja sitäpaitsi pakkaan kamani taas puolentoista viikon päästä, ja mahdollisesti uudessa kämpässä on viikottainen siivous <3 Pääsee vielä vähemmällä:)


Ostin DVD-boksin Being Human, 1.& 2.tuotantokausi. Siinä on vam...noh sanotaan nyt vain, että siinä on jotakin yliluonnollisia olentoja, ja toisenlaisia yliluonnollisia olentoja ja vielä kolmannenkinlaisia..sarja on ihan ok, ja se on kuvattu vuonna 2007 täällä Bristolissa. Hassua. Siinä on paikkoja, joissa olen käynyt ja jotka tiedän, ja se on vaan niin hassua.

 

  Suihkulähteen edessä vähän rähjäisen näköinen työntekijä

Hyvää viikonloppua, ja onnea siskoille, joista toinen täytti 16.8. 23 vuotta ja toinen täyttää 23.8. pyöreät 20 vuotta! Aikuisia, mokomat <3


K

PS. Olin KFC: ssä syömässä, kun näin TUTTAVAN (erään äidin, jonka kanssa olen jutellut St Paulsissa), ja oli niin mahtavaa nähdä joku, ja moikata ja jutella hetki! (Kuulosti säälittävältä tämä vähän) 

Edit: Sain mun huoneen ikkunan vihdoin auki! Ihanaa! JA mulla on tosi kiva naapurintyttö, Jola, jonka kanssa keskustelimme pitkään. Taidamme mennä lähiaikoina jonnekkin yksille:)

Hattu

En muista olleeni mistään asusteesta niin innoissani, kuin tästä pikku hatusta. Hihii! Hattu! <3

No ei mulla muuta. Lähden katsastamaan mahdollista asuinpaikkaa. Siivous kuuluu hintaan. Could it get any better? :) 

Edit: J.Depp, soita mulle +35844******, tehdään Liisan jatko-osa yhdessä ;)

Balloons, balloons

Jalan nyrjäytyksen jälkeen olen aika varovaiseen tepastellut vain lähikauppaan (eli alakertaan) ja keittiöön (ihan huoneen vieressä). Tänään kuitenkin jalka on ollut niin mukava, ja pää kaipasi ulkoilutusta, että otin ja lähdin Balloon Fiestaan. Ah.

Balloon Fiesta on vuosittainen tapahtuma, ensimmäinen järjestettiin 1979, hyvin pienimuotoisena. Nykyään se on suuri maailmankuulu tapahtuma, jost Bristol on ylpeä.

Netistä löysin fiestabussiaikataulut, ja yksi pysäkki olikin tuossa ihan vieressä. Tosin ensin seisoin väärällä puolen tietä. Vaikka näin, mihin suuntaan liikenne kulki, niin jotenkin se ei rekisteröitynyt tuonne yhtään syvemmälle. Ihana sininen double decker nouti suuren määrän ihmisiä kyytiin. Festivaalialue oli Ashton Courtissa, joka on suuri puistoalue noin neljän-viiden kilometrin päästä Broadmeadista, jonka kyljessä asun. Bussipysäkiltä sain kävellä vielä vartin ajan itse puistoalueelle, ja oh boy, siellä oli ihmisiä! Luulen ymmärtäneeni, että viime vuonna tapahtuma keräsi sunnuntain aikana 50 000 ihmistä, ja nyt kuulin miehen kuuluttavan, että yleisöennätys on rikottu reippaasti. Tapahtuma alkoi torstaina, ja joka päivälle oli ollut kuumailmapallonäytöksiä ja tänään oli myös Red Arrows suihkukoneitten lentonäytös, jonka jouduin katsomaan bussista, sillä aikataulut eivät oikein linkeillä pitäneet... 

Festivaalialue oli iso, en osaa verrata mihinkään suureen Suomen suven festariin, mutta ihmisiä parveili ihan joka nurkassa (yli 50 000 ihmistä, tuskin ihan Kirkkopuiston/Meripuiston/Vaajakummun pihan kokoinen oli..). Vastoin luulojani siellä oli myös monia huvipuistolaitteita(todella hurjan näköisiä), jättimäisiä pomppuliukumäkiä ja kymmeniä ruokakojuja. Kuvittelin tapahtuman keskittyvän enemmän kuumailmapallojen ympärille. Kuumailmapallojen nousu alkoi kello 18.30. Festivaalialueen keskellä oli alue, josta kuumailmapallot nousivat vuorotellen ilmaan. Oletteko koskaan nähneet useaa kuumailmapalloa yhtä aikaa samassa paikassa? Hitto, ne on isoja! Ja niitä lähti siitä samalta alueelta yli 100! Aivan mielettömän hienon näköistä. Melkein tippa tuli linssiin, oli niin näyttävää. Kuvat eivät anna minkäänlaista oikeutta tälle tapahtumalle, mutta laitan silti muutaman kuvan tähän teille nähtäväksi. Lisää löytyy Facebookista, luulen:)
Ja ai niin, 35£ olisi maksanut helikopterilento, mutta enpä raaskinut, ja yksinkin olin, etten olisi viitsinyt kaikkea innostunutta höpinää ladella lentäjän korviin..suomeksi..Mutta olisi ollut siistiä!

Kun kävelin alueelta poispäin, näin vielä liudoittain palloja ilmassa, oli kaunista. Sääkin suosi, ei kertaakaan satanut tuona aikana, mikä vähän ihmetytti. Aurinko paisteli, ja nyt on käsivarret vähän punaisina:) 

Olen muuten katsellut DVD:ltä lainaamaani Moonlight-sarjaa, jota tehtiin vain yksi tuotantokausi. Surkeaa. Yksi hikinen tuotantokausi. Laitan päänäyttelijän kuvan tähän, kun tiedän, että meillä kaikilla on niin samanlainen tuo miesmaku (ja tiedän, että tykkäsitte kaikista aiemmistakin kuvista;D ;D). Haluan huomauttaa, että ajattelen paljon muutakin, kuin vaikkapa miehiä ja vampyyrejä, mutta tämä bloginpito jotenkin pakottaa jakamaan aiemmatkin hienot katselukokemuket JA kukaan ei voi tuhahdella väheksyvästi minun kuulteni kirjoittaessani:D. Lisäksi en halua tämän menevän liian asiapitoiseksi, koska elämä ei ole sellaista ja minä en ole sellainen (vaikka varmaan pitäisi enemmän olla).

                     Alex O´Loughlin + kohtalokas ilme

  Nauttikaa myös fiestakuvista ja ihanaa ensi viikkoa kaikille!

 

Testipallo

                                                       Pallo nro 2 nousemassa ihan kohta

   

Viimeinen kuva: tältä näytti taivas, kun kävelin poispäin

Lähden hakemaan pyykit kuivaajasta, son moro!

XKX

 

Damn!

Kurja päivä eilen. Annoin lapsille vauhtia, ne istuivat sellaisessa isossa pyöreässä keinussa, ja keinun alla oli mutapohja, jonka luulin olevan kuivanut jo edellisen päivän sateen jälkeen. No ei ollut, kaaduin ja venäytin oikean jalan jalkaterän aika kivuliaasti. KKK toteutui, mutta muutaman tunnin päästä kipu oli kasvanut, koska ihan paikoillani en ollut, vaan istuskelin ulkona ja liikuskelin hiukan. Mutainenkin olin, ja sanoin Beckylle, joka on vastuuohjaajana St. Paulsilla, että pahintahan tässä on meikkien leviäminen. Viimeksi olen venäyttänyt näin kivuliaasti mitään, kun noin 12-vuotiaana juoksin päätä pahkaa Opettajankadun ojaan, jonka pohjalla oli kivi. Muistan sen kamalan kivun, ja seuraavien päivien toimettomuuden ja kärsivänä raukkana olon:) ja ilon, kun ei tarvinnutkaan mennä kouluun! Eilen pääsin onneksi erään kollegan kyydillä kotiin, ja teki tosi tiukkaa kävellä alakerran kauppaan ostamaan lohturuokaa.. Lepäsin eilisen illan, nukuin ja lepäsin tänään paljon ja jalka on kuin onkin parempi. Olen silti hiukan kävellyt, sillä se on hyvä harjoitusta venähdykselle. Nyt jalkaa vihloo ja siihen sattuu kävellessä, mutta huomenna vointi ihan varmasti parempi!


Tämän asuntola-asunnon kämppiksistä toinen lähti Nigeriaan ja siihen samaan huoneeseen muutti joku kämppiksen kaveri. Tämä miekkonen on tänään ollut kaksi kertaa oven takana kysymässä, voidaanko jutella ja tutustua. No molemmilla kerroilla olen vastannut, että myöhemmin, kiitos. Ei suoraan sanottuna ole tänään paljoa kiinnostanut. Eikä välttämättä kiinnosta huomennakaan. Tai lauantaina. Tai toki voin alkaa keskustelemaan ja hiljentää tyypin muutamalla epäkypsällä ja provosoivalla kommentilla. Olen jo miettinyt muutaman sopivan. Huomaatteko, kuinka jalka-asian kipuilu on suoraan verrannollinen kärttyisyysasteeseen?


Olen lisännyt myös anonyymin kommentonitimahdollisuuden, eli jokainen voi nyt laittaa asiattomia viestejä, enkä ehkä koskaan saa tietää, kuka ne heitti:)

Avaudun nyt myös rahasta ja kesästä. Maksoin muutamien isojen vastoinkäymisten jälkeen lopulta itse yhden hotelliyön ja koko kuukauden vuokran tässä asuntolassa. Ennen lähtöä tapahtui siis sellaisia asioita, ettei sovittua majoitusta ollutkaan saatavilla, eikä siitä sen enempää. Kaupunki maksaa minulle maksamani summan tietenkin takaisin. Kyse ei ole kansainvälisen osaston toiminnasta millään tavalla, vaan siitä, että "koska joku henkilö maksupuolella on kesälomalla, tässä kestää hiukan pitempään". Olemmeko sivistysvaltio vain emme? Olen useilta kavereiltani kuullut, kuinka Työkkäri, Kela ja muutama muu taho kesäaikaan käyvät erittäin hitaalla. En ymmärrä! Ei kesä VOI olla mikään syy siihen, että "tässä voi nyt kestää viisi viikkoa, kun normaalisti kuluu yksi, kun kaikki ovat nyt lomalla". En usko, että vaikkapa yllättäen työttömäksi jäänyt miettii, että "Ei haittaa, kiva kun saavat lomailla, kyllähän minä voin odottaa, ja maksaa vuokran sitten syyskuussa". 

Suomi on muutenkin aika erikoinen maa, jossa kesää aletaan odottamaan syyskuussa. Tarvotaan läpi syysmyrskyjen palmunkuvat silmissä. Havahdutaan "ihaniin joulukoristeisiin ja NIIN kauniiseen kynttilänvaloon ja makoisiin jouluruokiin" muutamaksi päiväksi ennen vuodenvaihdetta ja sitten taas aletaan selailemaan lomakuvastoja. Työpaikat täyttyvät kesälomasuunnitelmista ja helmikuussa tulipalopakkasten keskellä kuljetaan kaupoissa katselemassa bikinejä ja mietitään, sisustetaanko kesämökki/ rantasauna/ pannuhuone/ leikkimökki sillä IHANALLA keltaisella pitsillä nyt heti vai huhtikuussa, jolloin paleltumien todennäköisyys on alhaisempi. Koko kevään kohokohta on joka jumalan lehdestä pursuavat "Kesäksi rantakuntoon!"- ohjeet.
Toukokuussa kaivetaan kädet sinisinä, räkä vuotaen juhannusruusun, lantun ja jonkun yrtin taimia pihalle/ mökin pihalle/ palstalle (you know who you are,love<3)ja postitetaan niistä kuvia Facebookiin, kunhan itävät.
Kesäkuussa iho palaa terassilla ensimmäisen kerran, ja sitten kerrotaan, kuinka "nyt se iho ruskettuu paremmin!". Ei muuten rusketu, tarkistakaahan lähteenne. Heinäkuussa ja elokuussa ollaan SIIS NIIN lomalla, ja Facebook on täynnä ihania lomapäivityksiä päivästä päivään. Jotka on ihan mielenkiintoisia, ihan totta. Elokuussa sanotaan töissä murhemielin kollegalle kahvitauolla, että "ensi kesään on vielä 10 kuukautta aikaa,nyyh". (Mutta ainahan loma työnteon voittaa, eli siinä mielessä olen samaa mieltä;)
Syksyn antia ovat naistenlehtien "Musta on uusi musta!" ja "Ihanat neuleet"- muotijutut, jotka ovat lähes sanasta sanaan samoja vuodesta toiseen. Mutta en uppoa tähän aiheeseen nyt(vielä)..


No niin rakkaat lukijat, nyt ne mahdolliset herneet pois nenästä ja nauttimaan kuvista, jotka ovat enemmän kuin paikallaan tämän murhemielisen nalkutuksen jälkeen!
Seuraavalla kerralla positiivisempaa postia, nyt
xxÖitäxx

                 Dani Filth (asiaan kuuluvasti britti)

 

Peter Steele RIP

 

                      Ja oho, Tuomas Holopainen 


PS. Ootte kivoja!

Well `ello!

Tänäänpä olin tosiaan siellä Adventure Playgroundilla, jossa olen myös ensi viikolla. Aion myös oma-aloitteisesti (Kyllä vain!!) käydä läheisessä Mill Youth Centerissä, eli nuokkarilla, jossa työskentelee se opiskelija, jonka piti olla norjalainen. No ei ole, vaan onkin itävaltalainen. Mikä pettymys, olin jo miettinyt tosi monta suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen- vitsiä, nyt en voikaan kertoa niitä. Tai miksen voisi, mutta saattaisi kummasti katsoa. Ja olin jo varautunut musiikkiaiheisiin vinoiluihin, norjasta kun tulee Lene Marlin ja noin kolme miljoonaa black metal- artistia. 
Katsoin juuri WikiAnswers-sivulta, joku oli kysynyt kuuluisia itävaltalaisia bändejä. Virallinen vastaus kuului: "ei ole kuuluisia bändejä, on vain klassista musiikkia ja jodlaajia". En osaa yhtään vitsiä jodlaajista.


Adventure Playgroundeista:
C. Th. Sørensen laittoi alulle Adventure Playground-idean, eli "seikkailuleikkipuiston" vuonna 1931. Idean mukaan lapset saisivat leikkikentällä vapaasti toteuttaa itseään, leikkiä ja unelmoida ilman tarkkoja sääntöjä ja rakentaa kaikenlaista luovasti "jätteestä ja ylijäämätavarasta". Idea hiukan myöhemmin sisälsi ajatuksen myös vammaisten lasten leikkimisen tarpeesta ja heidän huomioimisestaan. Ensimmäinen leikkikenttä avautui 1943 Emdrupiin Tanskaan ja vuonna 1946 idea levisi Lontoon kautta Iso- Britanniaan. Tällä hetkellä Adventure Playgroundeja on noin tuhat varsinkin Tanskassa, Sveitsissä, Saksassa, Ranskassa, Hollannissa, Iso- Britanniassa ja Japanissa.


Bristolissa näitä leikkipuistoja on viisi, joista yksi toimii osittain vapaehtoisrahoitteisesti. St. Paul`s Adventure Playgroundissa vakituisia työntekijöitä on kolme(muistaakseni) ja kiertäviä 2-4 sekä silloin tällöin vapaaehtoistyöntekijöitä. Ongelmana on puistojen suosio; asukkaiden apua kaivataan aina, kun väkimäärä puistoissa nousee yli sadan. 
Kerroin tänään, että Suomessa ei tätä ongelmaa ole, sillä aina, kun tarvitaan vaikkapa vanhempia avuksi tapahtumiin, he tulevat sankoin joukoin paikalle ja suorastaan tappelevat oikeudesta olla mukana! ;)

Ohjelmaesimerkkinä voisi olla vaikkapa tämän päivän maalaus, pöydällä on pullovärejä, siveltimiä ja suuria pahveja. Toiminta ei ole ohjattua, ainoastaan tyhmyyksiin ja tappeluihin puututaan, kärjistetysti. Lapset saavat maalata pöytää ( päällystetty paperilla), paperia tai toisiaan ja vaikkapa kaataa väriä suoraan pöydälle(kuten eräs pikkuneiti teki). Tiukkaa tekee katsoa, vaikka en omistakaan napakointa nutturaa:)


Tänään töissä pikkuinen neito tuli afrohius pörrössä ja alahuuli töröllään kertomaan, että "Miss, he tickled me and made me laugh!" ( "Neiti, kloppi kutitti ja meikää nauratti"). Iso, iso ongelma tämä. Tullaan kutittamaan ilman lupaa, ja saadaan toinen nauramaan. Törkeää. Aika isoja ongelmia siis joutuu täällä kohtaamaan, ei voi muuta sanoa.
Tosin yksi tappelu puhkesi biljardipelissä, ja nyrkkihän siinä heilui. Sain vähän osumaa, mutta pojat olivat noin 8-vuotiaita. Eli en ole silmä mustana enkä saanut traumoja.


Myös tämä englannin kieli on päivä päivältä helpompaa puhua ja ymmärtää,ja tänään tuntui, että pääsin jo hiukan työn makuun. Kaikki on aina pienen tutustelun ja haistelun jälkeen helpompaa, ja lapsetkin alkavat ottaa kontaktia enemmän, mikä on mukavaa!


Loppuun lisään muutaman kuvan tuosta Playgroundista (uuden rakennelman koristelua viime torstailta) ja suosittelen kuuntelemaan Tarja Turusen uuden singlen I Feel Immortal. Kylmiä väreitä meni yksi tai kaksi, kun kuuntelin eilen. <3

Hyvää tiistaita! ^^

Sunday Service!!

Mikä joutilaisuuden multihuipentuma!

Niin on kohta kolme päivää vietetty ollessa ja hengittäessä. Mahtavaa oli ja on, sai kerättyä vähän voimia. On kyllä uni maistunut.

Tuossa aamiaista/lounasta syödessä naapurin plikan miesystävä tuli käymään keittiössä ja kysyi, käynkö kirkossa. No en käy, mutta olisipa mukava käydä joskus sellaisessa, jossa olisi gospel-kuoro ja Hallelujah!-huudot täyttäisivät ilman.  Hiukan erilaista kuin luterilainen "Anna meille meidän syntimme anteeksi"- nöyristely.  Menisin palvelukseen siis ihan vain vakoillakseni meininkiä:) Uskonnon parhaina saavutuksina on mielestäni tuoda ihmisiä yhteen ja voimaannuttaa niitä, jotka kaipaavat korkeampaa suojelua. Suurin osa sitä näyttääkin kaipaavan jossain muodossa. Esimerkiksi suosikkiuskoni kristinusko on monien hyvien asioiden lähde, mutta pahimmillaan myös alistavien rakenteiden,  suvaitsemattomuuden, pelon ja lammasmaisuuden airue. En ala tätä kovin syvällisesti perustelemaan, tai oikeastaan en perustele ollenkaan. 


Ja sitten muihin asioihin.
Huomatkaa, kuinka joillakuilla on liikaa vapaa-aikaa myös, ja käytössään Photoshop:

Ja toinen kuva, jolle nauroin lähes koko eilisen illan:

Jos tämä ei ole angstia, niin mikä on? Ja pojalla on ihan black metal- paitakin.



Bristolin piti olla Iso-Britannian aurinkoisimpia kaupunkeja, mutta kuinkas kävikään? Täällä oli kuulemma ollut tosi kovat helteet, jotka olivat -kappas vain- loppuneet juuri ennen tuloani. Ostin eilen sateenvarjon. Päivässä ehtii sataa noin seitsemän kertaa, mutta ne ovat olleet tosi tosi pieniä kuuroja. Lämmintä on kyllä koko ajan tosin. Tämän huoneeni akkuna ei ole suostunut aukeamaan, korjaaja saapuu ehkä huomenna. Toivotaan. Hikeä pukkaa laiskan nukkuessa.


Menen huomenna St.Paul´s Adventure Playgroundille, jossa olin  myös torstaina. Pidän ensi viikolla jossain vaiheessa esitelmöinnin aiheesta Jyväskyln kaupunki ja kouluohjaajan työ. Yritän olla mahdollisimman kiinnostava, ja jättää (anteeksi vain) teknologiaosaamisen ja rallien historian vähemmälle ja kertoa tärkeimmästä ja parhaimmasta aiheesta, jonka tiedän; itsestäni.


Bristolin murre on tosiaan kummallista, en tiedä oikein miten, mutta on välillä vaikeuksia ymmärtää lapsien nopeaa puhetta. Torstaina ne kysyivätkin aika pian, mistä olen kotoisin, eli en taida ihan mennä paikallisesta :D Sanojen lopussa lausutaan r, kuten sanassa car, ja sanojen loppuun laitetaan ylimääräinen L-kirjain, sanoo Wikipedia.


Tiesittekö, että Bristol on ollut jo 1200-luvulta yksi Englannin suurimpia kaupunkeja? Teollisen vallankumouksen aikana 1700-luvulla moni kaupunki kasvoi suuremmaksi, mutta tänä päivänä Bristolin metropolialueella on noin miljoona asukasta ja se on kuudenneksi suurin kaupunki Englannissa.


Täällä on kuulemma todella paljon keikkapaikkoja ja seuraavan kahden viikon tavoitteena onkin käydä edes yhdellä keikalla, genrellä ei väliä! 


Happy Sunday! Muistakaa pyhittää lepopäivä! ;)


<3 Katri

Lazy Friday

Heräsin puoli yhden aikaan, ja olo oli niin ihana. Jalat ei olleet kuin eläkeläisellä, vaan hiukan toipuneet päivien tepastelusta. 


Lähdin käyskentelemään yhteen Bristolin keskustoista, joka sijaitsee muutaman sadan metrin päästä tästä asuntolastani. Oli ihana vain käveleskellä, tosin asiaa oli postiinkin, jossa jonotin puolisen tuntia, että sain muutaman kirjeen lähetettyä. 


Suosikkini kaupoista on edellisen Enkku-oleskelun ja näiden muutaman päivän perusteella Primark ja Tesco, eli ne kaikkein edullisimmat paikat kaiketi:)


Primark on tosiaan yksi edullisimmista vaatekaupoista, jossa myydään jonkin verran myös kodin pientavaraa. Kauppa on yleisilmeeltään kuitenkin siisti, ja ihmisillä on yleensä jättikassit ulos tullessaan. Nyt alennusmyyntien aikaan siellä oli paljon vaatteita 1-7£, ja ostinkin tunikan ja yöhousut muutamalla punnalla. Äidille terveisiä, että ihan todella vain muutamalla punnalla, en pyöristä alaspäin! Yöhousuista haluan mainita, että ne olivat vaaleanpuna-siniset, eli olen saanut jotain hermomyrkkyä, joka vaikuttaa aivojen värikeskukseen. Samoin tunika oli yönsininen-vihreä...


Tesco on lähikauppa parhaimmasta päästä, edullinen ja melko monipuolinen. Tämän rakennuksen alakerrassakin on Tesco Express, josta ostin tänään ruoan lisäksi Kerrang!-lehden. Kerrangissa oli mukana Matt Tuck(BFMV). Onkohan se kotiin tästä pitkä matka? Kun nyt kerran olen täällä, olisi syytä vähän häiriköidä muutamia henkilöitä. Kuten Dani Filthiä(CoF). Ja tästä saisi myös edullisia lentoja tuonne Ameriikkaan, jossa asuu maailman paras ruotsalainen (Aneten jälkeen) , Alexander Skarsgård. Olenko maininnut katsoneeni True Bloodin kakkoskauden yhden vuorokauden aikana ihan vain hänen takiaan? Filmtownista, 7€, oli joka euron arvoista.


Loppuillan suunnitelmana on lukea Elaine Cunninghamin Drowin tytär-kirjaa, jossa on aina niin mukavia mustia haltioita. Voinko suositella? 


Blogin nimi tulee muuten siitä jättimäisestä kauppakeskusksesta, jossa käyskentelin tänään ihan tutustumismielessä vain.


Laitan teitäkin ilostuttamaan nyt mainitsemani Alexanderin, joka on ohjaaja/näyttelijä Stellan Skarsgårdin poika. Enjoy.

 <3 Terkut!

Hyvä lukijakunta, tervetuloa!

Terveiset Bristolista!

Saavuin tänne muutaman mutkan kautta maanantaina. Matkasin sunnuntaina Helsinkiin ja yövyin ystävän luona, kiitos vielä siitä! Maanantaiaamuna klo 4.10 soi kello ja pakotti vetämään järkyttyneet jäsenet ylös patjalta. Unta olin saanut noin kaksi ja puoli tuntia. Saattoi vähän jännitys väräjöidä sieraimissa, kun puin ja lähdin ystävän avustuksella raahaamaan kapsäkkejäni Käpylänaukion linja-autopysäkille. Onneksi tavaraa oli (ja on) vähän, suurinpiirtein saman verran kuin keskiverto seitsemänhenkinen pakolaisperhe ottaa mukaansa lähtiessään sodan jaloista.

Lentoasemalla meikkasin check in- jonossa, ja tiskillä tyttölöinen kertoi käsimatkatavaroiden painavan sellaiset vajaat viisi kiloa ylimääräistä. Onneksi hän ei ehtinyt asiaa alkaa selvittämään, koska koneeni oli jo lähes kiitoradalla. Sanoi vain, että "Toivottavasti menee Amssissa läpi". Mutta hah, Amsterdamissa ei ollut uutta pistettä, jossa minkään tai kenenkään painoa olisi alettu parjaamaan! Mietin, että tästä eteenpäin matka olisi yhtä juhlaa. 

Amsterdamin ja Bristolin välisessä ilmatilassa tuli kuulutus koneessa olevasta viasta, ja palasimme takaisin Amsterdamiin vaihtamaan konetta. Erään miehen kysyessä, mikä koneessa oli ollut vikana, hän sai vastaukseksi "Ei mitään vakavaa, sir". Minä puolestani olin jo totuuden selvittänyt: siivet olivat irtoamaisillaan ja polttoainetankista valunut kaikki petroli jo nousun aikana. Lisäksi koneessa oli ollut pommi, eivätkä laskutelineet toimineet. Luin tämän kaiken lentoemännän muka-viattomasta katseesta.


Lopulta olin Bristolin kentällä, kolme tuntia aikataulusta jäljessä. Minua vastaan saapunut mies, esimieheni seuraavan kolmen kuukauden ajalle, oli jo lähtenyt. Sain tietää tämän vasta noin tunnin odotettuani ja kysyttyäni muutamalta odottavaisen näköiseltä mieheltä, ketä he vartosivat. En tiedä, millaiseksi naiseksi he minua luulivat.


Lopulta minut haki oma "tukihenkilöni" Temple Meadsin asemalta, ja hän myös vei minut hotelliin, jossa viivyin ensimmäisen yön Bristolissa.


Tällaisen maanantain jälkeen väsyttää ketä tahansa.Uni tuli noin kolme sekuntia sen jälkeen, kun pää oli painunut tyynyyn. Tiistaina tapasin kansainvälisiin asioihin suuntautuneen Mhairin, joka antoi minulle paljon kullanarvoisia vinkkejä Bristolissa elämiseen liittyen. Hän oli itsekin viettänyt muutaman kuukauden Suomessa, ja ihmetteli ääneen kuinka 1st of May (ihanainen työn juhlamme, vappu) saa ihmiset liikkeelle ja nauttimaan elämästä. Elämästä nauttimisella hän tarkoitti sitä jumalaisen juhlajuoman aiheuttamaa iloa, joka purkautuu ihmisistä julkisen urinaation, kevytkenkäisen käytöksen ja muun häpeämättömän toiminnan kautta.


Mhairi myös kysyi, millaisia keikkapaikkoja etsin ja millaista musiikkia kuuntelen. Vastatessani hän nauroi ja sanoi "niinpä tietenkin, sinähän olet Suomesta". Ah, kotimaa \,,/


Eilen Bristolissa järjestettiin Playday, yksi vuoden suurimpia nuorisotoimen järjestämiä tapahtumia. Muistuttaa hiukan Jyväskylän Toukofest- tapahtumaa, puistossa oli monta pistettä lapsille, ja jopa kanotointia koristelammessa. Tapahtumassa kävi yli 3000 lasta ja aikuista päivän aikana. Kuljin ympäri aluetta ja imin itseeni tunnelmaa. Lasten ilo on ihanaa katsottavaa (lässynlää, mutta niin totta).

Tänään vietin päivän St. Paul`s Adventure Playgroundilla, ja huominen sekä viikonloppu ovat kulttuuriin sekä kaupunkiin tutustumista, joka myös kuuluu vaihto-ohjelmaani. 


Bristolin sydänkaupungissa on noin 400 000 asukasta, ja suuralueella noin miljoona, joten katseltavaa riittää kaupungin koon puolesta. Kauppoja ja ravintoloita on paljon ja tähän lähelle on juuri rakennettu todella suuri ostoskeskus, johon tutustumisen koen pakottavan tärkeänä. 

Tuloni jälkeen on tapahtunut paljon, ja olen tavannut monia erittäin mukavia ihmisiä. Olen vain niin kovin väsynyt. Englannin puhuminen, uusien ihmisten tapaaminen, suunnistaminen...Kaikki vievät energiaa, varsinkin, kun olen saapunut muutama päivä sitten, suoraan lomalta. Uskon, että saan kuitenkin levättyä näiden muutamien päivien aikana, ja ensi viikolla on jo helpompaa. 

Kaiken kukkuraksi tänne asuntolaan piti hetimmiten lähteä metsästämään peittoa ja tyynyjä, joita täällä ei ollut ollenkaan. Samoin petivaatteet sekä pyyhe oli ostettava, koska jätin omani matkalaukkujen pienen koon vuoksi kotiin..


Haluan tässä blogissa seuraavana, pakolliset johdatukset käsiteltynä,keskittyä toki työhön, jota täällä teen, mutta myös omat ajatukseni ja viisaat mielipiteeni saavat suuren jalansijan täällä. Teksti on hiukan sensuroitua tajunnanvirtaa, jossa on ehkä pää tai häntä tai molemmat (tai ei kumpaakaan). Ehkä minut tuntevat lukijat voivat huomata jotain rivien välistä. Toivon, että kaikki silti viihtyvät, musiikkimausta, seksuaalisesta suuntautumisesta, koulutuksesta, iästä ja lääkityksestä riippumatta!


Cheers,mate <3