Terveiset Bristolista!
Saavuin tänne muutaman mutkan kautta maanantaina. Matkasin sunnuntaina Helsinkiin ja yövyin ystävän luona, kiitos vielä siitä! Maanantaiaamuna klo 4.10 soi kello ja pakotti vetämään järkyttyneet jäsenet ylös patjalta. Unta olin saanut noin kaksi ja puoli tuntia. Saattoi vähän jännitys väräjöidä sieraimissa, kun puin ja lähdin ystävän avustuksella raahaamaan kapsäkkejäni Käpylänaukion linja-autopysäkille. Onneksi tavaraa oli (ja on) vähän, suurinpiirtein saman verran kuin keskiverto seitsemänhenkinen pakolaisperhe ottaa mukaansa lähtiessään sodan jaloista.
Lentoasemalla meikkasin check in- jonossa, ja tiskillä tyttölöinen kertoi käsimatkatavaroiden painavan sellaiset vajaat viisi kiloa ylimääräistä. Onneksi hän ei ehtinyt asiaa alkaa selvittämään, koska koneeni oli jo lähes kiitoradalla. Sanoi vain, että "Toivottavasti menee Amssissa läpi". Mutta hah, Amsterdamissa ei ollut uutta pistettä, jossa minkään tai kenenkään painoa olisi alettu parjaamaan! Mietin, että tästä eteenpäin matka olisi yhtä juhlaa.
Amsterdamin ja Bristolin välisessä ilmatilassa tuli kuulutus koneessa olevasta viasta, ja palasimme takaisin Amsterdamiin vaihtamaan konetta. Erään miehen kysyessä, mikä koneessa oli ollut vikana, hän sai vastaukseksi "Ei mitään vakavaa, sir". Minä puolestani olin jo totuuden selvittänyt: siivet olivat irtoamaisillaan ja polttoainetankista valunut kaikki petroli jo nousun aikana. Lisäksi koneessa oli ollut pommi, eivätkä laskutelineet toimineet. Luin tämän kaiken lentoemännän muka-viattomasta katseesta.
Lopulta olin Bristolin kentällä, kolme tuntia aikataulusta jäljessä. Minua vastaan saapunut mies, esimieheni seuraavan kolmen kuukauden ajalle, oli jo lähtenyt. Sain tietää tämän vasta noin tunnin odotettuani ja kysyttyäni muutamalta odottavaisen näköiseltä mieheltä, ketä he vartosivat. En tiedä, millaiseksi naiseksi he minua luulivat.
Lopulta minut haki oma "tukihenkilöni" Temple Meadsin asemalta, ja hän myös vei minut hotelliin, jossa viivyin ensimmäisen yön Bristolissa.
Tällaisen maanantain jälkeen väsyttää ketä tahansa.Uni tuli noin kolme sekuntia sen jälkeen, kun pää oli painunut tyynyyn. Tiistaina tapasin kansainvälisiin asioihin suuntautuneen Mhairin, joka antoi minulle paljon kullanarvoisia vinkkejä Bristolissa elämiseen liittyen. Hän oli itsekin viettänyt muutaman kuukauden Suomessa, ja ihmetteli ääneen kuinka 1st of May (ihanainen työn juhlamme, vappu) saa ihmiset liikkeelle ja nauttimaan elämästä. Elämästä nauttimisella hän tarkoitti sitä jumalaisen juhlajuoman aiheuttamaa iloa, joka purkautuu ihmisistä julkisen urinaation, kevytkenkäisen käytöksen ja muun häpeämättömän toiminnan kautta.
Mhairi myös kysyi, millaisia keikkapaikkoja etsin ja millaista musiikkia kuuntelen. Vastatessani hän nauroi ja sanoi "niinpä tietenkin, sinähän olet Suomesta". Ah, kotimaa \,,/
Eilen Bristolissa järjestettiin Playday, yksi vuoden suurimpia nuorisotoimen järjestämiä tapahtumia. Muistuttaa hiukan Jyväskylän Toukofest- tapahtumaa, puistossa oli monta pistettä lapsille, ja jopa kanotointia koristelammessa. Tapahtumassa kävi yli 3000 lasta ja aikuista päivän aikana. Kuljin ympäri aluetta ja imin itseeni tunnelmaa. Lasten ilo on ihanaa katsottavaa (lässynlää, mutta niin totta).
Tänään vietin päivän St. Paul`s Adventure Playgroundilla, ja huominen sekä viikonloppu ovat kulttuuriin sekä kaupunkiin tutustumista, joka myös kuuluu vaihto-ohjelmaani.
Bristolin sydänkaupungissa on noin 400 000 asukasta, ja suuralueella noin miljoona, joten katseltavaa riittää kaupungin koon puolesta. Kauppoja ja ravintoloita on paljon ja tähän lähelle on juuri rakennettu todella suuri ostoskeskus, johon tutustumisen koen pakottavan tärkeänä.
Tuloni jälkeen on tapahtunut paljon, ja olen tavannut monia erittäin mukavia ihmisiä. Olen vain niin kovin väsynyt. Englannin puhuminen, uusien ihmisten tapaaminen, suunnistaminen...Kaikki vievät energiaa, varsinkin, kun olen saapunut muutama päivä sitten, suoraan lomalta. Uskon, että saan kuitenkin levättyä näiden muutamien päivien aikana, ja ensi viikolla on jo helpompaa.
Kaiken kukkuraksi tänne asuntolaan piti hetimmiten lähteä metsästämään peittoa ja tyynyjä, joita täällä ei ollut ollenkaan. Samoin petivaatteet sekä pyyhe oli ostettava, koska jätin omani matkalaukkujen pienen koon vuoksi kotiin..
Haluan tässä blogissa seuraavana, pakolliset johdatukset käsiteltynä,keskittyä toki työhön, jota täällä teen, mutta myös omat ajatukseni ja viisaat mielipiteeni saavat suuren jalansijan täällä. Teksti on hiukan sensuroitua tajunnanvirtaa, jossa on ehkä pää tai häntä tai molemmat (tai ei kumpaakaan). Ehkä minut tuntevat lukijat voivat huomata jotain rivien välistä. Toivon, että kaikki silti viihtyvät, musiikkimausta, seksuaalisesta suuntautumisesta, koulutuksesta, iästä ja lääkityksestä riippumatta!
Cheers,mate <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos sanoistanne!