Loman sietämätön keveys

Vain yksi päivä, sekin rikkonainen ja lyhyehkö, ja olen lomalla. L_O_M_A. Ou jeah. Tästä lomasta aion nauttia niin, että teen myös jotain järkevää, sitten teen jotain kehittävää ja sitten aion olla kuin Ellun kana. 
Miksi, oi miksi, lomalla ei yhtään tajua olevansa lomalla ennenkuin on mennyt vähintään yksi neljäsosa loman pituudesta? Ja mikä tässä meidän ajatuksenjuoksussa mättää, kun pitää ottaa ressiä kaikesta lomaan liittyvästä.
Olemme niin työorientoitunut kansa, että lomalla täytyy tuntea hiukkasen myös huonoa omatuntoa. "On niin lepposta, mutta mites se projektiraportti siellä ilman minua etenee? Onpa hiljaista ja ihanaa, mutta mietin, että osaako se kesätyöntekijä asentaa niitä ajureita."
Kyllä tämä kansaa vaivaava luterilaisuus meidät on valtaansa täysin saanut. Kun on niin ressitön olo ja on nukkunut yli kuuden tunnin yöunia, pitää  kuitenkin hiukkasen miettiä, pärjätäänkö siellä työpaikalla ilman minua ja vähän täytyy kohta suunnitella sitä syksyn orientointiviikkoakin. Ei vain voi OLLA, kun on niin tärkeä osanen kaikkea. Ja onhan se vähän syntiäkin, olla vain kädet jouten. Jos minä tässä samalla vähän tätä pitsiä nyplään. Ja taittelen sanomalehdestä biojätepuseeja koko talven varaksi. Etten ole aivan totaalisen jouten, kuka tässä sellainen ehtii olemaan, kun on tämä loma suoritettavana. Lomalla pitää tehdä kaikkea, mitä et muuten ole ehtinyt. Siivota ne yläkaapit, pestä ensi syksyksi viisisataa pikku hillopurkkia ja koira, silittää sukat ja käydä parisuhdeleirillä. 
Laiskuus(ko) on synneistä suurin. 
Ja sitten syksyllä vertaillaan, kuka teki komeimman perennan kesämökin pihamaalle ja kuka kävi pisimmällä tai mahtavimmalla reissulla ja kuka rakensi itse kirkkoveneen. Vähän täytyy päteä ja olla tärkeä. 

Minulla ei ole tarvetta juosta festareilla, siivota tai urheilla koko kesää. Enkä ainakaan aio nyplätä pitsiä. Aion ihan oikeesti olla se Ellun (terkkuja) kananen ja ottaa vapauden olla kehittämättä itseäni tai urheilla niska limassa. Ja sitten aion vähän lukea chick litiä ja naistenlehtiä. 
Katsotaan olenko syssymmällä ihan kirjoitustaidoton muumio.

 Ihanaa kesäkuun alkupäivä, onnea valmistuville ja muuten tärkeille henkilöille, nauttikaa lomasta ja työstänne!

Epävarmuuden sietoa ja koiran vinkkejä

Toukokuu se vain etenee eikä laiska bloggari ole saanut yhden yhtä järkevää tekstiä tänne aikaiseksi, pahoittelen.
Odotan tässä jo kesäkuun ensimmäistä viikkoa, kun pääsen perheen ja koirien kanssa juhlimaan isän kuuskymppisiä ihanalle vanhempieni vuokraamalle mökille aika tähän lähelle. On niin mukava, kun pääsee ihan rauhassa oleilemaan viikoksi ja koiraakaan ei tarvi narunnokassa raahata isojen teiden varteen lenkittymään, vaan se saa liikuntaa ja viriketta siinä ohessa, bernivahvistus Iina "innokkaan" kanssa peuhatessa metsissä. Alkaakin olla jo kevät niin pitkällä, että tämänhetkiset työhommat alkavat irtautua minusta ja mielen toinen jalka (miten kaunis kielikuva) on jo tulevaisuudessa. Viime kesästä muistan kesäillat kaksitaan ja porukalla, yhteenmuuton jännityksen, kivat kekkerit ja mietinnät omasta tulevaisuudesta. Tältä kesältä uskallan toivoa vielä enemmän, enemmän skumppaa, enemmän tanssia, enemmän ystävien tapaamista, enemmän ulkoilmaaja enemmän kaikkea muutakin ihanaa! Erään ihanan naikkosen mukaan viime kesä oli "rakkauden kesä 2011", joten sitä seuraa luonnollisesti rakkauden kesä 2012!

Olemme ulkoilleet kevätsäässä ihan kiitettävästi, ja kyllähän se kamera sinne lepikoihin ja soramontuille on raahattava mukana. Kaikki ovat karvahanurin jo nähneet, mutta ei voi mitään, onhan lapsistakin miljoonia kuvia, varsinkin meistä esikoisista, kun me ollaan niin ihmeellisiä, ainakin aluksi.

Olen tässä muuten männäviikkoina pohtinut tätä epävarmuuden sietämistä. Ystäväni minulle sanoi muutama päivä sitten, että "mä en kestä kun sä et tiedä, mitä tuut tekemään tulevaisuudessa". Kiitos huolenpidosta, en mäkään aina kestä. 
Elämässä on hurjan paljon epävarmoja asioita. Oikeastaan aika harva asia on ihan saletti, lukkoon lyöty, purkamaton. Kaikki ihmissuhteet (terveet sellaiset) perustuvat luottamukseen, kiintymykseen ja yhteisiin kokemuksiin ja muistoihin. Periaatteessa mikä tahansa ihmissuhde voi kariutua tai ihmiset voivat vieraantua toisistaan. Minullakin on sellaisia ystäviä, vieraantuneita. Yhteinen menneisyys ei aina riitä sidoksen koossapysymiseen. Vakituinen työpaikka voi muuttua hyvin epävakituiseksi, tästä esimerkkinä jotkut ahkeraan yt-neuvotteluja käyvät firmat. Kotitalo voi joutua homeen, tulen tai tuholaisten uhriksi ja se lempipuserosi, jota aina käytät työhaastatteluissa, mennä pesukoneessa pilalle. Epävarmuutta joka puolella, miten me selviämmekään tästä arjesta??!
Sietämällä. Ihminen on sopeutuvainen yksilö, joka joutuu ihan missä tahansa elämän vaiheessa sietämään, että elämässä on aina "pari muuttujaa", jotka voivat muuttaa joko hienovaraisesti tai ryminällä elämän kulkua.

 Ja niistä tilanteista selviää joskus huumorilla, joskus hihat käärimällä. Olen vakaasti sitä mieltä, että elämä heittelee meitä sen verran epäoikeudenmukaisesti sinne sun tänne, että meidän kannattaa aina olla ihan pikkiriikkisen valmistautuneita niihin järkytyksiin tai onnenpotkuihin. Enemmän ehkä kannattaa uskoa niihin onnenpotkuihin. Mutta jos jotain sattuu, tai tapahtuu, niin läheisten tuella ja avulla ja itseensä uskomisella pärjää jo hyvin pitkälle. Turha ruikuttaa ja katkeroitu, ne eivät ole eteenpäin vieviä voimia.
Itselläni on onnekseni asiat oikein hyvin, mutta tosiaan se paikkakunnan vaihdos tai uudet tuulet työrintamalla ovat usein mielessä. Olisi niin kiva asettua ja päättää, että tässä, tässä me nyt asumme ainiaan. On se epävarmaa, kun ei vielä voi tai pysty niitä päätöksiä tekemään, mutta sisulla siitä selviää. Joskus siitä selviää myös hermostuneella nauramisella, hepulikohtauksilla, sekopäisellä vimmalla etuovi.comissa sivuja lataillen, turhautumisen ärinällä, tavaroiden mielenosoituksellisilla kolisteluilla, tympiintyneella mutinalla ja pienellä palalla sokerimunkkia. No ok, kokonaisella munkilla (ellei kahdella).

 Pepi selviää tästä epävarmuuden maailmasta unohtamalla kielen joskus ulos suusta(ja vähän hullun ilmeen nassulle).

 Ja selviää myös nukkumalla paljon päikkäreitä.

 Ja juomalla epämääräisistä metsälähteistä.

Ja tuhoamalla mamman sisustulehtiä. Näyttäsi olevan sen verran stressitön koira, että eiköhän kaikki aleta noudattamaan samaa kaavaa. Kielet ulos, ja kesästä nauttimaan!

Kummitus

Se ihana asia ja kunniatehtävä, johon minua vastikään pyydettiin, on tietenkin kummius. En kuulu kirkkoon, joten minulla ei ole kristillisiä velvoitteita, mutta olen jo miettinyt hyvin monta tuiki tähdellistä opetettavaa asiaa tulevalle pikkuherralle. Ja ainakin yhden asian voin luvata.

Jos ikinä tarvitset muuttoapua, kuuntelijaa, kuomaa, ruokaa, yösijaa, tukea tai sohvapaikkaa, olet meille tervetullut.

Lupauksen hyvä puoli on siinä, että mahdolliseen toteutusajankohtaan on vielä useita vuosia aikaa, joten ehdin hankkia itselleni
1.  Hyvän ja tasaisen toimeentulon
2. Mahdollisia kavereita tälle pikku ystävälle
Ja toki lupaus koskee kaikkia läheisiäni ikään ja älyn määrään katsomatta.

 Asiasta johonkin ajankohtaisempaan. Kävin ystäväni luona Perfect Home- kutsuilla muutama viikko takaperin, ja vihdoin kotiinkuljetuspalvelu alkoi pelaamaan, ja sain ovelle saakka hyvän seuran kantamana maailman ihanimmat kynttilänjalat. Äitini sanoi, että olipa hyvä, kun tilasin ne, sillä minulla ei ole ennestään yhtä ainoaa kynttilänjalkaa tai tuikkukippoloista. Krhm..no on ehkä yks. Tai kaks korkeintaan.

No siinä ne kenottavat hassusti kun siirsin, mutta ovat tosi näyttäviä vierekkäin ikkunalaudalla. Sy-dän. Perfect Homella oli muutenkin tosi kauniita tavaroita, ja kohtuuhintaan verrattuna muutamaan muuhun sisustuskotikutsupostimyyntikuvastofirmaan.
Kävin eilen työreissun paluumatkalla Suomen sydämessä, Tuurin kyläkaupassa. Oli niin prameeta, että, ja sikana kaikkea ostettavaa. No ei ollut oikeesti, hassasin muutamia kymppejä vain, ja nekin sellaisiin tosi hohdokkaisiin ostoksiin, kuten huuhteluaineeseen ja konetiskitabletteihin. Niin ja kenkäkaupasta työkaverin ostaessa kahdet naiselliset korkkarit kannoin minä kassalle pinkit feikkicrocksit. 
Pitää vielä muuttaa jonnekin Töysään, niin alan sulautua joukkoon ihan saumattomasti. 
Landepaukut hei, täältä tulee kauhtana-Katri, kaikkien maalaisten sankari.

 PS. Se V.Keskisen talo oli kyllä jotain...ennennäkemätöntä. Koskaan en ole millään takapihalla nähnyt niin paljon valkeita, suuria yksisarvispatsaita. Tai enkelipatsaita, tai muotoonleikattuja puksipuita.