Kisaväsymys

Pitkän aikaa ollut jo elämässä sellainen kausi, että mikään ei ole varmaa. Kaikki suunnitelmat avoinna, ja maailma auki. Okei, on varmoja asioita. Parisuhde ja koirat, meidän pieni perhe. Mutta noin muuten. Toisaalta ahdistaa ja surettaakin, toisaalta olen intopinkeänä pakkaamassa jo laukkujani ja lähtemässä (siitäkin huolimatta, että edellinen muutto tapahtui lokakuussa..). Mutta mihin? Mihin minä kuulun? Missä olisi ihaninta? Mitä minä oikeasti haluan tehdä tällä kaikella elämällä?

Varsinkin nyt viime viikkoina, kun siskoni sai upean uutisen. Lähti mokoma tänään Keski-Eurooppaan töihin. Olympiatason ratsastajan tallille ratsuttajaksi. Muutti kerralla ulkomaille. Heti valmistumisen jälkeen. Aivan mieletön onni ja tilaisuus! Olen niin tyytyväinen, että sai tuollaisen tilaisuuden!

Olisiko minullekin vielä upeita onneja ja tilaisuuksia tulossa? Uskon, että on. Ja ei, en usko, että "se tilaisuus tulee kun tarvitset sitä, ei silloin kun haluat" tai "kaikella on tarkoituksensa". Onko nälänhädällä tai hevosenlihalla Ikean lihapullissa tarkoituksensa? Pitää tehdä töitä unelmien eteen, toivoa parasta ja suunnitella. 

Tänään ei jaksaisi. Tänään voisin kyllä vain olla.

 Onnellisia koiria talvisella golfkentällä. Ihana Kemi.

Tomusokeriongelma

Piti leipoa mokkapaloja (mies toivoi). Taikinaa tehdessä huomasin ettei kaapissa ole tomusokeria. Tätä ei voi kiertää, ei voi ohittaa, alkoi harmitus. Mies lähti kauppaan hakemaan. Ihana se on. Ovelle huusin vielä, että voithan sä mennä autolla. Mies sanoi, ootko joku idiootti. Ja lähti :D Takaisin tullessa mietti todella, lähtisinkö itse autolla ajamaan noin 400m matkaa. Talvella. Mietti ihan tosissaan varmaan, onko nainen täysjärkinen. No enhän minä ole. Mokkapalat tosin onnistuivat ihan älyttömän hyvin! Siis törkeän hyvin.

 Tulin tänne sitä kehumaan vain. Nyt yövuoroon, moiks!

Korpeilua osa 2

Kävin luistelemassa.Kyllä, jäällä. Nyt koitan niitä kivoja pieniä temppuja, takaperin luistelua, sirklausta ja muuta ihanaa, mietin. Ehkä myös teen sen ruusun, jota harrastettiin kaverin kanssa alakoulussa, tiedättehän sen. Viime kerta luistimet jalassa ei mennyt ihan niin nappiin, mutta tämä kerta se toden sanoo! Intoa puhkuen aloin nyörittämään luistimia (uusi pari, second hand, kunnon kaunokit eikä mitkään löperöt sivakat). Siinä sitten toista luistinta nyörittäessä nitkautin polven ristisiteen. Au. Ähisin ja vähän kyynel saattoi kivusta tipahtaa poskelle. Polvi jotenkin vääntyi luistin jalassa väärään suuntaan. Noh, talvisodan hengessä sitten aikani jalkaa pyöriteltyäni menin jäälle. Ja luistelin! Kuin rampa sarvikuono, mutta kuitenkin! Mies, kettu jääpalloilija, viiletti taas vähän eri malliin kuin meikäläinen. Aivan sama, että luistelu oli säälittävää töpöttelyä ja kaukalon laidasta kiinni pitämistä, tein sen! 

Äidille piti heti kehua. Hän kysyi "kävittekö siis luonnonjäällä". Kyllä, eihän tästä ole pitkä matka muutaman kymmenen kilometrin retkiluistelusessioon kuhmuraisilla ja petollisilla järvenselillä.

PS Jalka on jo ok. Paniikissa jo guuglasin kaikki polvivammat ja leikkaukset. Se vain venähti, hyvin vähän. Ylpeys kolhiutui enemmän.

Romanskuukkeli

Eilinen työvuoro tuntui superpitkältä, ja koitin moneen otteeseen olla miettimättä kivaa  boulderointisessiota, joka olisi ollut tarjolla, mikäli olisin illan vapaana ollut. Mies oli siellä, ja toi tuliaisina ihania leivoksia, kiitos niiden leipojalle, neiti R:lle! Hyviä olivat, olivatkohan whoopieseja? Tullessani pihaan iltayhdentoista aikaan sanoin, että nyt juoksutetaan koiria viereisellä kentällä. Ja sitten vielä kierrettiin pieni lenkinpätkä, jotta karvahousut eivät kävisi ihan niin ylikierroksilla. Mies oli aika haluton mihinkään pitkiin lenkkihommiin, ja syykin selvisi kun sisään päästiin. Oli suklaata, pannaria, kermavaahtoa ja tulppaanikimppu odottamassa. Kynttilätkin syttyi alta aikayksikön. En edes epäillyt. Yleensä epäilen, että jotain romanskuukkelia on suunniteltu. Nyt tuli puskista skeptikolle.

Oli aika romanttista, taas. Sydän.

Pönötys

Olisi ihanaa otattaa tästä sakista "perhekuva". Sellainen asiallinen, jossa koirilla on rusetit kaulassa ja ihmisillä hiukset siististi ja vaatteet karvattomia (kaikki koiralliset sen tietää; sula mahdottomuus). Olen jo mielessäni miettinyt rekvisiittaa ja kuvauspaikkaa. Olisimme ihanasti rivissä, koirilla katse kameraan ja ihmisillä silmät auki. Todellisuus ei aina vastaa haaveita. Ex tempore napattu foto tuo kuitenkin esille perheen pönötystaitoja.

Joita ei ole.

 Ihanaa viikonloppua!

Missä parhaat bileet?

Onko meistä tullut keskittymiskyvyttömiä parhaiden bileiden etsijöitä? 

Facebookissa on ihanan helppo kutsua bileisiinsä juuri ne, ketkä haluaa. On helppo määrittää paikka, aika, pukukoodi, tarjoamiset, kertoa ovikoodi ja osoite. Kutsujen emännöinti on tosi mukavaa, kunhan sitä ei tarvitse tehdä turhan usein. Emännöinti on minusta tärkeää hoitaa tyylikkäästi vieraista huolehtien(ellei ole liian huppelissa) ja kaikki tietävät, mikä megalomaaninen homma on saada kämppä kuntoon, tarjottavat pöydälle, ja itsensä juhlakuosiin, jos nämä kaikki pitää tehdä itse (ja kuten minä, puolessatoista tunnissa järkyttävällä paniikilla). 

Näiden vajaan kuuden vuoden (!) aikana, jotka olen elämästi Facebookille uhrannut, olen huomannut aavistuksen ärsyttävän seikan. Juhlakutsuun vastatessa on vaihtoehtona myös ehkä-nappi. Ja oh boy, kuinka jotkut sitä käyttävätkään. Itse painan "ehkä", jos minun pitää tarkastaa sekä kalenterista että puolisolta suunnitelma/ni/mme. Pitää myös pohtia, haluaako sen illan viettää ihan vain kotona koirien kanssa sohvalla maaten. On totta, että joskus on painavia syitä perua "kyllä". Tai vaihtaa se "ehkään". Mutta joihinkin bilekutsuihin on ihan todella vastattu "jos parempia bileitä ei tule niin liityn seuraanne". Jee, thanks.

Joko menet, tai sitten et. Paria tuntia ennen tulon peruminen "parempien bileiden" takia on tökeröä. "Ehkän" vaihtaminen jompaankumpaan suuntaan on tehtävä ainakin kaksi päivää ennen juhlia. Ihan vain sen takia, että se on hyvän käytöksen mukaista. 

Kaupassakäynnin tulos, koira kassiin ja ulos!

  PS Ennenkuin joku vetää palkokasvin nenuun on hyvä muistaa, että kirjoittaja itse on vapaa kaikista blogissa esiintyvistä negatiivisista asioista. En ole koskaan negatiivinen, ja olen maailman mukavin bilevieras, ja lisäksi en koskaan vastaa "ehkä".

Kultarusetti

8-vuotissynttärit eilen. Ihan kuvina vain. Vieraita oli 1 kpl. Laulettiin Ritvalle, mutta parasta antia oli varmasti kakku (ja rapsutukset).