Kävin luistelemassa.Kyllä, jäällä. Nyt koitan niitä kivoja pieniä temppuja, takaperin luistelua, sirklausta ja muuta ihanaa, mietin. Ehkä myös teen sen ruusun, jota harrastettiin kaverin kanssa alakoulussa, tiedättehän sen. Viime kerta luistimet jalassa ei mennyt ihan niin nappiin, mutta tämä kerta se toden sanoo! Intoa puhkuen aloin nyörittämään luistimia (uusi pari, second hand, kunnon kaunokit eikä mitkään löperöt sivakat). Siinä sitten toista luistinta nyörittäessä nitkautin polven ristisiteen. Au. Ähisin ja vähän kyynel saattoi kivusta tipahtaa poskelle. Polvi jotenkin vääntyi luistin jalassa väärään suuntaan. Noh, talvisodan hengessä sitten aikani jalkaa pyöriteltyäni menin jäälle. Ja luistelin! Kuin rampa sarvikuono, mutta kuitenkin! Mies, kettu jääpalloilija, viiletti taas vähän eri malliin kuin meikäläinen. Aivan sama, että luistelu oli säälittävää töpöttelyä ja kaukalon laidasta kiinni pitämistä, tein sen!
Äidille piti heti kehua. Hän kysyi "kävittekö siis luonnonjäällä". Kyllä, eihän tästä ole pitkä matka muutaman kymmenen kilometrin retkiluistelusessioon kuhmuraisilla ja petollisilla järvenselillä.
PS Jalka on jo ok. Paniikissa jo guuglasin kaikki polvivammat ja leikkaukset. Se vain venähti, hyvin vähän. Ylpeys kolhiutui enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos sanoistanne!