Kevät! Kevät! Kevät!

Lähestulkoon inhoan sitä Kevät-biisiä, joka menee, että "On taas kevät, kuljen Hakaniemen rantaa", koska sitä laulettiin ihan vähän liikaa yläasteen musiikintunneilla. Se on juuri sellainen karmivan melankolinen jollotus, joita Suomi on pullollaan. Argh. Kevät on jotain vähän muuta, kuulkaa. Se on sellaista kuplivaa tunnetta, paljaita asvaltteja sekä ulkona syötyjä jäätelöitä. Eikä ole vielä liian kuumakaan. Odottakaas, kun alkaa taas kesän helteet. En voi paeta Kemiin- Lapin merikaupunkiin, vaan todennäkäisesti vietän aikani täällä Suomen sydämessä hikoillen, puuskuttaen, makoillen ja kitisten. 
Onneksi nyt on huhtikuu ja lämpöasteita sellaiset 18. Lenkillä käyty. 
Perhosia nähty. Olen tuleva maailman paras luontokuvaaja.

Ai että, siinähän on joku perhonen. Eikun tietenkin neitoperhonen. Tiesin sen kyllä.  Nyt on pysähdytty tien varteen kesken lenkin ja napattu kuvia perhosesta. Hohhoijaa, menee vähän hihhuloimiseksi. On mulla tietenkin parempiakin kuvauksen kohteita.

 Ai että, silmä lepää. Onneksi on muuten nämä pääsiäisvapaat, tekee niin hyvää nukkua paljon ja olla öllöttää. Täällä Keski-Suomessa ei vissiin ihmiset ymmärrä hyvän päälle. Täällä ei laiteta lakkia tänään sängyn alle ollenkaan! Ei muni kukko, kana eikä pääsiäispupu! Lapsiparat, ymmärrän nyt niin hyvin kaikki tämän alueen nuorison ongelmat. Traumoja jää, jos ei suklaahyväsiä löydy lakista sunnuntaiaamuna. Ai että, mullahan on tähän liittyvä kuva itsestäni (kenestäkäpä muustakaan) alpuumissa, mutta se on tuolla omassa kodissa, eikä täällä miehelässä. Onneksi kohta loppuu tämäkin ramppaus kotien välillä, ehkä on 1.6. alkaen. Ah sitä autuutta, kun kaikki vaatteet ovat samassa paikassa!
Voinko toivottaa tällaista lässytyksentäyteistä pääsiäislauantaita. Munarikkautta ja silleen.

Keltaiset hansikkaat

Ihanaakin ihanampi viikonloppu alkaa olla lopussa. Voi, vielä yksi päivä! Mutta ei, huomenna on raahauduttava töihin heti aamusta. Onneksi töissä harvoin voikaan olla mitenkään naama rytyssä, aina löytyy hymyilemisen aihetta.    
Eilen vietimme ihanien akkojeni kanssa päivän, jota voi kutsua onnistuneeksi. Ohjelmassa oli kylpylöintiä, syömistä, puhetta, naurua, iloisia juoruja ja uutisia, yhdessäoloa. Kuten aina näiden ystävien kanssa, olosta tulee hyvä ja naurusta helppo. Päivän päätti Putron keikka Lutakossa, ja kyllä, se ei ole suosikkini. Mutta kolme meistä istuksi päydän äärellä livemusiikkia kuunnellen ja kameran linssiä säikytellen kun toinen puoli jammaili seisomapaikoilta. Yksi oli joukostamme reissun päällä, milloinkas sitä saisikaan kaikkia koolle nykypäivänä? Moni muukin tunnistaa ongelman; perhe, työ, muut ympyrät vievät aikataulutuksen uudelle tasolle. Yhteiset menot täytyy suunnitella todella hyvissä ajoin, varsinkin jos osalla porukasta kotikuntana ei ole Jyväskylä. Ihana päivä, ihana ilta, seura parasta. Vähän tässä herkistyy, kun tajuaa, miten paljon ystävät merkitsevätkään. Ja teemapukeutumisena Bristolista hankitut hatut. Joku voi muistaakin.


Tänään sitten vuorossa laatuaikaa (typerä sana, eikö kaikesta ajasta toisen kanssa voi nauttia ihan yhtä lailla, ja onko ei-laatuaika sitten ei-ole-muutakaan-tekemistä- aikaa tai halpisaikaa?) miehen kanssa. Elokuvaa ja syömistä. Red Riding Hood oli antikliimaksi, en suosittele. Visuaalisesti kiva, mutta näyttelijätyö kökköä ja dialogi säälittävää. Ai että, kaipaan niitä aikoja, kun vielä pystyi nillittämään aiheesta kuin aiheesta. Nyt ei nillitytä yhtään niin paljon, koska olen niin typerän onnellinen. Äsh. Pitää kaivella se ärsytys tuolta jostakin.

Mutta: keltaiset hansikkaat. Kyllä, omistan keltaiset hansikkaat. Todisteita siitä tässä:

 

Oho, tää taitaa olla se PÄIVÄN ASU, jota oikeat bloggaajat aina esittelevät. Ja onko tuo alaspäin katsekin sellainen muodikas homma, ai että olen niin inessä skenessä nyt. Pitääkö vielä ilmoittaa, mistä vaatteet ovat? Ei ketään kyllä kiinnosta. Mikään ei ole uutta, hamekin mokoma seitsemän vuotta vanha. 
Kuvattavana oleminen on ollut tänään muutenkin vähän haasteellista. Siitäkin todisteita, kas näin:

Ei naurata, ei.
Mutta ainakin pääsen pääsiäisenä kotiin katsomaan pikkusiskon uutta kotia ja palauttamaan toista samanlaista maanpinnalle: hän kehui sosiaalisessa mediassa olevansa nyt ainokainen. Asuu siis nyt kolmistaan vanhempien kanssa siellä. 
Mokoma.

Värejä ja pitsiä

Eilen iltalenkillä oli se ihanin ilma: sininen hetki. Olen aina ihastellut sitä hetkeä kun ilma muuttuu ruiskukan sinisestä tummanturkoosiksi ja siitä indigoksi. Se värjää kaiken ja varsinkin keväällä, kun ilma on raikas ja ritisevä, sininen hetki on entistä kuulaampi. Lumikin oli mokoma jo sulanut paljastaen paikoitellen muhevaa maata ja asfalttia! Parastahan keväässä on se, kun voi kävellä taas asfaltilla, liukastelematta. Ah. Kun rentouttaa lonkkansa ja kävelee pitemmillä askeleilla, voi myös lentää pyrstölleen yhdellä sulavalla, suorastaan taidokkaalla liikkeellä. Sitten onkin persus märkä ja askel erityisen töpöttävä lopun matkaa.

Miehen vanttuut

Söpöstelyä

Nämä kuvat ovat kuulemma sellaista "tekotaiteellista paskaa"

 Menkäämme sitten asioihin, jotka ovat söpöläisiä. Paitsi että paita oli tosi edullinen H&M alennustuote, se on ihan kawaii (joka kuulemma on japaniksi söpö, tai sitten minua on huijattu, ja se on jotain esim. tosi rivoa). Mietin tänään, miksi säästelen sitä kaapissani. Huomenna laitan sen töihin. Tai no riippuu, mikä fiilis aamulla on. Minulta on kysytty, miksi en katso seuraavan päivän vaatteita etukäteen illalla valmiiksi. Haloo. Ei voi. Jos aamulla on farkkuleggins/ tunikapäivä ja valmiiksi olisi katsottuna mekko ja maiharit, niin kahta kaaoksekkaampi aamuhan siitä seuraa. Tosin käytän ainoita omistamiani farkkulegginsejä ehkä kerran kahdessa kuussa. Maiharit ja mekko on todenäköisempi ja enemmän minunnäköiseni asu. Ja pitsimiehustainen paita, hah. 

Ai niin, olin tosi imarreltu kun ihana Natassja antoi minulle tunnustuksen. Natassja kirjoittaa mainiota blogia The Awful Sound of Nothing. En tosin itse kuuntele black metalia, mutta samoja tunteita musiikki ja erityisesti raskas musiikki minussakin herättää, jos näin tohdin sanoa. Enihuu, ilimeisesti I am beautiful, yeehaw.

Tähän haasteeseen paneudun kohta, seuraavassa postissa. Vähän pelottaa, mitä kamaluuksia juodun tuomaan julki...