Kevät! Kevät! Kevät!

Lähestulkoon inhoan sitä Kevät-biisiä, joka menee, että "On taas kevät, kuljen Hakaniemen rantaa", koska sitä laulettiin ihan vähän liikaa yläasteen musiikintunneilla. Se on juuri sellainen karmivan melankolinen jollotus, joita Suomi on pullollaan. Argh. Kevät on jotain vähän muuta, kuulkaa. Se on sellaista kuplivaa tunnetta, paljaita asvaltteja sekä ulkona syötyjä jäätelöitä. Eikä ole vielä liian kuumakaan. Odottakaas, kun alkaa taas kesän helteet. En voi paeta Kemiin- Lapin merikaupunkiin, vaan todennäkäisesti vietän aikani täällä Suomen sydämessä hikoillen, puuskuttaen, makoillen ja kitisten. 
Onneksi nyt on huhtikuu ja lämpöasteita sellaiset 18. Lenkillä käyty. 
Perhosia nähty. Olen tuleva maailman paras luontokuvaaja.

Ai että, siinähän on joku perhonen. Eikun tietenkin neitoperhonen. Tiesin sen kyllä.  Nyt on pysähdytty tien varteen kesken lenkin ja napattu kuvia perhosesta. Hohhoijaa, menee vähän hihhuloimiseksi. On mulla tietenkin parempiakin kuvauksen kohteita.

 Ai että, silmä lepää. Onneksi on muuten nämä pääsiäisvapaat, tekee niin hyvää nukkua paljon ja olla öllöttää. Täällä Keski-Suomessa ei vissiin ihmiset ymmärrä hyvän päälle. Täällä ei laiteta lakkia tänään sängyn alle ollenkaan! Ei muni kukko, kana eikä pääsiäispupu! Lapsiparat, ymmärrän nyt niin hyvin kaikki tämän alueen nuorison ongelmat. Traumoja jää, jos ei suklaahyväsiä löydy lakista sunnuntaiaamuna. Ai että, mullahan on tähän liittyvä kuva itsestäni (kenestäkäpä muustakaan) alpuumissa, mutta se on tuolla omassa kodissa, eikä täällä miehelässä. Onneksi kohta loppuu tämäkin ramppaus kotien välillä, ehkä on 1.6. alkaen. Ah sitä autuutta, kun kaikki vaatteet ovat samassa paikassa!
Voinko toivottaa tällaista lässytyksentäyteistä pääsiäislauantaita. Munarikkautta ja silleen.