Yöradio

Perjantaina vuorossa syömistä buffet-paikassa, ja sieltä ylämäkeen pyörimistä. B ja S seuranani vietimme rattoisan kolme ja puolituntisen valiten 120 ruokalajista mieluisia. Oli oikein mukavata. Syöminen on mukavaa.


Lauantaina tavoitteena oli päästä hyvissä ajoin Cabot Circukseen katsomaan muotinäytöstä jonka päätähtenä  stylisti Gok Wan, joka on sangen suosittu täällä. Suomessa häntä on nähty itkettämässä ja halailemassa alastomia ihmisiä peilien edessä sarjassa Nätti Nakuna. Kauppakeskus oli täpösen täynnä innokkaita ihmisiä jotka menivät sekaisin, kun herra Wan tulikin yleisön joukosta ja kulki heidän lävitseen "backstagelle" kuuden turvamiehen voimin. Kuuden. Kiljunta oli korviapolttelevaa kun hän saapui lavalle asti.

 Muotinäytöksessä oli lähinnä brittiläisten merkkien vaatteita, joita saattoi näytöksenjälkeen rynnätä suoraan ostamaan saman katon alta. Tässä muutama kuva ja video. Tykkäsin kovasti, kun mallit tanssahtelivat esitellessään. En jaksaisi katsoa mitään pitkää muotinäytöstä rumia vaatteita jos mallit vaan kulkisivat kuin stutsit hangessa tuima ilme naamalla catwalkia edestakaisin.

Illalla istuksimme Gavinin ja Nellyn kanssa täällä kotosalla ja valmistauduimme lähtemään ulkoiluttamaan itseämme. Nelly saapui Lontoosta perjantaina, ja oli ihastuttava viikonlopun lisä tähän miesvaltaiseen asujaimistoon! Tapasin myös toisen kämppiksen muutaman viikon ikäisen suhteenpoikasen, ja kerrankin oli kolme naista saman katon alla. Kun on kolme viikkoa (on kuulkaa pitkä aika)pantannut kaikkia tyttöasioitaan, on ihana vähän jakaa samaa sukupuolta olevien kanssa. En ole ikinä omannut kovin montaa poikapuolista kaveria, tai ollut ilman tyttöseuraa näin pitkään pöntön istuin ylhäällä aina,boksereita kuivumassa patterin päällä-taloudessa. 
Gavin ja Nelly olivat aiemmin päivällä olleet Bristolin musiikkifestivaaleilla, ja heillä oli rannekkeet, joilla pääsi baareihin ilimatteeks sisään. Lähdin heidän mukaansa ja kävimme neljässä paikassa kääntymässä, ja yhdessä viihdyimme pidempään ja tanssimme junkuttavaa drum`n`bassia humalaisten ranskalaisten pyöriessä ympärillä. Yön pimeinä tunteina kävelimme pitkin Bristolin katuja, ja fiilis oli kyllä hyvä.

Sunnuntaina omin päin kohti festivaalia, ja oli aika laimeaa. Mutta edellisiltana ostettu ranneke kuiski minulle, että käy nyt katsomassa, kun minua näyttämällä pääset ilmaiseksi. Tottelin.

 Lasit osana tiistain dragpainotteista Freedom Youth- ryhmää. Aion lähteä lähes meikittä, pitkät housut, hiukset kiinni (en kyllä tajua siinä eroa sukupuolten välillä, mutta lähinnä siis etuhiukset piiloon), ja kaiken kruunaavat nämä miestenosastolta ostetut lasit, joista oikeasti pidän. Kunpa näkö huonontuisi, niin saisi luvan kanssa laittaa lasit. Kop kop puuta, koska lasit ovat kalliita.

Ensi viikolla kaikkea mukavaa tiedossa, huomenna onneksi ei aikaista herätystä, koska kello on puoli neljä...

Legginsit ja transihmiset ja ötökät ja nuorisotyö

On hassua, että tytöt pitävät legginsejä housuina ja kulkevat ympäriinsä legginsit ja lyhyt toppi tai pusero parina. Nuoret nyt kokeilee ja on alttiita kopioimaan toisiaan. Vielä hassumpaa on kun ikäiseni, sosiaalialan työntekijä pukeutuu legginseihin, lyhyeen toppiin ja nipinnapin posket peittävään neuletakkiin. Ilmeisesti legginsien invaasio on kokenut kliimaksinsa. OK, itsehän pidän legginsejä päivät läpeensä. Mutta en ole koskaan (vielä) lähtenyt talosta ulos pelkillä leggareilla. Jos näet minut legginsit  ja toppi päällä, bitchslap me ja lähetä takaisin kotiin. 
Leggarit on täydellisimmillään näin syksyllä neulemekon ja saapikkaiden kanssa.


Niin, ja olen nähnyt naisia kaduilla myös jakkupuku+juoksulenkkarit yhdistelmissä. Ensimmäisen kerran ajattelin, että kyseessä on joku pölhö, jolla on fiilis loppunut kenkähyllyn kohdalla. Tajusin vasta joitain päiviä sitten, että virkanaiset vaihtavat kengät kotiin kävellessään, korot jäävät työpaikalle seuraavaa työpäivää odottamaan. Naiset kävelevät ajamisen sijaan varmaankin siksi, että NÄMÄ RUUHKAT VIE JÄRJEN. Tänään menin iltapäivävuoroon töihin, istuin bussissa puoliltapäivin. Matkaan meni järjettömän paljon aikaa. Normaalisti menee kymmenisen minuuttia, allekin, tänään meni puoli tuntia, saman verran kuin kävellessä. Eikä se ole vielä mitän, tiet ovat tukossa viiden jälkeen, kun kaikki rynnivät keskustasta poispäin. Jonot seisovat ja kävelemällä säästää oikeasti aikaa. En enää ihmettele naikkosia lenkkareissaan salkun kanssa.


Viime viikon torstai-iltana olin yksin kotona. Silmäkulmasta näin jotain vilistävän lattialla. Hiiri? No olisikin ollut, olisin päässyt vähemmällä kiljumisella. Oli hämähäkki. Ei mikään daddy-long-legs, eli lukki. Kuka nyt voisi pelätä tuon nimistä hämähäkkiä edes, ja onhan lukki muutenkin ihan siedettävä otus. Mutta jos on kahdeksan mustaa, paksua, karvaista jalkaa ja pituutta keskiverto digipokkarin verran, niin meikätytöstä lähtee ääntä. OK, olohuone oli hämärähkö, ja otuksen varjo heijastui seinälle, saattoi olla pikkuisen pienempi enkä ole varma jalkojen karvoistakaan. Mutta silti, ei mikään Suomen öttömönkiöinen vaan huonehämähäkki, tai vielä ihanampi olisi jättiläishuonehämähäkki. Kuka nimeää hämähäkin "jättiläiseksi"? Saisi hävetä, pelkkä nimikin ahdistaa. Kuvaa en laita, vaikka netissä vietinkin loppuillan selaten keskusteluja tyyliin "järkyttävä lautasenkokoinen kahdeksanjalkainen hirviö söi koirani" ja " jättiläistappajahämähäkki tipahti katosta tyynylleni". Olen viettänyt yöni kohta viikon valot päällä, nukkuen tunnin pätkiä. Säälittävä mutta tosi tarina. Eli jos kirjoitukseni alkaa näyttää tälllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllll, olen nukahtanut läppärin ääreen.


Olin lauantaina töissä participation-työntekijöiden kanssa. Kolme nuorta henkilöä oli myös mukana antamassa oman mielipiteensä. Eli nuorista koostuvat ihmisryhmät voivat hakea rahoitusta toiminnalleen hakemuksen ja suunnitelman avulla, nämä reippaat nuoret taas ovat mukana päätöksenteossa. Participation. Yeah! Kävimme lounaalla, kas näin:

 R (ainoa, joka viitsi poseerata:)kuvassa oli myös emäntänä maanantaina, kun menin hänen sekä kumppaninsa luokse syömään. Huomaan, että iltaa myöten oma kielitaito ja puhuminen väsyy (siis selvinpäin;), ja kestää koko ajan kauemmin "kääntää ja tajuta" asioita päässään. Tästä syystä lupauduin ensi keskiviikkona olemaan nuorista koostuvan noin satapäisen yleisön edessä ja lukea kysymyksiä ääneen, joihin nuoret vastaavat elektornisilla äänestyskapuloillaan. Megavisaemäntä Katri!


Nyt perjantaina luvassa sitä ulkoilua, joka peruuntui viime viikonloppuna. Kiinalaista ruokaa ja brittiläistä virvoketta? 


Nythän on menossa Bristol Fashion Week, ja lauantaina hiippailen Cabot Circukseen, jossa muotinäytöksiä ja muuta ohjelmaa tähdittää Gok Wan. Ihana mies.

 Niin ja hei ai niin. Olin tiistaina taas LGBT-nuortenryhmässä, aiheena gendered intelligence, eli sukupuolinen älykkyys. Nuoret saivat pohtia asioita työpajoissa, ohjaajana Lontoosta tullut miekkonen Fin. Aiks kivannäkönen. Lopuksi hän sitten sanoi, että on itse syntynyt ja kasvanut tyttönä. Käy nyt läpi korjausprosessia, ja osa leikkauksista tehty. Nuoret olivat kerrankin hetken hiljaa ja kuuntelivat, mitä tyypillä oli sanottavaa. Lisään vielä uteliaille, että Fin näytti minun harjaantumattomaan silmääni ihan tavalliselta alle kolmikymppiseltä sänkiseltä mieheltä. Aataminomenaa tosin ei näkynyt ja kädet olivat hiukan pienemmät kuin keskivertomiehellä, mutta sellaisiin asioihin ei muissa olosuhteissa juuri kiinnitä huomiota. Aikoi muuten mennä luokkakokoukseen kohta, käynyt aikoinaan tyttöjen sisäoppilaitosta. Hyvä jäänsärkijä ja helppo puheenaihe, "hei, olen nykyään mies".
Ja aihekin oli minusta mitä mahtavin ja askarruttavin. Mikä määrittelee sukupuolen? Entä seksuaalisen suuntautumisen? Fin sanoi olevansa heteromies, voiko hän sanoa niin jos on elänyt puolet elämästään naisena? Miksi isolla osalla transsukupuolisista on jossain elämänsä vaiheessa jokin riippuvuus tai mielenterveysongelmia? Tiedostavatko kaikki ympäristön vaikutuksen omiin mieltymyksiinsä? Voiko ihminen määritellä itse itsensä vai tekevätkö sen muut ihmiset?
Näihin ja kaikkiin muihin kysymyksiin sinulle vastaa transtukipiste.fi :)

Erilaisuus on rikkautta, tosin ihmiset hokevat tätä usein tietämättä asioista juuri mitään. "Voit olla homo kunhan et tuu mua iskeen" ja "ei mua haittaa että oot pyörätuolissa". No huraa, ootpa suvaitsevainen.

Yökkylit, tää menee nukkumaan, saa nähdä sammuuko myös valot tänään...








 

My song can but borrow your grace

Otsikolla ei ole mitään tekemistä minkään kanssa, halusin vain siteerata lempikappaleintani ikuna, lempilevyltäni ikuna. (NW-Century Child:) Aina löytyy syy kaartaa keskustelu Natuvissyseen. Ja niille, joille ei vieläkään aukea: NIGHTWISH.

Muutama tilannekuva.
Olin tiistaina Safeplacessa, ja siellä oli  työpaja, jossa tehtiin hattuja(projektin luojana paikallinen tv-kanava-mutta ei, en päässyt telkkariin). Tässäpä oma hattuni:

 Anteeksi ilme, olin niin ylypee hatusta :) En ole mikään askartelija, mun hermot ei riitä (tosin on ne joskus riittäny piirtämiseen 8 tuntia yhtäsoittoa..) Voi että, olenki kaunis sateen jälkeen.

Tässä hattu melkein valmiina- ilman nappeja. Omilla pikku kätösillä rakkauvella näpersin.


Tänään Harvey Nichollsin tavaratalossa hississä näin napin. Mitä teille tulee mieleen, kun näette tällaisen tekstin:

No en painanut, vaikka vasemman käden etusormi alkoi sojottamaan napin suuntaan välittömästi!


Ai mitäkö tein Harvey Nichollsilla? 
Kävin syömässä Coal-nimisessä ravintolassa, kun näin, että siellä tarjoillaan pizzaa. Tilasin pizzan nälkäisenä, ja pöytään tuotiin pullalautasen kokoinen lettu, joka maistui rasvalle ja kengänpohjalle. Tarjoilija tuli lipevänä miehenä (tai ihan vain kunnon asiakaspalvelijana) kysymään maistuuko ruoka. Minä sanoin (kuvitelkaa), että no ei mitenkään kauhean hyää ole tämä pizza, olen syönyt parempaakin. Mies oli hetken hiljaa. Jatkoin, että kaikki on muuten ihan hyvin, kiitos. Mies poistui. Pyysin lopuksi laskun. Laskuissa on täällä ravintoloissa on loppusumman alla vielä vapaaehtoinen palvelumaksu, joka oli tässä tapauksessa sellaiset 1,5£. Jätin sen maksamatta. Kävelin ulos, ja hädissäni juoksin kaikessa rauhassa kävelin viereiseen Harvey Nichollsiin, kun ajattelin, että tarjoilijat juoksevat perään ja vaativat maksamaan ne loputkin. Hoin, koko ajan mielessäni, että additional=vapaaehtoinen, additional=vapaaehtoinen. Se ei varsinaisesti käänny niin, mutta olin varma, että laskussa se tarkoittaa sitä, että maksan sen, jos olen tyytyväinen ruokaan ja palveluun. No en ollut. Hah, annoin palautetta!
Joka tapauksessa näin päädyin Harveyn hissiin, jolla pakenin menin näppärästi ensimmäiseen kerrokseen ja Cabot Cirkuksesta ulos.

Tätä tänään, toivottavasti jotain järkevämpää päivinä tulevina.

Moro, pupuset!




 

Maanantaiterveiset

Viikonloppu meni aika leppoisissa merkeissä. A muutti pois ja G tuli tilalle. G on skotti. Ja mukavakin. Ja minä päätin tänään järjestää pikku illanistujaiset esimerkiksi perjantaille, istumme alas, juomme viiniä, ja vähän juttelemme (ei kahdestaan vaan)porukalla, nyt kun tässä yhdessä asutaan kerran. Ja kunhan olen juonut sitä viiniä muutaman lasin, olen varma, että ymmärrän sitä skottiaksenttiakin paaaljon paremmin.
Tässä muuten talomme, mun huone on toisella puolella. Ja sininen ovi ja kaksi ikkunaa yläpuolella vain ovat meidän. Oven viereinen ikkuna on vuokraemännän varastohuone, entinen dining room, eli syömme olohuoneen pöydän ääressä.

Niin ja talo on kuulemma yli sata vuotta vanha. Ei siis ihme, että ovi, lattiat ja seinät on vähän epätasaisia:) 
Vuokraemäntä haluaa jotenkin ilmeisesti olla läsnä tämän talon asukkaiden elämässä ja vähän järjestellä. Hänhän käy kerran viikossa siivoamassa, se kuuluu vuokraan, mutta hänellä on myös mahtava määrä henkilökohtaisia tavaroita pitkin poikin taloa. Ei, en tarkoita tamponeja ja poskipunasiveltimiä, vaan koreja, pikku koriste-esineitä ym. 
Vessassa on jotain tuoksusaippuaa ja mitä lie hierontaöljyjä lasihyllylle aseteltuna(uskon tosiaan, että pojat arvostaa juu). Portaikossakin oli (huom. oli) kuudella askelmalla erivärinen kori ja yhdellä kilpikonnan kuoresta tehty laukku. Vuokraemäntä lässytti, että "minusta on niin kiva, että pojilla on täällä vähän tavaroita ympärillä, ei ole niin kolkkoa". No pojillahan on nyt yksi akka kämppäkaverina, ja talohan ei kahta emäntää kaipaa. Korit on kaapissa, samaten kaamea laukku. Tuoksuöljyt hyllyn nurkassa, vieressä allekirjoittaneen naamapuhdistus ja hiuslakka. Huomenna saapuu vuokraemäntä siivoamaan, katsotaan menevätkö korit ja öljyt takaisin paikoilleen. Ei haittaa, siirrän ne pois taas. En kestä ajatusta, että ulkopuolinen "merkkaa" taloa, et "tämä on minun", sama kuin koira kuseskelisi nurkkiin, ärsyttää yhtä paljon, haisee tosin vähemmän, siis tavarat.

Tänään oli osallisuutta. R on osallisuustyöntekijä, ja tämänpäiväisessä kokouksessa mukana myös Nuorten Parlamentin jäseniä, sekä nuorisopuolen johtajia. Nuoret ovat niin ihanan suorasukaisia; taito, joka aikuisilta työelämässä katoaa(ja se on ehkä ihan hyväkin..). Nuorisopalvelujen hellimä ja kehuma lempilapsi, www-sivu goplacesdothings sai yhden nuoren naisen sanomaan "nobody goes there, NO BO DY. It´s so unclear and mixed" (kukaan ei käy niillä sivuilla, ihan sekavat). Jälkeenpäin sitä naurettiin R:n kanssa, että johtajat istuvat edessä ja nuoret laukoo totuuksia. Mä tykkään, niin pitääkin sanoa. Aikuiset helposti alkaa vaan hymistelemään, ja se on joskus raivostuttavaa. Toki asiat voi sanoa aika monella tavalla...:) R kutsui minut myös päivälliselle hänen luokseen ensi maanantaina, jee. R on kiva. Ja tyttö. Kerron tämän, ennenkuin rupeatte siellä hymyilemään tietävästi, naittajat. 

Huomenna ohjelmassa kodittomia nuoria ja homoja.
Ja onpa jo myöhä. Hei niin, ja ihana E lentelee tänne lokakuussa! Etsitään sitten yhdessä niitä Banksyn töitä! Näin yhden kirjakaupan ikkunassa Banksy-kirjan, taidan sen käydä ostamassa. 

Niin ja on pitänyt sanoa, että on kyllä ollu hyvä olo täällä ollessa, siis masussa. Ne tietää, jotka tajuaa. Tai toisinpäin.


Serkku meni muuten naimisiin. Nuoristyöntekijän kanssa. Hyvä homma. Aina kannattava sijoitus, voin kertoa. Tunnen monta. Tosi monta, ihan tarpeeksi ;) Onnea teille, vaikken ole sulhasmiestä tavannutkaan ikuna!:)

Oonko kertonu, että olen yrittänyt miettiä jotain muuta ammattia itselleni, ihan huvin vuoksi(tosin näillä akateemisilla taidoilla jää haaveeksi kuitenkin). En ole keksinyt vielä oikein mitään, paitsi muutaman ulkonäköön liittyvän. Mutta sellainen työ ei varmaan ainakaan minulle antaisi henkisellä tasolla niin paljon kuin tämä työ. Jostakin sitä pitää eläkkeelle jäädä, ja jos nykyisessä työssäni työsopimus olisi eri, titteli oikea ja tunnettu ja palkkaus parempi(oikeasti parempi), voisin harkita. Joku hassu osa minusta pitää koulumaailmasta, sen rytmistä, työvuoroista ja opettajista (!!;). Moni nuorisotyöntekijä on minulle sanonut, ettei haluaisi missään nimessä olla koulussa töissä. Ymmärrän hyvin, kouluun ei ole nuorisotyöntekijän helppo mennä. Koulun ja nuorisotoimen yhteistyötä seuranneet nyökkäilevät nyt huvittuneina. Tosin Jyväskylän nuoristoimeenkaan en tunne välttämättä istuvani. Ystäväni siirtyi vastikään sosiaaalipuolelta nuorisopuolelle, ja onhan se muutos. Mutta me päteväthän pärjäämme muutoksenkin kourissa, eikö? 

Minulle on siunaantunut vielä sellaisia ystäviä, joiden en epäile pärjäävän missä tahansa, jos ryhtyvät. Oli ala mikä vain. Kannustavaa ja inspiroivaakin. Jään joskus ihmettelemään, miten mun ympärillä olevat ihmiset on hyviä niin monessa; hyviä äitejä, ystäviä, ammattilaisia, oikeita sissejä elämässä ja kauniitakin vielä. Vähän hei imelää, mutta totta. Vissiin täällä vieraiden ihmisten keskellä kirkastuu kotipuolen asiat. 
Kaikki ystävät, ai laav juu. 
Ja ai laav juu ool, jos ootte lukenu tänne asti tätä tajunnanvirtaa:D


Hyvää yötä.

Ystävä

Seitsemän vuoden jälkeen oli aika nähdäkin, Aimee.

Edit. Olin saanut postia tänään, mahtava akka K oli lähettänyt mulle tuon alemman kuvan muistikirjan. Kämppis Alex kysyi, olinko huomannut saaneeni postia, ja katsoi sitten huvittuneisuuden vallassa, kuinka käärin vingahdelleen ja huudahdellen paketista muutaman kortin ja muistikirjan, jonka sisäsivulla on hei peili. Kiitos, rakas K <3
Olenko kortissa ensimmäinen vasemmalta?

LGBT

Käyn täällä Bristolissa tutustumassa monenlaisiin ryhmiin, toimintoihin, tukitoimiin ja projekteihin. Tänään oli vuorossa Freedom Youth-niminen nuortenryhmä, LGBT-työtä siis. Niille, jotka eivät tiedä; LGBT= lesbian, gay, bisexual, transgender. Ryhmässä on joka kerralla jokin aihe, jonka ympärille kootaan workshoppia, asiantuntijaa ja kaikenlaista toimintaa. Vakityöntekijänä Barbara, jonka olen tavannut ja "haastatellut" viime viikolla.

Tulinpa vain kertomaan, että tämän kerran aiheena oli huumeet ja alhoholi. Workshoppia pitämässä Joanne Mallinson, Early Interventions Worker Barton Hill Youth Projectista. Ja haluan hehkuttaa, miten ihana oli seurata nuorten tekemistä ja toki osallistuin alun "jäänrikkomisleikkeihin". 
Laitan tähän kaksi kuvaa, ryhmästä, kun tuli niin hyvä mieli.
(Kysyin kuvien julkaisusta kyllä asianosaisilta)

Ylemmässä kuvassa vasemmalta Jarrett, Izzy, Janine, Ben ja Jackin pää ja olkaa.
Alemmassa takana vasemmalla ohjaajat Scott, edessä oikealla Barbara, Ian ja Joanne.
Pakko mainita harmaatoppisesta nuoresta naisesta, joka kysyi, saako muuttaa mun luokse asumaan. Hän kun tykkää Suomesta kamalan paljon ja myös Muumeista, ja saatoin sanoa, että niiden luoja Tove Jansson oli suomalainen ja vielä parisuhteessa naisen kanssa:) Ja sanoin, että muuta vain, joten saatan tulla muutaman ottolapsen kanssa takaisin:)Voisin tarvita henkilökohtaista avustajaa esimerkiksi töihin huolehtimaan mun avaimista..

Ei ole helppo kuulua/epäillä kuuluvansa seksuaalivähemmistöön, mutta näillä nuorilla on toisensa, ja välittäviä aikuisia. Yes! Minut on myös kutsuttu heidän FB-ryhmäänsä, lähdenkin tästä liittymään-->





Loppukaneettina:
Nuorten kans on joskus että voi jumalauta, mutta yleensä että aww.^^

Viikko yhden naisen elämässä

Se on että heippa!
Mitäs kuuluu Suomeen?
Terveiset uudesta kodosta!


A saapui viime keskiviikkoiltana. Torstai taisi olla aika Broadmead-painotteista(lue: kauppastelupainotteista) ja olihan minulla toki töitäkin. Istuksimme molemmat ensimmäistä kertaa Castle Parkissa, joka on varsin lähellä kauppaloisia ja kaiken lisäksi melko kaunis paikka. Torstain kohokohtana eräs mies käveli perässämme ruokakauppaan ihan vain tuomaan minulle oman puhelinnumeronsa. Pitäiskö laittaa viestiä? Suomessa ei voi käydä näin. En ainakaan tiedä ketään, kenelle olisi käynyt. Edes urbaanilegendoissa ei käy näin.

Perjantaina vierailimme Bristol City Museumissa, Brandon Hill Nature Parkissa (mutta emme päässeet kiipeämään itse torniin, nyyh), Clifton Suspension Bridgellä ja kaljalla. Johan tuli käveltyä näinä kahtena päivänä. Ja hyppelehdittyä.

Toki lauantaille oli luvassa vielä lisää kävelyä ja paikasta toiseen köpöttelyä(kirjaimellisesti oli aikamoista köpöttelyä, molempien jalat hellänä). No muijat heräsivät viideltä ja matkasivat Lontooseen, jossa allekirjoittaneella kolmas kerta, A:lla ensimmäinen, mutta NE nähtävyydet molemmille uusia. Sightseeing-bussilippu maksoi 25£, eli enemmän kuin Jyväskylän Liikenteen kertalippu (ihme kyllä) mutta sillä sai jalkaystävällisesti vastinetta rahalle, kun istuimme ja otimme kuvia ja osan aikaa suu auki, kun oli niin mahtavaa. Kampaus tosin kärsi. Pahasti. 
Metron kertalippu oli 4£ ja päivälippu 5,60£. Kumpikohan kannattaa ottaa?? Mutta Lontoo on kyllä aikas makea. Rahaahan sinne olisi saanut uppoamaan satoja euroja ja puntia, mutta ette arvaa; en ostanut sieltä yhden yhtä vaatetta. Ainoastaan muutaman tavaran, esim. Banksyn taulun. 
Banksy on Bristolilainen katutaiteilija, ja aivan mahtava sellainen. Mitä enemmän tutustun hänen töihinsä, sitä enemmän niistä pidän. Graffitien ja maalausten tekeminen on rikos, ja Banksy ei itse voi osallistua näytteluidensä avajaisiin, mutta hän on kansainvälisesti kuuluisa ja hänen töitään on ostanut esimerkiksi Christina Aguilera, Angelina Jolie ja Bratt Pitt, hinnat siinä 20 000- 50 000£ välillä. Aiheina usein kapitalismia  ja sotaa vastustava asenne ja huumori. Voinko suositella tutustumaan hänen töihinsä? 
Banksyn töitä

Minulla onkin FB:n kansiossa Bristol Off Duty jo yksi kuva hänen töistään.aRt

Lontoosta palatessani (A meni toisaalle ja su-aamuna kotiSuomeen) nukuin kuin porsas pitkälle aamupäivään ja tänään töissä vielä kyllä haukotutti. Saattoi myös johtua tylsästä kokouksesta, johon osallistuin...
Kokouksesta poistuttuani lähdin erään työntekijän mukaan SafePlace-nimiseen paikkaan, jonne asunnottomat tai asumisvaikeuksien kanssa elävät nuoret voivat tulla juttelemaan, syömään, hakemaan tietoa, aikuisen seuraa...
Hieno paikka, hieno projekti, menen uudestaan ensi viikolla. 
Tapasin 20-vuotiaan tytön, jolla oli kaksi lasta (molemmat huostaanotettuja), joka ahmi ruokaa tyhjään mahaansa eikä varmasti ollut ihan pää selvänä eikä varmaan terävin kynä penaalissa muutenkaan. Tuskin myös helpoin elämä takana, mutta tytöstä näki, miten tärkeänä hän koki SafePlacen itselleen, ja miten hän kaikesta huolimatta imi itseensä aikuisen puhetta ja neuvoja. Tuli sellainen olo, että missäköhän tyttö olisi ilman näitä aikuisia? 

Tosiaan, uusi asuinpaikka. Täällä kolmen miehen kämppiksenä on ihan mukavaa, pojat ovat töissäkäyviä, suunnilleen minun ikäisiäni ja mukavia. Tosin eräs heistä sanoi heidän jo tottuneen olemaan kolmestaan, johon vastasin, että paras tottua meikäläiseen, oon sellanen pirttihirmu että oksat pois. Sori vaan pojat.


Huone on suloinen, ovi vinossa ja sekä sänky että lattia narisevat big time, mut ei haittaa:) On kotoisampi kuin opiskelija-asuntola.


Oli tosi tosi ihanaa kun A oli täällä, oli kiva höpötellä ja nähdä sekä Bristolia että Lontoota kimpassa. Mun jalat muistaa tän, Nannaseni!

Nukkumisen kanssa ei ollut ongelmaa, A sanoi nukahtaneensa ehti kun mun puhe taukosi, eli ei tarvinnut unta odotella.


Sain muuten maailman söpöimmän kirjeen kuudennen luokan tytöltä Vaajakummusta.
Lainaus:

"Katrikulta, millo tuut takas jyväskylää? meillä ei kukaa jaksa koulua eikä nuokkaria ku sää et oo siäl!♥ kaikilla kamala ikävä !!<33 tuu takas jo:)"

Tähän hyvä lopetella <3
I said good night!!!

Talk is cheap, shut up and dance!

Tänään sitten hyvissä ajoin linkkipysäkille. Linja- autolla St. Annesiin, Wicklea Youth Centerille tapamaan kahta osallisuuteen erikoistunutta nuorisotyöntekijää ja sitten bussilla takaisin.


Ei ihan. Tökötin  Haymarketin pysäkillä hetken, tutkailin karttoja ja ohjeita ja kipusin Union Streetille. Siellä hetken vilkuiltuani ymmärsin kysyä bussikuskilta, mistä pysäkiltä pääsen bussiin numero 36. Jaa, eli katua ylös ja oikealle. Selevä. Käännyin juuri kadunkulmasta, ja siellä se oikea bussi körötteli juuri pysäkille, nousin kyytiin 35 minuutin odottamisen ja touhottamisen jälkeen. Matka kesti toiset 35 min. Takaisin tulin eri bussilla, matka kesti 15min. Vaihtamalla parani. Että tähän itsensä kuskaamiseen menee aikaa. Ja rahaa. Ja hermoja. Jyväskylässä menen mäkeä alas pysäkille, ja linkki tulee jonkun ajan päästä, ja sen on yksinumeroinen; 1, 2 tai 3. Helppoa. Ei täällä, bussin numero voi olla mikä tahansa 1 ja 928 välillä( no ok, on siinä välissä tyhjääkin), kirjain edessä voi olla N, M, V, K, Ö ja vaiks mikä.


Myöhemmin sitten sitä perhanan vuokrasopimusta kirjoittamaan, vihdoin! Huraa, voitte taputtaa siellä! Nyt on homma hanskassa, perjantaina muutan sitten kerralla ystävän avustuksella (tervetuloo siis vaan, Nannaseni) ja vuokraemäntä näyttää, mistä menee lämmöt päälle ja mikä on varashälyttimen koodi. Arvatkaa muistanko sitä koodia, jos se hälytin menee syyttä suotta päälle? 


Vuokraemäntä on kertonut ilmeisesti ystävilleen, että suomalainen muuttaa hänen taloonsa. Paikkakunnalla, jolla Suomessa asun, on "kummallinen nimi, siinä on vaikka mitä aata ja oota niitten pilkkujen ja viivojen kanssa". Onneksi mun sukunimi ei ole Hämäläinen.


Hah, ja vaikka aina inhoan suomalaisia, jotka ensimmäisinä opettavat ulkolaisille vitun ja perkeleen, opetin sen ensimmäisen tänään naapurintytölle. Tässä kohti mieleen myös pulpahti   karmiva häpeäni, kun aikoinaan koulumme oppilas kertoi sanan HUI tarkoittavan venäjäksi sitä, mikä joskus voi myös otsassa kasvaa, kun ottaa päästä....8D


Mulla on ihana ystävä E, jolta pyysin ostosapua Olivian ja Trendin kanssa sillävälin kun en ole maassa. Trendi olikin kuulemma ihanan postitätini mukaan kopsahtanut postiluukuun, mutta Oliviaa en tilaa tällä hetkellä. Ostosapu-ystävä kertoi, et "olin muutenkin aikonut sulle lähettää lehtiä". Ahh. Olenko kertonut, miten paljon tykkään naistenlehdistä? Ja musiikkilehdistä, mut naistenlehdistä vielä enemmän. Ja matkailulehdistä. Tai no lehdistä noin yleensä. Ovat vain melko kalliita Suomessa. Täällä on toisin. Lehti, joka Suomessa maksaisi 8€ irtoaa täällä 3,5 punnalla. Musiikkilehtiä ei viitsi lukea, jos siellä ei ole komeita miehiä tai oikein kauniita naisia. Ai niin, ja siis myös hyviä bändejä, mutta tämä on epäoleellisuus. Ja ei, komeilla en tarkoita A. Puuta tai jotain J. Tervomaata. Enkä S. Rejmania tai Cheekiä. Näppäriä ovat varmaan kaikki, mutta NIIIN pliisuja. 
Ottaisiko Inferno/Trendi/ Olivia/  mut esim. valokuvaajaksi? Tai apulaiseksi? Tai stylistiksi? Seuranaiseksi? Oon hei tosi kiva ja hauska. 
Ei mennä nyt tähän sen syvemmin, mutta se naistenlehden paksu ja kiiltävä kansi, ja ne kuvat ja kolumnit, ihanaa...Oikeasti päivä on niin pelastettu jos Trendi on tullut. Koska naistenlehdissä, joita luen, on yleensä myös asiaa. 
Niin, ja vihaan 7Päivää-lehteä, Hymyä, Katsoa jne. Alibin kantta katsoessa tulee jo paha mieli. Kerran eksyin murha.info-sivustolle, nimestä voitte päätellä, mistä siellä keskustellaan. Toissakesänä Kemissä tapahtui useampi kuolemantapaus, myös järkyttävä murha, joka puistattaa vieläkin. Ilmeisesti sitä kautta eksyin em. keskustelupalstalle, ja sen jälkeen alkoi ahdistamaan. Miten ihmiset haluaa/jaksaa jutella henkirikoksista ja muista niin paljon? Kuka haluaa uppoutua sellaiseen maailmaan? Toki minäkin olen kiinnostunut, mitä tapahtui ja kenelle, varsinkin kun kyseessä on Kemi tai Jyväskylä. Mutta en jää pohtimaan asioita kovin pitkäksi aikaa, sillä minulle tulee ihan fyysisesti paha olla. Samoin myös huumeista puhuttaessa kovasti, minua alkaa yököttämään ihan oikeasti. Onnistunut ammatinvalinta siis...


Minä haluan vain, että kaikki olisivat onnellisia ja tyytyväisiä ja iloisia (tai edes ei-murheellisia) ja nauraisivat aina joskus, edes perjantaisin töiden jälkeen, ihan lyhyesti yksin työpaikan vessassa! Kukaan ei vetäisi pilveä, nappeja tai suoneen, eikä kukaan joutuisi murhatuksi, pahoinpidellyksi, haukutuksi, tai loukatuksi! Eikä syrjittäisi, jos Pekko tahtoo laittaa hameen tai naapurin Pera ottaa somalinaisen vaimokseen! Voi, kun voisi pelottomana kuljeskellä yksin Pupuhuhdassa tai Takajärvellä keskellä viikonloppuyötä ja laulella "Lottovoittoa"! Halikaa toisianne! Ootte tärkeitä!


8D