Legginsit ja transihmiset ja ötökät ja nuorisotyö

On hassua, että tytöt pitävät legginsejä housuina ja kulkevat ympäriinsä legginsit ja lyhyt toppi tai pusero parina. Nuoret nyt kokeilee ja on alttiita kopioimaan toisiaan. Vielä hassumpaa on kun ikäiseni, sosiaalialan työntekijä pukeutuu legginseihin, lyhyeen toppiin ja nipinnapin posket peittävään neuletakkiin. Ilmeisesti legginsien invaasio on kokenut kliimaksinsa. OK, itsehän pidän legginsejä päivät läpeensä. Mutta en ole koskaan (vielä) lähtenyt talosta ulos pelkillä leggareilla. Jos näet minut legginsit  ja toppi päällä, bitchslap me ja lähetä takaisin kotiin. 
Leggarit on täydellisimmillään näin syksyllä neulemekon ja saapikkaiden kanssa.


Niin, ja olen nähnyt naisia kaduilla myös jakkupuku+juoksulenkkarit yhdistelmissä. Ensimmäisen kerran ajattelin, että kyseessä on joku pölhö, jolla on fiilis loppunut kenkähyllyn kohdalla. Tajusin vasta joitain päiviä sitten, että virkanaiset vaihtavat kengät kotiin kävellessään, korot jäävät työpaikalle seuraavaa työpäivää odottamaan. Naiset kävelevät ajamisen sijaan varmaankin siksi, että NÄMÄ RUUHKAT VIE JÄRJEN. Tänään menin iltapäivävuoroon töihin, istuin bussissa puoliltapäivin. Matkaan meni järjettömän paljon aikaa. Normaalisti menee kymmenisen minuuttia, allekin, tänään meni puoli tuntia, saman verran kuin kävellessä. Eikä se ole vielä mitän, tiet ovat tukossa viiden jälkeen, kun kaikki rynnivät keskustasta poispäin. Jonot seisovat ja kävelemällä säästää oikeasti aikaa. En enää ihmettele naikkosia lenkkareissaan salkun kanssa.


Viime viikon torstai-iltana olin yksin kotona. Silmäkulmasta näin jotain vilistävän lattialla. Hiiri? No olisikin ollut, olisin päässyt vähemmällä kiljumisella. Oli hämähäkki. Ei mikään daddy-long-legs, eli lukki. Kuka nyt voisi pelätä tuon nimistä hämähäkkiä edes, ja onhan lukki muutenkin ihan siedettävä otus. Mutta jos on kahdeksan mustaa, paksua, karvaista jalkaa ja pituutta keskiverto digipokkarin verran, niin meikätytöstä lähtee ääntä. OK, olohuone oli hämärähkö, ja otuksen varjo heijastui seinälle, saattoi olla pikkuisen pienempi enkä ole varma jalkojen karvoistakaan. Mutta silti, ei mikään Suomen öttömönkiöinen vaan huonehämähäkki, tai vielä ihanampi olisi jättiläishuonehämähäkki. Kuka nimeää hämähäkin "jättiläiseksi"? Saisi hävetä, pelkkä nimikin ahdistaa. Kuvaa en laita, vaikka netissä vietinkin loppuillan selaten keskusteluja tyyliin "järkyttävä lautasenkokoinen kahdeksanjalkainen hirviö söi koirani" ja " jättiläistappajahämähäkki tipahti katosta tyynylleni". Olen viettänyt yöni kohta viikon valot päällä, nukkuen tunnin pätkiä. Säälittävä mutta tosi tarina. Eli jos kirjoitukseni alkaa näyttää tälllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllll, olen nukahtanut läppärin ääreen.


Olin lauantaina töissä participation-työntekijöiden kanssa. Kolme nuorta henkilöä oli myös mukana antamassa oman mielipiteensä. Eli nuorista koostuvat ihmisryhmät voivat hakea rahoitusta toiminnalleen hakemuksen ja suunnitelman avulla, nämä reippaat nuoret taas ovat mukana päätöksenteossa. Participation. Yeah! Kävimme lounaalla, kas näin:

 R (ainoa, joka viitsi poseerata:)kuvassa oli myös emäntänä maanantaina, kun menin hänen sekä kumppaninsa luokse syömään. Huomaan, että iltaa myöten oma kielitaito ja puhuminen väsyy (siis selvinpäin;), ja kestää koko ajan kauemmin "kääntää ja tajuta" asioita päässään. Tästä syystä lupauduin ensi keskiviikkona olemaan nuorista koostuvan noin satapäisen yleisön edessä ja lukea kysymyksiä ääneen, joihin nuoret vastaavat elektornisilla äänestyskapuloillaan. Megavisaemäntä Katri!


Nyt perjantaina luvassa sitä ulkoilua, joka peruuntui viime viikonloppuna. Kiinalaista ruokaa ja brittiläistä virvoketta? 


Nythän on menossa Bristol Fashion Week, ja lauantaina hiippailen Cabot Circukseen, jossa muotinäytöksiä ja muuta ohjelmaa tähdittää Gok Wan. Ihana mies.

 Niin ja hei ai niin. Olin tiistaina taas LGBT-nuortenryhmässä, aiheena gendered intelligence, eli sukupuolinen älykkyys. Nuoret saivat pohtia asioita työpajoissa, ohjaajana Lontoosta tullut miekkonen Fin. Aiks kivannäkönen. Lopuksi hän sitten sanoi, että on itse syntynyt ja kasvanut tyttönä. Käy nyt läpi korjausprosessia, ja osa leikkauksista tehty. Nuoret olivat kerrankin hetken hiljaa ja kuuntelivat, mitä tyypillä oli sanottavaa. Lisään vielä uteliaille, että Fin näytti minun harjaantumattomaan silmääni ihan tavalliselta alle kolmikymppiseltä sänkiseltä mieheltä. Aataminomenaa tosin ei näkynyt ja kädet olivat hiukan pienemmät kuin keskivertomiehellä, mutta sellaisiin asioihin ei muissa olosuhteissa juuri kiinnitä huomiota. Aikoi muuten mennä luokkakokoukseen kohta, käynyt aikoinaan tyttöjen sisäoppilaitosta. Hyvä jäänsärkijä ja helppo puheenaihe, "hei, olen nykyään mies".
Ja aihekin oli minusta mitä mahtavin ja askarruttavin. Mikä määrittelee sukupuolen? Entä seksuaalisen suuntautumisen? Fin sanoi olevansa heteromies, voiko hän sanoa niin jos on elänyt puolet elämästään naisena? Miksi isolla osalla transsukupuolisista on jossain elämänsä vaiheessa jokin riippuvuus tai mielenterveysongelmia? Tiedostavatko kaikki ympäristön vaikutuksen omiin mieltymyksiinsä? Voiko ihminen määritellä itse itsensä vai tekevätkö sen muut ihmiset?
Näihin ja kaikkiin muihin kysymyksiin sinulle vastaa transtukipiste.fi :)

Erilaisuus on rikkautta, tosin ihmiset hokevat tätä usein tietämättä asioista juuri mitään. "Voit olla homo kunhan et tuu mua iskeen" ja "ei mua haittaa että oot pyörätuolissa". No huraa, ootpa suvaitsevainen.

Yökkylit, tää menee nukkumaan, saa nähdä sammuuko myös valot tänään...