Valoja pimeyteen

Kompassi kaupunkimme keskustassa on ihanasti valaistu. Tämä valaistus ympäri kaupunkia ja katuja on parhaita paloja syksystä. Pimeyden keskellä upeinta on juuri erilaiset valot; tähdet, kynttilänvalo, kaunis valaistus kaupungilla, led-kynttilän säälittävä loimotus ja muut(oikeesti, led-kynttilöitä pitää ainakin olla kolme, että näyttää miltään, mutta ovatpahan turvallisia..).

Lähdimme siis erästä synttäri/vihjekorttia viemään eräälle ihanalle E:lle, jonka kanssa eräskin naisporukka lähtee viettämään laatuaikaviikonloppua...mut en kerro vielä minne, koska se on salaisuus. Vähän on vihjailevaa nyt...
Joka tapauksessa "lähikauppa" jossa piti käydä oli tällä kertaa Mestarin Herkku, ja siinä samalla huomasin, että kas, Sokkarilla on 3+1-päivät...Muutama tärkeä hygieniatuote vain tarttui matkaan, ei kummempaa. Vaikka vähän syyhyttikin kaikki ne tarjoukset.Sitten edelleen väsyneenä hakemaan ruoaksi Subit ja kotiin ja ihan kohta nukkumaan, koska huomenna taas on herättävä..yhyy, en ikinä ehkä totu aamuherätyksiin.
Lopuksi haluan jakaa lähestyvän Halloweenin kunniaksi kuvan viime talvelta(ehkä käy myös loppukevennykseksi).

karkkihammas, kirjaimellisesti

Olla vain ja hengittää

Hurjan pitkältä tuntuneen työpäivän jälkeen tarkoituksena oli lähteä tapaamiseen, jossa olisi voinut tavata mukavia ihmisiä ja tuoda julki joitain mielessä vellovia ajatuksia. Mutta päivää pitkin voimistunut päänsärky päätti toisin. Jäin kotiin ja olen viettänyt usean tovin vierashuoneessamme erilaisia blogeja ja lehtiä lukien. Ehkä myös hiukan jäätelöä syöden. Olen viimeisen vuoden aikana tutustunut useisiin upeisiin blogeihin, ja lempilukemiseni tuntuvat jakautuvan kahteen ryhmään; sisustusblogeihin, jotka ovat valkeita, romanttisia, beigejä, siistejä,keveitäkin. Ja muutamia poikkeuksia lukuunottamatta tyyliblogeihin, joita värittävät musta, violetti, pitsi, synkkyys ja persoonallisuus. Niin ja tietenkin mekot ja hameet! Sisustusmakuni käy joskus tosi hyvin yksiin bloggaajien kanssa ja samoin myös pukeutuminen näiden ihanien ja tyylikkäiden korppien (vai  ennemminkin mustien joutsenten) kanssa. Silti löydän salaperäisesti päältäni joskus muutakin kuin mustaa.. Täysin mustat vaatteet ovat mielestäni superhyvännäköiset, ja tuntuvatkin hyviltä. Olen silti joinain aamuin miettinyt, mitä värikästä voisin tänään laittaa päälleni. Argh. (Onneksi ne värikkyydet ovat usein petrolia, tummaa sinistä tai punaista tai jos ihan villiksi heittäydyn, beigeä, ei siis ihan sirkustelttana tule lähdettyä koskaan-thank Gods)
Joka tapauksessa, nurkkaus veti puoleensa tänään, ihanan rauhallista oli pakastearkun huristellessa syventyä omiin ajatuksiin ja muiden tarinoihin. Ihan mitään niinkään idyllistä kuin vaikkapa kuuma kaakao en juonut, mutta jos se teidät tekee onnellisemmaksi ja tämänkin tarinan sopivammaksi blogistaniaan, kuvitelkaa että join huopaan kääriytyneenä vaahtokarkeilla kuorrutettua kaakaota ja luin Glorian Kotia, valkealla divaanilla, huopatossut jalassa ja Odd Mollyn kotimekko päällä.

Ihanaa synkeää syysiltaa kaikille!

Happiness is not a destination

..it´s a way of life.

Perjantaina olin Painia katsomassa. Hah, kuinka moni luulee, että jotain kreikkalaista trikoot päällä pyörimistä? Pain on ruotsalainen (industrial-yhden-miehen)metalliorkesteri, jolla tosin lavalla neljä tyyppiä. Nukuin kevyet kolmen tunnin päikkärit, että jaksoin nukkumatta Lutakossa fiilistellä. Oli hyvä keikka, äänet vain vähän puurossa ja lavaspiikkejä aika vähän, mutta eipä niitä spiikkejä varten sinne kukaan ollut tullutkaan.

Katsokaa tämä edes, duetto Anette Olzonin kanssa, kappale Follow me<3 Ei näkynyt Anettea Lutakossa (kun ovat Kanadassa filmaamassa Nightwishin Imaginaerum-leffaa..) mutta muualla on saatu nauttia tästä duetosta livenäkin, olen vähän kade. Jossain keikan puolivälissä tuo mustahiuksinen basisti kiitteli selvällä suomen kielellä, että kiva ku tulitte jne, niin tuntui, kuin Lutakossa annettiin aplodit ihan vain siksi, että "hei jätkähän on suomalainen, hienoa, ja osaa tuota bassoakin soittaa ja vielä Painissa, suomalainen, hei, taidanpa taputtaa vähän sille".
Ihana fiilistelyviikonloppu tämä, hyvää seuraa ja paljon ruokaa :) 
Ai niin, NW:n ensimmäinen sinkku julkaistaa 9.11., iiiiiiiiiiiih ja pientä vapinaa (jolle ei voi mitään). Johan tässä on vuositolkulla odotettukin.

The Seer

Kas, viikko vieriä vipsahti ilman plokia. Edellisen jaarittelun jälkeen tuskin mitään mainittavaa on tapahtunutkaan. Olen päivätöissä vielä tämän ja ensi viikon, sitten alkaa Katrin syksy vol2.
(Otsikko muuten viittaa T. Turusen tosi ihanaan kappaleeseen)
Olen ulkoillut tuon asumakaverin kanssa, ja ihania maisemia ulkona on! Olen energinen, mutta samalla niin pirun väsynyt iltaisin. Ihan pilkkopimeää tuntuu olevan jo kahdeksalta..Nytkin pitää silmiä siristellä, että näkee näppäimet. Pah. 
Oikeasti pimeys on ihanaa ja kietoutuu ympärille kuin untuvatäkki. Kynttilät palaa (äiti, meillä ON toimiva palovaroitin)ja tyynyjen seassa loikoillaan sen lenkin jälkeen(tosin edellisin lenkki toissapäivänä mutta joka tapauksessa). No onko mukavaa, kysyt. On!
Syksy on lempivuodenaikani ja se huipentuu jouluun, jota huomaan muuten fiilisteleväni koko ajan enemmän ja enemmän. Onhan kuitenkin jo syyskuu.. Ihan kohta musta tulee sellainen jouluhippi, joka tilaa jotain perhanan pehmotonttuja nettiputiikista, valaa itse kynttilänsä ja laittaa  kerubi-saunatonttu-joulutähti-kuusikuvioiset jouluverhot lokakuun lopulla. Voitteko sitten sanoa, jos alkaa mennä vähän yli, kiitos.
En siis tämän tylytykseni jälkeen kehtaa intoilla joulun tunnelmasta jne. varsinkin, kun en joulunajan "lomistani" tai sen viettopaikoista tiedä vielä yhtään mitään...Perhe, kunpa asuisitte lähempänä minua tai toisinpäin!!!
Oikeesti, jätetään tuo jouluaihe jo. Eli seuraavana  kuvatuksia viimeisen viikon ajalta, noin niinkuin INSPIRAATION lähteenä teille kaikille pikku murmeleille!

 OK, kuka saa inspiraatiota ylläolevasta "ihme hiippari"-kuvasta? Käsi ylös, jotta voin deletoida teidät puhelinluettelosta ja vältellä jatkossa. Karmii, jos olette jossain pimeällä polulla vaanimassa, oikeasti.

Vieraille tarjottiin herkkua, nam ja kiitos.

"PYSÄYTÄ, TUOLLA ON JOUTSENPARISKUNTA!!!"

Niemelän pääkirjasto :D

Kenen pää maisemassa?

No nyt on vähän parempi..

Koiravahdin tehtäviä.

Kaikkea ihanaa kuulkaa teidänkin toivottavasti hilpeään viikkoonne!

Think big, BIG I SAY!

No siis että pitää ajatella isosti, ja vähän sellaisella pitkällä tähtäimellä. Enempiä selittelemättä päätin ottaa hypyn (melkein) tyhjyyteen tänään. Tuulta päin ja silleen. Jäädytin vakivakanssini ensi kesän loppuun saakka ja huh, voin sanoa että paino putosi harteilta! Ehkä se putosi tosin lähinnä sen päätöksenteon, pohdinnan, asioiden miettimisen monelta kantilta ja pähkäilyn seurauksena. Uskalsin! Nyt on vähän sellainen paniikki, että apuva, mihin itseni lykkäsin, mutta kaikki tuntuvat nyt sanovan, että kyllä sinä pärjäät, niin alkaahan siihen sitten itsekin uskoa. 
Ajatukset päässä kirmaten kävin ulkona navakassa tuulessa, ja vettä satoi aina muutaman minuutin välein.
Lähilammen pullasorsat eivät piitanneet ajatuksenjuoksustani, vaan tapittivat lähinnä leipäpalasiani, joita minulla oli huimat kaksi (2) mukanani. Vaativa vaakunta alkoi heti pussin rapistessa ja leivän loppuessa alkoivat mokomat taapertaa perässäni vaakkuen moittivasti. vaak, VAAK! Ahneet räpyläjalat!

Moi, onko pullaa?

Anna meille muruset etes!

Tähän johonkin se putos..

No nysse meni

Ihanat vaakkuvat ja vaappuvat linnut piristivät kummasti minua ja auliisti jaoin en pullaa, vaan ruispaahtoleipää heille. Terveellistä, nähkääs.
Vesisuihkutinkin ryöpsäytteli sumun lailla ikävästi vettänsä naamalle saakka, mutta eipä se meitä haitannut.

Kun mies tuli töistä, oli hällä mukana Täydellisten naisten kuudes tuottari (jonka ostin hänen kaveriltaan) ja kimppu tsemppikukkia! <3 Onko ihanampaa.
Kyllä tämä elämä tästä kirkastuu ja jossakin minua odottaa SE TÄYDELLINEN TYÖPAIKKA..:)
Ihmiset, ootte <3

Nainen on rautaa ilman terästäkin

Olen ilman lävistystä. Se on loppu ny. Se on jännä, kun sekä korun otto että poisto ei koskaan ole mikään numero minulle. Monelle muulle se on jännä paikka, että rinsessalla onkin yhtäkkiä koruton naama, kirjaimellisesti. Mies sanoi jo ovelta, että näytät hassulta ja erilaiselta. Tapaamiani lapsia ja nuoria taas kiinnostaa loputtomasti missä lävistykset on otettu, mistä korut ostettu ja otanko lisää lävistyksiä ja..ja..
Jotkut aikuiset ovat tekopyhän paheksuvia, vaikka heilläkin killuu korvissa korvakorut. Minusta lävistyksiä on kahdenlaisia, tavallisia ja erikoisia/extremejä. Tavallisia ovat suurin osa kasvojen lävistyksistä, nännit, korvat ja sensellaiset. Erikoisia ovat surfacelävärit, eli vaikka niskassa tai rintakehällä sijaitsevat. Minulla on ollut vain tavallisia, jotka tänä päivänä taitavat olla aika valtavirtaa. Enivei. Otin pois, ja ihan nätti olen edelleen.

On vain niin paljas olo...:)Olen tänään ollut oikea kätevä emäntä. Leipasin marjapiirakkaa, ja ohje löytyi Marttaliiton sivuilta martat.fi.
Hyvää tuli!

Ja saako olla vaniljavaahtoa marjapiirakalla? ;) 
Kauniita syysiltoja ihmetellen,
Katrinsessa

PS mieskin sanoi nätin naamani olevan alkuhämmennyksen jälkeen.

"Eipä tänne tämän kummempaa"

Tuon otsikon lausahduksen on isäni minulle sanonut tämän kymmenen vuoden aikana kun olen omillani asunut joka kerta, kun olen soittaessa kysynyt, että mitäs kotiin kuuluu. Se on sellainen lausahdus, että tiedän kaiken olevan melko hyvin ja ennallaan, eikä mitään kamalaa tai mullistavaa ole sattunut. Poislukien tietenkin ne kerrat, kun jotain onkin sattunut tai maailmankirjat ovat olleet sekaisin. Sama myös täällä, minun kodissani. Eipä tännekään tämän kummempaa. Mitään kamalaa tai mullistavaa ei ole sattunut, olen vain sellaisella hengähdystauolla (myös blogista ollut), jonka jälkeen täytyy miettiä tiettyjä asioita elämässä uusiksi. Minulle on sanottu, että muutos on pelottavaa, minulle on sanottu, että se silti on kannattavaa. Minulla on elämässä aivan upeita ystäviä, joiden arvo oikein kristallisoituu tällaisissa elämäntilanteissa, kun oikein kaipaa sitä lohduttavaa halausta, kannustavia sanoja ja ihan vain yhdessäoloa. Kumppaninkin olen ovelasti valinnut osittain näiden ominaisuuksien vuoksi :)


Toivoin, ei, tiedän, että elämä kantaa. Mutta tosiaan, noin muuten eipä tänne tämän kummempaa kuulu. Olen nauttinut ystävien seurasta, kotona olemisesta, hiukan ulkoilmastakin, lepäämisestä ja elokuvista.
Kotiinkin vaihdoin hiukan syksyisempää. Ihana neutraali sohva jätti valkoiset tyynyt taakseen ja sai uudet värit, tadah:

 Ai että miten tuntuu munaskuissa asti tuo syvän violetti väri! Miten kivalta se näyttääkään, ihana syksy! Tummanvioletit tyynyliinat ovat Hemtex-ostoksia muutaman syksyn takaa, ja "myyränharmaat" tyynyliinat H&M Home, tänä syksynä hankittu. Filtti ;) on aiks vanha, ja pidin siitä kynsin hampain kiinni, kun muuton yhteydessä mies antoi luvan pitää kolme huopaa, eikä yhtään enempää. Julmaa. (Pidin kuitenkin vissiin viisi, hihi, ei kerrota kellekään)
Ostin myös yhden tai kaksi kynttilää..

Ihania harmaan, shampanjan ja valkoisen sävyjä, harmaa taitaa ollakin syksyn muotiväri, mähän olen oikein in sitten kerrankin! 
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! Ja kiitos viime postauksen palautteesta fb:n puolella, tulen kovin iloiseksi palautteestanne! <3

Tunnit

Aika on hassua. Tunti Täydellisten Naisten parissa on lyhyt, jumpparääkissä piiitkä. Ystävien kanssa kolme tuntia ei tunnut missään, kolme tuntia tavallista tylsemmän työasian parissa vie mehut ja vaatii kaksi tuntia ekstraunta seuraavana yönä. Minuutti suudellessa ja minuutti hammaslääkärissä ovat kaksi HYVIN eri asiaa, kuitenkin molemmissa sama operaattori. Vartin itku puhdistaa, vartin nauru kaunistaa. Yli kahdeksan tunnin työpäivä kirvoittaa väsymyksen ja turhautumisen huokauksia hyvin herkästi ihmisillä. Sekunneista pelataan huippu-urheilussa, ja joskus auton alle jääminen voi olla nanosekunnista kiinni.
Joka kymmenes sekunti maailmassa tärvellään yhden naisen sukuelimet siihen kuntoon, ettei se enää sovellu alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa. Jossain lapsi kuolee nälkään joka kuudes sekunti. Eri puolilla maailmaa aika saa eri käsityksen. Päivä ilman ruokaa tai juuri silpomisen jälkeen on varmasti pitempi kuin meille mikään päivä töissä, jumpassa tai ikävien askareiden kanssa. Kaikki on niin suhteellista. Nautitaan hyvistä asioista elämässämme, ja autetaan huonompiosaisia valinnoillamme, pyrkimyksillämme tai vaikka kuukausilahjoituksen muodossa. Utopia- tuo ihana valtakunta olkoon johtotähtenä. Näihin sanoihin päätämme henkisen tuokiomme ja katsastamme syksyisen raikkaita kuvia esim. oravasta. Ystävä P., orava on omistettu sulle!

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille ajatteleville ihmisille, niinkuin minulle!