Damn!

Kurja päivä eilen. Annoin lapsille vauhtia, ne istuivat sellaisessa isossa pyöreässä keinussa, ja keinun alla oli mutapohja, jonka luulin olevan kuivanut jo edellisen päivän sateen jälkeen. No ei ollut, kaaduin ja venäytin oikean jalan jalkaterän aika kivuliaasti. KKK toteutui, mutta muutaman tunnin päästä kipu oli kasvanut, koska ihan paikoillani en ollut, vaan istuskelin ulkona ja liikuskelin hiukan. Mutainenkin olin, ja sanoin Beckylle, joka on vastuuohjaajana St. Paulsilla, että pahintahan tässä on meikkien leviäminen. Viimeksi olen venäyttänyt näin kivuliaasti mitään, kun noin 12-vuotiaana juoksin päätä pahkaa Opettajankadun ojaan, jonka pohjalla oli kivi. Muistan sen kamalan kivun, ja seuraavien päivien toimettomuuden ja kärsivänä raukkana olon:) ja ilon, kun ei tarvinnutkaan mennä kouluun! Eilen pääsin onneksi erään kollegan kyydillä kotiin, ja teki tosi tiukkaa kävellä alakerran kauppaan ostamaan lohturuokaa.. Lepäsin eilisen illan, nukuin ja lepäsin tänään paljon ja jalka on kuin onkin parempi. Olen silti hiukan kävellyt, sillä se on hyvä harjoitusta venähdykselle. Nyt jalkaa vihloo ja siihen sattuu kävellessä, mutta huomenna vointi ihan varmasti parempi!


Tämän asuntola-asunnon kämppiksistä toinen lähti Nigeriaan ja siihen samaan huoneeseen muutti joku kämppiksen kaveri. Tämä miekkonen on tänään ollut kaksi kertaa oven takana kysymässä, voidaanko jutella ja tutustua. No molemmilla kerroilla olen vastannut, että myöhemmin, kiitos. Ei suoraan sanottuna ole tänään paljoa kiinnostanut. Eikä välttämättä kiinnosta huomennakaan. Tai lauantaina. Tai toki voin alkaa keskustelemaan ja hiljentää tyypin muutamalla epäkypsällä ja provosoivalla kommentilla. Olen jo miettinyt muutaman sopivan. Huomaatteko, kuinka jalka-asian kipuilu on suoraan verrannollinen kärttyisyysasteeseen?


Olen lisännyt myös anonyymin kommentonitimahdollisuuden, eli jokainen voi nyt laittaa asiattomia viestejä, enkä ehkä koskaan saa tietää, kuka ne heitti:)

Avaudun nyt myös rahasta ja kesästä. Maksoin muutamien isojen vastoinkäymisten jälkeen lopulta itse yhden hotelliyön ja koko kuukauden vuokran tässä asuntolassa. Ennen lähtöä tapahtui siis sellaisia asioita, ettei sovittua majoitusta ollutkaan saatavilla, eikä siitä sen enempää. Kaupunki maksaa minulle maksamani summan tietenkin takaisin. Kyse ei ole kansainvälisen osaston toiminnasta millään tavalla, vaan siitä, että "koska joku henkilö maksupuolella on kesälomalla, tässä kestää hiukan pitempään". Olemmeko sivistysvaltio vain emme? Olen useilta kavereiltani kuullut, kuinka Työkkäri, Kela ja muutama muu taho kesäaikaan käyvät erittäin hitaalla. En ymmärrä! Ei kesä VOI olla mikään syy siihen, että "tässä voi nyt kestää viisi viikkoa, kun normaalisti kuluu yksi, kun kaikki ovat nyt lomalla". En usko, että vaikkapa yllättäen työttömäksi jäänyt miettii, että "Ei haittaa, kiva kun saavat lomailla, kyllähän minä voin odottaa, ja maksaa vuokran sitten syyskuussa". 

Suomi on muutenkin aika erikoinen maa, jossa kesää aletaan odottamaan syyskuussa. Tarvotaan läpi syysmyrskyjen palmunkuvat silmissä. Havahdutaan "ihaniin joulukoristeisiin ja NIIN kauniiseen kynttilänvaloon ja makoisiin jouluruokiin" muutamaksi päiväksi ennen vuodenvaihdetta ja sitten taas aletaan selailemaan lomakuvastoja. Työpaikat täyttyvät kesälomasuunnitelmista ja helmikuussa tulipalopakkasten keskellä kuljetaan kaupoissa katselemassa bikinejä ja mietitään, sisustetaanko kesämökki/ rantasauna/ pannuhuone/ leikkimökki sillä IHANALLA keltaisella pitsillä nyt heti vai huhtikuussa, jolloin paleltumien todennäköisyys on alhaisempi. Koko kevään kohokohta on joka jumalan lehdestä pursuavat "Kesäksi rantakuntoon!"- ohjeet.
Toukokuussa kaivetaan kädet sinisinä, räkä vuotaen juhannusruusun, lantun ja jonkun yrtin taimia pihalle/ mökin pihalle/ palstalle (you know who you are,love<3)ja postitetaan niistä kuvia Facebookiin, kunhan itävät.
Kesäkuussa iho palaa terassilla ensimmäisen kerran, ja sitten kerrotaan, kuinka "nyt se iho ruskettuu paremmin!". Ei muuten rusketu, tarkistakaahan lähteenne. Heinäkuussa ja elokuussa ollaan SIIS NIIN lomalla, ja Facebook on täynnä ihania lomapäivityksiä päivästä päivään. Jotka on ihan mielenkiintoisia, ihan totta. Elokuussa sanotaan töissä murhemielin kollegalle kahvitauolla, että "ensi kesään on vielä 10 kuukautta aikaa,nyyh". (Mutta ainahan loma työnteon voittaa, eli siinä mielessä olen samaa mieltä;)
Syksyn antia ovat naistenlehtien "Musta on uusi musta!" ja "Ihanat neuleet"- muotijutut, jotka ovat lähes sanasta sanaan samoja vuodesta toiseen. Mutta en uppoa tähän aiheeseen nyt(vielä)..


No niin rakkaat lukijat, nyt ne mahdolliset herneet pois nenästä ja nauttimaan kuvista, jotka ovat enemmän kuin paikallaan tämän murhemielisen nalkutuksen jälkeen!
Seuraavalla kerralla positiivisempaa postia, nyt
xxÖitäxx

                 Dani Filth (asiaan kuuluvasti britti)

 

Peter Steele RIP

 

                      Ja oho, Tuomas Holopainen 


PS. Ootte kivoja!