Päiväunista ja reippaudesta

Joskus joutuu pienet koirat ja isot ihmiset kestämään ikäviä tapahtumia ja vain olemaan reippaita. Itse koin ikäviä hetkiä, kun nukahdin perjantai-iltana soffalle puoli kahdeksan "pikku torkuille" ja heräsin kymmeneltä. Pää oli sekaisin ja tahmeansumea. Aivot eivät saaneet viestejä perille saakka. Isältäni selkeästi peritty "päikkäreiden jälkeinen tokkura" piti otteessaan. Inhoan sitä tunnetta, kun ei vaan saa itseään hereille. Ilmeisesti heräsin kesken syvimmän unen. Ravistelin itseäni, nousin ylös ja join kylmää vettä, koitin jutella. Ei onnistunut. Tein siis niin (miehen käskystä), että kipitin (laahustin) pesemään naaman ja hampaat, yövoidetta ja silmänympärysvoidetta(tässä iässä pakko),vaihdoin yöasun päälle, villasukat jalkaan ja olin menossa juuri peiton alle, kun tajusin; olen virkeä. Prkl. Näin käy AINA. 
Uni onnekseni tuli ripeästi sitten myöhemminkin, ja olen nukkunut aika paljon tänä viikonloppuna. Toki olemme tehneet muutakin, kuten koiran kanssa ulkoilua, koira kynsien leikkaamista ja koiran rapsuttelua. Yläkuvasta näemme, miten reippaasti pikku karvahanuri tökötti paikallaan ja antoi kyntensä leikattavaksi. Ilme ehkä hiukan kertoo, että apua, mitä nyt tapahtuu.

Onko pakko ottaa niitä kuvia??

Siellä ne pilkottaa, jalantyngät. Mittasimme ne. Ovat 19-senttiset. Pepillä on siis yhteensä 76 senttimetriä jalkaa.