Avautuminen alkakoon!

Nytpä ottaa päästä. Söin paljon suklaata, ja niissä höyryissä on tämäkin taas kirjoitettu.
Aloitan narinani työpäivästä. Ei meinaa kaikille mennä se sana perille ja se ärsyttää. Toki ymmärrän työni luonteen, perille menemistä on turha odotella kovinkaan usein. Inhoan vain sitä, että kun kävelee huoneesta ulos, niin tietää epäonnistuneensa sen 45minuutin aikana erityisen monta kertaa. Sanonut typerästi, menettänyt malttinsa, antanut epäselviä ohjeita, ollut huono ammattilainen (noh, liioittelua). On tämä työ joskus ihan hohhoijaa, lähinnä oman väsymyksen ja tuskastumisen vuoksi. Onneksi kollegat ei ärsytä niin paljoa.

Eilen, kun astuin bussiin niin sekin ärsytti, kun kuski puhui puhelimeen ilman handsfreetä. Istuin suu viivana ja tuijotin kuskia sanattomasti paheksuen, ja puhelu loppuikin noin neljän kilometrin jälkeen. Laitan kohta Jyväskylän liikenteelle postia, jossa muistutan, että handsfreen käyttö olisi erittäin suositeltavaa, peräti laki. Inhottaa, että kuski räpättää puhelimeen, ja bussi voi olla täynnä ihmisiä, lapsia. Käännetään rattia yhdellä kädellä ja sisään tulevia matkustajia päin nytkäytetään päätä ja kaahataan pois pysäkiltä. Yhdellä kädellä. Jos se puhuminen viivästyttää esim. sekunnilla reaktionopeutta, sinne voi se pikku eskari jäädä alle siinä tiukassa mutkassa tai risteyksessä. Ärsyttää ihan todella paljon, että ei koskaan voida etukäteen miettiä, vaan sitten onnettomuuden jälkeen itketään, että kun piti sen Marjatankin soittaa pitkästä aikaa, en viitsinyt lopettaa puhelua ja tässä ollaan nyt.

Ja sitten on vielä ne ihmiset, jotka itse opettavat kohteliaan kuuntelemisen taitoa, ja vaativat sitä, kun itse ovat äänessä, mutta kuiskuttelevat tai jopa puhuvat ääneen antaumuksella ollessaan itse kokouksessa/koulutuksessa/muussa kuuntelijan roolissa. Olen ollut eräissäkin tilanteissa, joissa aikuiset ihmiset vain puhuvat vähääkään välittämättä yhden puhuessa yleisönsä edessä. Minusta se on naurettavaa (itsehän en ole koskaan puhunut yleisönä ollessani). Ja yksi nopea kommentti on eri asia, kuin vartin mukahiljainen sipinä yhteen menoon. Joskus vielä nousen ylös ja huudan "VAADIN HILJAISUUTTA!!!!". Kiva se olis vaiks jossain koulutuksessa.

Ärsyttää myös, kun ihmiset eivät ymmärrä, että "suoraan kysymykseen suora vastaus" ei ole sama kuin "suoraan kysymykseen suora loukkaus". Se, että kun Suomessa kun harvoin kysytään suoraan, että mitä mieltä kuulija on purjehduskengistä, ei anna oikeutta vastata purkkarijalkaiselle kysyjälle, että ne on ihan karmeita ja kaikki, jotka niitä käyttävät, ovat noloja kasarijämähtäneitä menopaussista kärsiviä permanenttitukkia, jotka ovat huonoja vanhempia ja joilla ei ole oikeita ystäviä. 

Suomessa ollaan usein hipihiljaa, ellei vieressä seiso hyvää kaveria, jolle voi riehakkaasti kommentoida. Ollaan niin maailmannaisia ja -miehiä, katos kun me tässä Mirkun kanssa jutustellaan siitä viime viikonlopun viinanhakureissusta Tallinnaan. Sitten, kun kolmas osapuoli arasti kyselee, onko siellä Tallinnassa käyty sellaisessa ravintelissa kuin Peppersaak, menee Tauno ihan hiljaiseksi ja vastaa mumisten, että noeikai. Mirkku siinä vieressä kyräilee, että mitä toikin tohon tuli kyseleen, kun meillä oli Taunon kanssa juttu kesken. Kun Tauno poistuu paikalta, Mirkku ei uskalla puhua enää kellekään ja hiljaisuus peittää maan kuin lumivaippa pohjoisen golfkentän. Ponttini siis se, että on vain kaksi vaihtoehtoa. Ollaan hiljaa tai suoraan töksäytetään.
Joo vihreä luomiväri ei imartele ketään. TÖKS.
Kyllä ne nilkkurit on halvan näköisiä. TÖKS. 
Rakennekynnet on hirveitä. TÖKS. 
Et sä voi ymmärtää, kun sä ei ole äiti/keski-ikäinen/uskovainen/mies/korkeammin koulutettu/parisuhteessa. TÖKSTÖKSTÖKS. 
Asiat voi sanoa niiiiiiiiiiin monella tavalla. Siis oikeasti. Niiiiiiiiiiiiiiiin monella. Onko tarpeeksi iitä? NIIIIIIIIIIIIIN monella. Niin.


Nämä asiat eivät aina edes ärsytä, paitsi bussikuskien handsfreetön rupattelu, mutta olipas ihana vähän nillittää. Eli siinä kun supatatte ja puhutte mitä sattuu miten sattuu. Niin minäkin teen.


Onneksi saan maailman mukavimpia vieraita viikonlopuksi, ja olen päättänyt, että meillä on superkiva ja rento viikonloppu. Toiselta vieraalta kysyessäni, mitä hän haluaa tullessaan tehdä, sain vastauksen "ryypätä ja rellestää". 
Kattoos ny, eiköhän sekin käy. Mut ensisijaisesti rellestää, ryyppääminen on yliarvostettua. 


terkuin Katri (nimi muutettu)