Tässä sitä ollaan, torstai-iltaa viettämässä kotona, yöpuvussa, jossa olen luuhannut koko päivän. Eilen olo huononi töissä oikein kovasti, ja pääkipu jyskytti niin, että silmissä näkyi tärähdys joka jysäyksellä. Mahakin kipuili ja oli muutenkin niin yleinen kurja olo, niin soitin lopulta työterveyteen ja olen loppuviikon saikulla. Eilen kotiin tultuani menin nukkumaan ja vetäisin sellaiset kuuden tunnin unet. Yöllä säpsähdin hereille, kun muistin, että pitää laittaa viestiä opettajille, jotta tietävät, että meikäläistä on turha odotella aamutuimaan:) Viestit lähtivät puhelimesta tasan kello kolme yöllä... Sitten uudestaan unille. Jos joku heräsi viestiin, sorry, laitappa puhelin äänettömälle yöksi jooko.
Tänä aamuna (alkuiltapäivällä) herätessä muistin nähneeni erittäin verisiä unia, joissa oli erittäin erittäin pahantahtoisia ja nälkäisiä vampyyreja. Ei siis vilaustakaan mistään Mr. Sparklesista (joka on hyvä asia, ja viittaan siis Tvailaittiin), vaan kanssani aikaa viettivät kylmät, raa´at tappajat. Ja mä olin niin innoissani siinä unessa, oikein liekeissä.
Avatessani silmäni mietin vakavasti soittoa a) unientulkitsijalle ja b) psykiatrille. Sitten ryhdistäydyin ja katsoin DaVinci Koodin, ja aloin oikein urakalla miettimään, millaisia salaseuroja, salaisuuksia ja mysteerejä historia pitää sisällään. Olisi upeaa herätä vaikkapa keskiajalla ja elää elämää siellä. En varmaan silti pääsisi salaseuraan epäcoolin luonteeni takia. En oikein osaa olla synkeä ja salaperäinen.Tosin historian havinoista palaaminen omaan aikaan houkuttelisi viimeistään silloin, kun hampaita ei ole pesty viikkoon, vessassa käydään ilman paperia ja alkaa haista pahalle. Puhumattakaan naisen superhyvästä asemasta melkein millä tahansa menneellä vuosisadalla!
Historiallisissa elokuvissa miehet ja naiset ovat puhtaita, meikattuja ja sivistyneitä. Hampaat loistavat valkeina. Myös esimerkiksi kuolemaa surraan traagisesti ja pitkään. Oikeasti vaikkapa Aurinkokuninkaan aikainen Ranska oli jotain muuta. Rahvas eli saastan ja loisten keskellä ja ylhäisempikin väki kärsi virstatientulehduksista ja haisi. Komeissa, jopa metrin korkuisissa peruukeissa vilisi täitä, lutikoita ja jopa hiiriä. Erilaisilla hajusteilla peiteltiin pesemättömyyden hajua. Paksu meikki peitti aknearpia, rokonjälkiä ja myös vahingoitti, sillä esimerkiksi valkoinen puuteri sisälsi lyijyoksidia ja belladonna, jolla neitojen pupillit saatiin sieviksi ja suuriksi, on hermomyrkky. Lapsikuolleisuus oli ihan toista luokkaa kuin nykyisin. Hyvin moni äiti joutui ainakin yhden lapsensa hautaamaan. Itse asiassa oikein ylhäiset lapset kuolivat muita herkemmin. Syynä voi olla se, että kartanoiden lapset kapaloitiin erittäin tiukkaan, jolloin sisäelimet ja raajat puristuivat kasaan. Ulkoilman katsottiin myös olevan pikkuiselle vaarallista, joten usein lapsi vain näivettyi kapaloonsa.
Suomessa on sentään saunottu. Sauna on kulttuurihistoriallisestikin tärkeä paikka monin tavoin. Vieraalle tarjottiin saunaa, ja vaimo oli pesijänä. Kuinkahan moni mies laittaisi vieraansa sähkökiukaan kylkeen vaimonsa kuurattavaksi nykyään?
Saunassa puhdistauduttiin, synnytettiin ja kuoltiin. Tänäkin päivänä emme aina edes ajattele, miten saunassa me olemme kaikki samanarvoisia. Meikit on poistettu, merkkivaatteet tai kirppislöydöt riisuttu ja lauteella istumme vieri vieressä yleensä melko avoimesti asioista puhuen. Sauna myös puhdistaa, ainakin minua. Kuonat tulevat ulos ja lämpö hellii kehoa. En tosin ole himosaunoja, mutta onhan se mukavaa aina silloin tällöin. Yritin tätä tapaamme valottaa kämppiksilleni Bristolissa, mutta "istumme alasti kuumassa huoneessa ja heitämme vettä kuumille kiville" kuulosti minunkin korvaani oudolta." Joskus myös lyömme itseämme koivunoksilla tai kirmaamme hankeen pyörimään alasti" ei myöskään kirvoittanut kuulijoissa suuria ihastuksen tunteita. "Ootte oikeesti outoja." Kiitti.
Niin ja hampaat. Harvalla oli enempää kuin muutama hammas jäljellä keski-ikäisenä eli kolmekymppisenä. Nykyään tosin ahmimme sellaisia määriä sokeria ja muita syövyttäviä mömmöjä ruoissamme ja herkuissamme, että pakkokin on pestä ne hampaat, muutenhan ne tippuisivat pois ennen kouluikää. Tosin harvalle olisi kelvannut entisajan ruoka, jänteet, mahalaukut ja läskit maustettuna varsinkin Suomessa suurella määrällä suolaa. Mmm...
Isäni on kertonut appelsiinien olleen melko harvinaista herkkua viisikymmentäluvulla. Ajatelkaa, mikä muutos viidessäkymmenessä vuodessa! Tuskin kukaan ajattelee appelsiinien olevan luksusta nykyään. Meillä on lähiSiwassakin järkyttävän suuri valikoima kaikkea, jos ymmärtää arvostaa tätä yltäkylläisyyttä. Ei ole vain lanttua ja kalaa ja puuroa päivästä toiseen.
Otanpa tässä muutaman satsuman, menen suihkuun ja pesen hampaat. Tämä päämäärätön pohdinta itseni kanssa loppui nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos sanoistanne!