Urkkijat!

Koska näen tilastoistani, että täällä käy kymmeniä ihmisiä lukemassa postauksiani, niin miksi ette painaisi nappia postin alareunassa. Toki syy painamattomuuteen voi olla se, että postaukseni on niin kuivia ja typeriä, mutta en usko, tuskin täällä ketään vierailisi, jos näin olisi. Mähän olen hauska ja naseva (ainakin kuvitelmissani). Napit siis alas, kiitos, joka postin jälkeen! Ja miksi et kommentoisi suoraan tänne blogiin fb:n tai sähköpostin sijaan? Se on helppoa, ja ei tarvitse rekisteröityä mihinkään sen tehdäkseen.

Toinen, aavistuksen romanttisempi asia on minun ja miekkosen ensimmäinen kihlajaispäivä, joka on tänään. Sain punaisia ruusuja ja suklaata, ja mitä minä annoin miehelleni? En mitään, koska en muistanut koko asiaa, ennenkuin minua tuijotti kukkapuska suoraan silmiin. Onneksi mies näytti pääsevän lahjattomuudestani ylitse ja vei minut syömään. Mäkkärille. Koska minä toivoin :D Classy lady.

 Ja onpahan meidän koirallammekin ystäviä, mustia ja iloisia sellaisia.Ruska the musta labbisneiti kävi Pepin kanssa koirapuistoilemassa ja mukelointi jatkui vielä meillä kotonakin olohuoneen lattialla. Ruskan emäntä, rakas touhukas ystäväni K ja minä katselimme päät kallellaan, kuinka meidän silmäterämme niin kivasti leikkivät keskenään kokoerosta huolimatta. Pepi kun meinaa tykätä yleensä pitkulaisista ja matalista koirista, itsensä kaltaisista siis. Mutta Ruska oli tervetullut poikkeus moiseen kokorasismiin.

Sisällä oli pakko ottaa salamalla kuvia, on valo jo niin vähissä, että olisi ilman salamaa tullut vain suhmua ja sekundaa. Ihana syksy, muuten. Kynttilät palaa ja sataa ropisee. Kiva on itse akkunasta katsella töihin kiiruhtavia henkilöitä aamuisin ja laulaa työväenlauluja. Hah.

Lopuksi aika pelottava kuva meidän muuten niin lempeistä turreistamme. Mitä tappajakoiria :D

 RRauh!