Nyt vaihtelee mielialat, pois alta risut, männynkävyt ja ärsyttävät tohelot! Aikamoista oli herätä kirkkaaseen auringonpaisteeseen iloisena, ja kolmen minuutin päästä kilahtaa hiljaisesti törrrkeän likaisille ikkunoille (joita EN aio pestä, pesköön seuraava asukas)joiden tomuläikkiä ja sormenjälkiä se aurinko armas paljasteli armottomasti, ja tajuta sitten nolona likaisuuden olevan lähinnä minun vikani. Tai siis sen, joka niitä ei ole pessyt. Eli minä. Hö. Ja sitten taas ilahtua omenapiirakasta ja vaniljakastikkeesta jääkaapissa ja sitten vaivuttiinkin morkkikseen. Eihän se ole aamupala. Onnistuin senkin miettimään parhain päin; pääraakaineet omena ja maito ovat tosi hyvä aamupala, totta tosiaan!
HUOH, NAISET, miettii siellä joku! Ja tottahan se on. Päivän aikana ehdin mennä syvästä alakulosta hysteeriseen riemuun kahdessa sekunnissa. Pelottavaa, eikö. No mitkä hormonit ne siellä heittelee naisparan päätä suuntaan jos toiseen? En tiedä, mutta tuskin olen ainoa, jolla on joskus hiukan mood swingejä. Päivän aikana on kuultu (lähinnä puoliso, voi sitä parkaa) muutamia hyvin epävakaan tuntuisia lauseita, mutta vakuutan, olen täysin järjissäni ja sielunruumiinvoimissa!
Kuitenkin, tässä olen, sohvalla. Teatraalisesta surusta, mielipuolisesta naurusta ja ihme pelleilyistä voipuneena. Joskus on vain niin ihanaa olla tosi, tosi lapsellinen ja höpö. Ettei uppoudu vakavaan aikuisuuteen.
Tosin meidän perheessä ei taida sellaiseen olla suurtakaan vaaraa. Coolin Pepin salaisena stylistinä toimineet viime viikolla siskot ja siskon poikaystävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos sanoistanne!