Elämän totuutta etsi

Vanhempani luopuivat ihanasta vanhahkosta lipastosta meidän eduksemme. Se sopii tänne kuin nenä päähän, ja värikin on valkea. Lipasto on avioliiton kautta meidän suvun pariin päätynyt ilmeisesti ja onkin ollut useammalla omistajalla ennen minua. Haha, takaisin ette saa. Yläpuolella mummoni tekemä taulu, jota eräskin ilta tuijottelin pitkään, ja filosofiseen ja syvälliseen tyyliini mietin elämän tarkoitusta. En päässyt kaikkivoipaan vastaukseen, vaan sen etsintä jatkuu vielä, viisaudestani huolimatta. Asiallisesti puhuttuna, taulu on jotenkin hellyyttävä ja vähän kulunutkin, se kun on ilman raameja roikkunut myös raanuna seinällä aikoinaan.

 

 Meidän lähellämme on lampi, jota kivenkovaan väitin Kippolammeksi. No kartta sanoi sen olevan Köyhälampi, mikä sopiikin minuun ja pankkitiliini paremmin. Sen rannalla on yliystävällisiä sorsia ja kesäisin muutama pultsukin, ja monta kävelijää, lenkkeilijää ja sorsienruokkijaa. Me emme ruoki sorsia, lähtevät vielä joku kerta seuraamaan, ja ovat kohta kotioven takana vaakkumassa pullaa ja leipästä. Ahneet räpyläjalat.
Jaloista tulikin mieleen, kun yritin ylettää kirjakaapin päällä oleviin kukkiin kastelukannun kanssa, niin kanssani asuva mies sohvalta kommentoi "voi voi, ei se yllä, kun sillä on niin lyhyet töppöjalat raukalla." Ehken kauneinta, mitä minulle on koskaan sanottu.

Joka tapauksessa, näin ilmoitusluonteisesti, aion muutella blogin ulkonäköä ja nimeäkin hiukan. Nykyinen nimi viittaa jotenkin vuoden takaiseen elämään, ja niihin kokemuksiin, joita en kyllä pois vaihtaisi. Nyt on nyt, ja elämä melko erilaista, aika paljon on vuoden aikana tapahtunut. Mutta sittenpä näette, millaista jälkeä tulee..
Melkoista tajunnanvirtaa tämä. Ensi kerralla sitten jäsenneltyä ja järkevää tekstiä,todennäköisesti kuitenkaan ei.