11.11.2012

Päiväni prinsessana

Moni puhuu, vielä useampi toteuttaa, jopa huomaamattaan. Voimautuminen on sana, jota viljellään monessa paikassa. Työpaikan tyky-kokouksissa, ystävien kesken, ruuhkavuosien kätköistä. Ihme sana, joka tarkoittaa ihan vain sitä, että saa uutta virtaa arkeen, hyvää tuulta purjeisiin, mielialaa kohottavaa seuraa ja/tai tekemistä, parempaa oloa kokonaisvaltaisesti ja ihania muistoja vaalittavaksi. 
Voin kertoa, että kaikkia näitä on saatu, kun ihana akkalaumani järjesti minulle "päivän prinsessana", Katrinsessa 30 wee.
Sain onnittelulaulun kotiovelle (sori naapurit), ja sisään pelmahti kuusi naista, kaksi tenavaa ja yksi parin viikon päästä päivänvalon näkevä salamatkustaja. Koira oli ihmeissään ja tohkeissaan, yritti lupsutella vanhemman tenavan kasvoja hyvin monta kertaa ja haisteli pienempää (porukan miesvahvistusta) niin kovin innokkaasti. Lopulta se passitettiin makkariin, jonne isäntäkin oli vaivihkaa paennut vetäytynyt kovaäänisen kälät.. innokkaan puheensorinan tieltä.
Brunssin jälkeen sain rentoutua Sokoksen kauneushoitolan manikyyrissä ja sen jälkeen sain ikimuistoisen kokemuksen; voimauttavan  valokuvauksen. Kuvaajan kanssa saimme vaellella Schaumannin Linnan pihamaastoissa ja hän otti minusta kymmeniä (varmaan kyllä satoja) kuvia eri paikoissa ja taustoissa. Näistä kuvista saan sitten valita kymmenen itselleni muistoksi. Täällä blogissa voin sitten muutamia onnistuneita otoksia jakaa. Myös ryhmäpotretti otettiin tästä ainutlaatuisesta naislaumasta. Varattu tunti meni hyvin nopeasti, ja vaikka hyytävä ilma sai huuleni tunnottomiksi, olin niin onnellinen, ja, no voimautunut session jälkeen. Manikyyri ja kuvaus, vähänkö olin rinsessana!
Ravintolassa syönnin (Jalossa niin hyvä palvelu ja ruoka) jälkeen vietimme yhteistä iltaa, ja aamuyön tunnithan ne jo raksuttivat, kun vihdoin kiepahdin peiton alle. Aika rentoutuneen kuuloinen oli muukin naislauma reissun jälkimainingeista päätellen. Keskustelua ja avautumista, jakamista ja kannustamista, niistä on paras seura tehty. Minä ainakin olen kovin onnellinen kaikesta päivän ohjelmasta, mutta valokuvaussessio oli kyllä niin unelmalahja, jota ei itse tule niin helposti toteutettua. Iih, oon niin onnellinen :D Ja väsynyt. Ilta jatkuu leffalla ja viekulla.

Kiitos SYDÄN

4 kommenttia:

  1. Oi ihanaa! Olivatko nuo synttärikemut vai polttarit? Itse muistan IKUISESTI omat polttarini, ne oli niin parhautta että ei mitään rajaa. Parasta juuri se, että saa kaikki parhaat tyypit luokseen pitämään hauskaa yhden päivän ajaksi.

    Toivoisin revanssia ensi keväänä, mutta joudun kaiketi itse järjestämään.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Synttärikemuiluahan se! Synttärini tosin oli ja meni heinäkuussa :) Polttarit edessä puolentoista vuoden päästä varmaankin, luoja ties, mitä sitten keksivät...

      Ja totta on, että itse joutuu järkkäämään, jos toden teolla haluaa saada kilpaa lisääntyvät, muualla asuvat ja monta rautaa tulessa pyörittävät naikkoset saman katon alle :D

      Poista

Kiitos sanoistanne!