Olen onnekas voidessani sanoa, että ystäviä, kavereita, tuttavia ja hyvänpäiväntuttujakin on ainoastaan sellaisia kivoja. Mukavia, sosiaalisia, ihania. Sitä siis niin haalii itsensä kaltaisia ihmisiä ympärilleen.
Olen nuorempana ollut sellainen soittelija ja yhteydenottaja paljon enemmän kuin nyt. Nyt olen heittänyt vähintään puolikkaan pallon muille, etten ole itse aina suuna päänä viestittelemässä. Vanha ystävä, laita siis viestiä, haluan kuulla sinusta!
Uusia ystäviä sitä ei enää aikuisena niin helposti saa, kun opiskeluaikana sitä huomasi kaverustuvansa mutkattomasti ja helposti bileissä, rimpsalla tai öh juhlimassa..joskus myös baarissa. On kai sitä muuallakin aikaa vietetty, mutten nyt kyllä muista..Silloin se oli niin railakasta se meno. Toisin on nyt.
Tosin miehen kautta on tullut iiiiso liuta mahtavia kavereita yhdellä kertaa näin kypsälläkin iällä. Ihan mahtavaa.
Nykyään monella on samat työkaverit vakipaikassa, oma perhe joka tehokkaasti vähentää biletystä ja samat luottoystävät, joiden kanssa viettää aikaa.
Lukuisat tutut, joiden kanssa tapasi yössä, ovat jääneet. Nyt on vain ystävien ja kavereiden kerma jäljellä, ne ihanat, joiden kanssa mielelläni vietän vaikka loppuelämäni huolia jakaen, murheita itkien, onnea nauraen ja arkea pohdiskellen. Joskus jopa ihan juhlien.
Jos saan vielä joskus lisää ystäviä, mahtavaa. Jos en, haitanneeko se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos sanoistanne!