Omanarvontuntoa!

On ottanut eräs asia kupoliin viime aikoina. Ja harmittanut, ja tehnyt surulliseksi. 
Ja se on tullut uniin. Melkein joka yö. 
Kun on vaikkapa riidoissa jonkun kaverin kanssa (joka on kyllä minulla hyvin harvinaista), ei se valvota tai harmita ihan koko aikaa. Jos on epäonnistunut jossain, se harmittaa jonkun aikaa ja sitten se ei harmita enää. Jos vaikkapa ei saakaan jotain työpaikkaa, se voi harmittaa ja itkettää, mutta siihen ei voi jäädä rypemään. 
Mutta jos on kyseessä sellainen asia, jossa joutuu pitämään tarkkaan huolen omista oikeuksistaan, ja vastapuoli ei tule millään tavalla vastaan, se ahdistaa. En halua leimautua missään tilanteessa "vaikeaksi henkilöksi". Mielestäni minulla on kuitenkin oikeus pitää huolta, että saan luvatun alennuksen, annokseeni saan pekonin tilalle jotain muuta, palkkani on laskettu oikein, minua ei käytetä ihmissuhteissa hyväksi, kustannuksellani ei lasketa mukahauskaa leikkiä tai ihan olla ilkeitä, tai minua ei tyrkitä jonon hännille röyhkeästi. Jokaisen ihmisen tulisi pitää huolta siitä, että kohtelu on asianmukaista. Se ei ole "vaikean" henkilön merkki, vaan omanarvontuntoisen. Vaatimuksen hyvästä kohtelusta  voi esittää kauniisti ja kohteliaasti ja silti jämäkästi. 
Siksi minulla on kruunutatuointi. En ole prinsessa, mutta haluan kunnon kohtelua. Kaikilta. Niinkuin minäkin annan muille. Sinäkin voit vaatia kunnon kohtelua puolisolta, työkaverilta, kaupan myyjältä. Ihan oikeutetusti. Kunhan muistat, että se on kaksisuuntainen tie.
Mutta kun sitä kohtelua ei haluta antaa, tie käy kivikkoiseksi. On vaikeaa taistella tuulimyllyjä vastaan, jos vastapuoli kieltäytyy yhteistyöstä tai kunnioituksesta. Pitääkö silloin luovuttaa?
Pick your battles, valitse taistelusi harkiten. Joskus kannattaa kääntyä kannoillaan; "minä en torspojen kanssa asioi", ja joskus kannattaa vaatia vaatimasta päästyään; "tämän minä ansaitsen".
Aina riittää niitä ihmisiä, jotka toisia talloessaan nousevat korkeimmalle. Vältä heitä. Minä ainakin valitsen ympärilleni ihmisiä, joista tulee hyvä olo. Elämä on silloin mukavampaa, ja niissä taisteluissa huonoa kohtelua vastaan ei tarvitse seisoa yksin.

Loppukevennyksenä koiran kieli, joka ei aina muista pysyä siellä suun sisässä..:D
Sunnuntaita!