Seuraelämäni on kuollutta

No eipäs olekaan! Vaan päinvastoin.
On keikkaa, perhettä ja koirien rapsuttelua, hohtokeilausta, hyvää ruokaa, ostoksia. Kaikkee ihanaa.  Pepikin sai tutustua Iina-tätiin. Jännät paikat oli, ja Iina-rouva ei ollut kovin kiinnostunut pikku tirrikästä, mutta toimeen tulivat alkunuuskujen ja tuhahtelujen jälkeen. Muutama murahduskin kuultiin.

 Herkkua voidaan kyllä kerjätä ihan vierekkäin tässä aivan sovussa!

 Ja perjantainhan kruunasi keikka, joka sai allekirjoittaneen mahan nipistelemään ja kurluttamaan oikein olan takaa.

Ja kuten näkyy, paikatkin olivat ihan ok.

 Meidän koira on ollut koko viikonlopun nyt koko ajan jonkun sylissä, vieressä, rapsuteltavana tai muuten hellittävänä. Nyt on vieraat lähteneet, ja nuuhku joutuu tyytymään neljään paijauskäteen. On se rankkaa.
Ihanaa aurinkoista sunnuntaita!!!