Kevätaurinkoa ja kuumeilua

Niinhän se kuume nousi, onneksi ei kuitenkaan korkealle. Olen ollut kotosalla muutaman päivän ja täältä sisätiloista nautiskellut keväisestä säästä. Tosin koiran pitää päästä ulos, vaikka omistajalla olisi pää kainalossa. Minulla onneksi ei ole, ja sen takia pissalenkki on huomattavasti vähemmän tuskainen. 
Pepi sai "mummolta" tuliaiksi siankorvia, ja tänään neiti on rouskutellut yhden. Siinä kesti melkein puoli tuntia(vrt. berninpaimenkoira ja 30 sekuntia). Pienet hampaat jauhoivat korvaa niin että tuhina vain kävi. Aika herkkua, toivottavasti koiran masu sen kestää. 

Aivan upea ilma ulkona pakottaa tietenkin notkumaan tietokoneella ja katsomaan turhia sarjoja tv:stä. Onneksi kuumetta ei enää ole, ja voisinkin illalla tehdä hiukan pitemmän koiralenkin, epätopakat ja veltot jäseneni voisivat tarvita sitä. Oikeasti kyllä joskus tulee notkuttua niin rasittavuuteen saakka netissä, klikkaillen jotain turhaakin turhempia juttuja näytölle, ja koko ajan ärsyttää "voisin olla jo nukkumassa", "pitäisi olla jo hampaat pestynä". Inhoan sitä tunnetta, kun vain on ihan olmina, eikä pääse ylös. Inhoan ehkä eniten maailmassa. Ja teen lupauksen, että nousen tästedes ylös aina, kun alkaa ärsyttämään koko tietokoneen ketku.
No, mutta huomatkaa alla suloinen sydänhuivipanta. Oikean kokoinen läpäre kangasta, eikä liian iso, niinkuin ostamani jenkkihuivi, johon ressukalla jäi etujalkakin roikkumaan, kun huivin solmu löystyi..Sydänhuivipanta mummolta myös tuliainen.

 Rentoa keskiviikkoa, mä pistän nyt tän koneen kiinni!


EDIT: SIANKORVAT OVAT SITTENKIN JENNI-TÄDILTÄ, ANTEEKSI JENNI-TÄTI. PEPI ON NIISTÄ KOVIN ILOINEN! <3