Huhtikuu on toivoa täynnä

..juuri niinkuin kaikki torstait, muut viikonpäivät ja kaikki kuukaudet.
Olisin halunnut huijata jotain aprillista(raskaanaoloa, talon ostoa, ulkomaille muuttoa, eroa, koiran karkaamista..), mutta en uskalla. Äiti saisi sydärin, kaverit menisivät ehkä lankaan myös, aiheuttaisin hetkeksi parhaassa tapauksessa hämminkiä. Tosin journalistiystäväni E ei mene millään lankaan. Epäilee heti, ja ovelasti vain silmäilee. Voi johtua siitä, että olen onneton aprillaaja ja huijari. 

 Siskoni aprillasi muutama vuosi takaperin olevansa kihloissa. Ja teki sen vielä naamakirjassa. Moni meni lankaan. Vanhemmat tuhahtelivat, siskot kannustivat. Nyt itsekin bongasin omista naamakirjakavereistani muutaman samantyylisen pilan. Itse olen ollut sellainen sinisilmä, että kaikki huijaukset ovat menneet läpi kautta vuosien. "Kyllä me tullaan sitten etsimään, mene piiloon vaan", "en tietenkään kerro sun salaisuutta eteenpäin", "joo oot tosi nätti vaikka ootkin pullea", "et näytä yhtään kipeältä" ja "joo joo, oon oikeesti puoliksi intiaani". 
Nykyään koitan olla näppärä ja epäillä kaikkea, mutta synnynnäiset siniset silmäni silti puskevat pintaan. Uskon lähtökohtaisesti kaikkia ystäviäni. Uskon, että maailmassa on enemmän hyvää kuin pahaa. Uskon, että Pepi sai uuden ystävän Ruska-labbiksesta, joka kävi isäntäväen kanssa kylässä eilen.

Mielummin uskon, kuin epäilen kaikkea. Tai ehkä kaikista mieluiten olen siinä keskivaiheilla.

Pepi epäilee

Uskollinen mutta velmu ystäväni

Ja sinisilmäinen naamionainen

Uskon, toivon, oletan, että kevät on jo näin huhtikuussa täydessä vauhdissa, kesästä tulee ihana ja sopivan lämmin, syksyllä lähden kohti uusia haasteita. Epäilen, että takatalvi meidät vielä yllättää. 
Tiedän, että huomenna on taas maanantai. Ennen sitä pitää vielä rentoilla oikein olan takaa.

Noitaista palmusunnuntaita! Meillä jo kaksi noitaa käynyt, onneksi varattiin herkkuja kaappiin enkä minä ehtinyt niitä syömään.