Kuvia ja tunnelmia

Täysin tavallinen torstai. Reippaat ihmiset ovat töissä ja minä hissuttelen kotona. Maha vaivaa taas. Vatsatauti jossain muodossaan korventaa taas kerran sisuskalujani. Siksipä otin valokuvia kodistani. Aion niitä tänne vähän laitella nyt. Mietin, haluanko laittaa omasta pyhästä paikastani kuvia tällä tavalla, että kaikki näkevät. Mutta minusta kuvissa oli jotenkin rauhaisa ja seesteinen tunnelma. Ja kauniitakin ne ovat, minun kotini on kaunis. Kun ihminen lyö hynttyyt yhteen toisen ihmisen kanssa ja tavarapaljous on yhteistä, eikö jompaakumpaa osapuolta (tai molempia) pelota sen oman leiman ja tavan sisustaa katoaminen? Minusta ajatus on pelottava, jos minun kolmen värin kotiini tulisikin uusia värejä ja kuoseja silmääni häiritsemään. Elämä taitaa todellakin olla kompromisseja. Ehkä ne kompromissit ovat sen arvoisia. Voi meitä naisia, kun joudumme muuttamaan usein ainakin jossain vaiheessa elämää saman katon alle värisilmättömien ja "mullekäykaikki-paitsituo,minkäolitvalinnut"-tyyppien kanssa. 
Vähän jännittää, miten minulle käy. Sitten, kun se tapahtuu.
Ai niin, ensin ihana aamupala viime viikonlopulta.

Oli makiaa.

 I <3 rasioita, purnukoita, koreja, laatikoita...

 Elämän totuutta etsi- taulu on edesmenneen mummoni tekemä. Minusta se on niin kaunis tuossa sängyn päällä, ja sanomakin on ihana.

 Varovasti verhon takaa kurkistin, siellä on jo kevät, ihan totta on!

 Lasi jäi janoiselta

 Kaunis jalallinen lasi (x2) tuli tuliaisiksi vanhemmilta Madeiralta.

 Melko uudet niittipopot ja räyhäkkään pinkit reiskat <3

 Tiede-lehti: Mitä pelkäät? Ihmiset näyttäisivät pelkäävän susia ja karhuja ja molemmat ovat viimeisen sadan vuoden aikana yhteensä tappaneet muutaman ihmisen, ja näistä kahdesta syypää on ollut poikkeuksetta karhu.

  

Loppukevennyksenä rippikuva vuodelta ömhh...-97? Aika pieni tyttö siellä. Sitten vielä eilisen kuvakavalkadin (seuralainen jaksoi ihailtavan pitkään) innoittamana katsomme vuotta 99? Ehkä 2000, en ole varma.

Huono laatu,pöh. Paperikuvista ei ikinä saa netin puolelle hyviä tuloksia jollei skannaa.  Mutta, kuinka viaton on katse, kuinka valoisa on hymy tällä blondilla. Ikävöin noita hiuksia ja tuota olomuotoa, mutten ikävöi vaatteita. Luoja, mustat rintaliivien olkaimet näkyy vaaleanvihreän topin alta. Ja mikä MIKÄ tämä alimmaisen kuvan puseron kuosi on? Tykkäsin kyllä puserosta, ja se on ylläni esimerkiksi lukion toisen luokan luokkakuvassa. Ja monessa, monessa muussakin valokuvatodisteessa. Huoh. Vertailun vuoksi poseeraus vuodelta 2010.

Perusteiniankkaposeeraussilmäniskulla! Uhh, miten kaunista,mikä  vuosien mukanaan tuoman kokemuksen ja älyn huipentuma!
Tähän on hyvä lopettaa, kiitos seurastanne!