Ruskeita unia

Näin ihanaa unta. No ok, kummallista unta. Luen erästä Suomen suosituinta blogia, ja unessa levittelin tämän bloggaajan kanssa itseruskettavaa oikein olan takaa käsivarsille ja kasvoihin. Bloggaaja näytti upealta pronssisen ihonsa kanssa, minä läikikkäältä virtaheposelta. Valkoinen ihoni ei oikein tykännyt itseruskettavasta, vaan aine kerääntyi epäsäännöllisiksi lammikoiksi ihooni. Muistan sen kauhun, kun tajusin, etten näytä yhtään niin hyvältä kuin tuo toinen. Että valkoiselle iholleni nauretaan ja päivettyneet sekä hehkuvat naiset valkeissa mekoissaan katsovat minua aurinkolasiensa takaa ivaten.


Herätessäni todellisuus palasi nopeasti. Minä en halua ruskettua. En halua vanhentaa ihoani. Oikein ruskettuneet ihmiset näyttävät mielestäni heikkoluonteisilta ja itsetuhoisilta (kuten tupakoitsijat, hurjastelijat, "megabeibet" ja kröhöm- ylipainoiset). Valkeaa ihoani on nälvitty ja ihmetelty. Muistan eräänkin kerran, terassilla ystävien kanssa. Oli heinäkuun loppu tai elokuun alku ja kaikkien meidän, noin kahdeksan ihmisen vasen tahi oikea käsi piteli kiinni pöydällä seisovasta virvokkeesta. Oli kuin seitsemän männyn rungon seassa olisi ollut yksi paksu koivu. "Miten sä et ole ruskettunut vieläkään?" "Katsokaa Katrin käsivartta! Ihan hassua!". 
Hmph. 

Aurinko armas tekee tuhojaan koko ajan, ja tiedän monia, jotka tykkäävät rusketuksesta. Minä kyllä totuuden nimissä pidän päivetyksestä, se on terveen näköistä. Aina en kyllä edes päivety. Tai no ihan vähän. Mutta vaalea iho on mielestäni kaunis, tosin minun herkkisihoni punastuu ja näyttää vaikkapa saunan jälkeen keitetyn ravun ja paleltuneen palsternakan sekoitukselta. Mutta noin yleensä, kaunista on, ainakin hämärässä. Ja Suomessahan on hämärää suurimman osan vuodesta. 

Ihastuttavan ja hengästyttävän kaunis Amy Lee näyttää teille mallia aiemmassa postissa. Onhan tämä provosointia, kun laitoin yllä olevan ryppyisen harpun ja Amy Leen vastakkain, mutta ihan sama.

Ja jotta kontrasti ruskettuneisiin ihmisiin säilyisi mahdollisimman suurena, lisätään vielä:

Paul Harries/ tarjaturunen.com

Ei tarvitse Turusen tädin olla ruskea. On se niin kaunis. Ai että. Blondeilla olkoon hauskempaa, punapäät, ruskeatukkaiset ja black no.1-naiset vaan vangitsevat katsetta ihan eri tavalla. 
Mutta siis ihosta. Ja rusketuksesta. Loppukaneettina: hoidettu iho on kaunis iho.

Ei mulla muuta, kirkkaita keväthankia ja keväisiä auringonpaisteita kaikille! 
Terveisin nimimerkki SK 45