Suklaakäsi

Luin juuri hervottoman kirjoituksen "sipsikädestä" mahtavasta Kahden Suora-blogista, kirjoituksen voit lukea tästä. 
Minulla on suklaakäsi. Missä tahansa istunkin suklaakarkkikipon viereen, alkaa ankara jumppa, jonka aikana häpeämättömästi hupenee kipon pinta, kunnes pohja näkyy tai ahneen häpeä valtaa mieleni.

Tänään hervahdin oikein kunnolla pitkästä aikaa. Ostin naistenlehden ja hieman suklaata (siis, ihan sikkenä) ja löpsähdin sohvalle. Ai että, ihanan ravittu olo on monella tapaa. Huomenna voikin sitten olla reipas ja notkea, ja pyöräillä luvassa olevaan kynttilä-iltamaan (ts. saföörin suostuttelu on kesken).

 Olen oikeasti niin makean lumoissa, että vastajuhlituissa häissä en niinkään intaantunut notkuvasta pitopöydästä, vaan odotin kieli pitkällä hääkakun leikkuuta ja sitä seuraavaa jälkiruokapöydän antimia. Olin ihan onneni kukkuloilla maistellessani kolmen sortin juustokakkuja ja muita ihanuuksia. Koska hääkakku itse oli hiukan toisaalla kuin muut herkut, tajusin vasta seuraavana päivänä, etten ollut maistanut sitä lainkaan! Kun piti keskittyä niihin juustokaakkuihin...

Siis näihin

Makiaa loppuviikkoa ystävät!