Tämän maailman eniten peruskoneeni hain pyörällä kolmen kilometrin päästä keväällä 2009 ja avot, maailma oli auki. Pätkien ja lataillen, mokkulan varassa, mutta auki.
Sen jälkeen nettikahvila on sulkenut ovensa, minulla on valokuituyhteysnettiliittymä ja hartiat kokoaikaisesti jumissa.
Olen tällä hetkellä polvillani sohvan edustalla, tyyny jalkojen alla. Joskus olen puoli-istuvassa asennossa sohvalla kuuden tyynyn kanssa. Tai istun jalat ristissä kone jalkojeni päällä. Ja hartiat on jumissa.
Meidän kodissa ei ole oikein mitään järkevää paikkaa, johon voisin koneeni nostaa, enkä oikeastaan edes haluaisi tämän olevan näkösällä koko aikaa. Riittänee, että yhdellä perheenjäsenistä on tietokoneelle oma pöytä, jossa on kaksi näyttöä (kolmas olisi kuulemma kiva) ja ihmeellisiä piuhottimia ja värkkejä siinä pöydällä. Minulle riittäisi jokin taikapöytä, jonka äärellä voisin istua tuolissa kunnollisessa asennossa ja jonne koneen saisi piiloon, kun sitä ei käyttäisi. En uskonut, että sellaisia on olemassa.
Väärässä olin. Onni ja hartiahelpotus asuu tietenkin Ikeassa.
Kröhöm..Rakas ystäväni joulupukki...Tiedän, että on aikaista, mutta haluaisin ehkä esittää aivan pikkiriikkisen toiveen...:D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos sanoistanne!