Jalaka

Vähänkö oon tuunaaja. Ja emäntä.
Ai, että on tekeväinen olo kun jotain pientäkin puuhastelee. Pitkään olin miettinyt lampunjalan värin vaihtoa, ja lamppuparkakin oli vuosien palvelun jälkeen törkeästi tyrkätty varastokoppiin pölyyntymään. 
Nyt se on lähestulkoon paraatipaikalla uuden, nätin jalkansa kanssa, itse tyrkkääjän toimesta.
Ennen:

Välivaihe:

 Ja akkunalla valmiina:

Aika kiva on. Vähän maalasin myös johtoa, se kuului asiaan, eikä ole mikään vahinko. Sellainen pieni kuriositeetti..öhöm..
Jalan kuviointi on erityisesti mieleeni, se on sellainen herkkä mutta tomera.

 Ja kiitokseksi itselleni leivoin nimellisesti siskolleni ja miehelleni omenapiirakan, mutta oikeastihan se oli ihan minulle vain. 

Hyvää oli!