Taukopaikka

Kun nyt on kesä, ja on niin helppo hujahtaa autolla tai muulla Suomenniemeä ristiin rastiin, niin pysähtyäkin täytyy aina välillä. 
Pohjoisemmassa Suomessa ajellaan satoja kilometrejä yhteen soittoon pissien pulloon ja syöden eväsleipää murustellen autoa, mutta täällä "etelässä" ajetaan korkeintaan 80 kilometriä, ja sitten onkin aika nauttia Apsin 2 egen kahvit ja käydä pissalla ja sitten ostaa vielä joku jäätelö ja verrytellä koipia, kun on vielä ne 72 km jäljellä.


No missäs ne kaikki mukavat ja nostalgiset taukopaikat on? Ei ne asvalttihelvetit vaan sellaiset Pentikin tehtaanmyymäläoutlet-tyyni järvenselkä-luontopolku-mehevä eväsleipä-mansikkakoju-auringonlasku-sateenkaari-yksisarvinen- taukopaikat, joissa aina lapsena pysähdyimme. 
On vain kolme aakkosten ensimmäistä kirjainta, helppo liittymä, siistihköt vessat ja ankea myyjä.
Kuka enää pysähtyy tienvarrelle syömään kurkkuleipää ja juomaan Trippiä? Ja pissimään kyykyssä auton takana (tai n. 4-vuotiaana isän auttamana, R, muistat kyllä).

Pepin taukopaikka on ihan luonnossa aivan jäniksen taukopaikan lähistöllä, mutta ei se sitä tiedä.
Ehkä minäkin pysähdyn tänä kesänä jollekin viileälle paikalle, keskelle suomalaista maisemaa ja nautiskelen elämästä. 
Todennäköisesti minut kuitenkin löytää jostain Jyväskylä-Kemi väliltä ABC:ltä syömässä kylmiä ranuja.