Juhannus meni rauhallisin merkein. Ja se on hyvä. Tarjolla ei ollut mitään pienen ystäväporukan mökkeilyä kuoharilasien kera joten olimme aika lailla kotona. Ja kävimme toki anoppilassa syömässä. Rauhallisuuteen vaikutti se, että mies oli aivan puolikuntoinen. Ensi juhannuksen haluan viettää pienessä (sievässä ja) ystäväporukassa, jonka kanssa voi tehdä hyvää ruokaa, pelailla kivoja pelejä ja nautiskella keskikesän juhlasta kukkien tuoksussa, saunan lämmössä ja laiturilla istuskellen. Ja niin, että tontin nurkalla on se sääskientappajakone.
Juhannukseeni en halua örvellystä, känniriidanhaastoa, tai muuten vain tuulella käyviä ihmisiä. En halua niitä kyllä mihinkään muihinkaan juhliin. Yllättävän moni silti tuntuu viettävän juhlapyhänsä näissä merkeissä. Se on kummallista. Lähdetään ihan seilissä seilaamaan ilman pelastusliivejä "kun ei viime kerrallakaan sattunut mitään", ollaan kirveshippaa, kaadutaan kiukaaseen. Saunaan kuoli viime vuonna 45 ihmistä Suomessa. Kuinkahan moni heistä oli humalassa?
Huh huh, moniko miettii, että ei minulla oikeasti kovin hauskaa edes ole. Kunhan menen porukan mukana.
Nämä soutelevat vanhempani eivät liity marmatukseen millään tavalla. Kävivät mökkiviikolla vain retkellä. Ja pelastusliivitkin löytyy!
Ja pessimistin sanoin; tästä se päivä alkaa taas lyhenemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos sanoistanne!