Uudenvuoden kaikuja

Kun viime uutenavuotena marisin elämäni surkeudesta ystävilleni, en taatusti arvannut, eikä arvannut kukaan muukaan, miten nopeasti asiat muuttuisivat vuonna 2011. 
Halusin melkein jokaiselta elämän osa-alueelta muutosta. Vali vali ja alahuuli törröllään oli viime vuonna rinsessa. Sitten tuli tämä vuosi. Kaikkea tapahtui ja hups, saman katon alla ollaan sen toisen kanssa ja koiran ostoa suunnitellaan. 

Yhtäaikaa sitten tässä noin viikon aikana olen solminut sopimuksia oikealle ja vasemmalle. Yhden osa-aikaisen työsopimuksen ja sitten sellaisen "forever after"-sopparin, kuulemma vakituinen homma olisi se. Työsoppari taas ei. Oh well, aina ei voi voittaa. 
Forever after-sopparissa ei ole määriteltynä palkkaa, työaikoja, eikä irtisanomisaikaa. Siinä ei ole selkeää esimiestä (no minä olen se esimies, jos joku) eikä liitto maksa päivärahaa, jos toinen osapuoli rikkoo sopimusta. Forever after-soppari on sikäli huono diili, että työnkuva voi ajan saatossa muuttua vaikka mihin suuntaan, eikä valitusoikeutta JHL:lle ole. Julkisten- ja hyvinvointialojen liitto on kuitenkin parempi liitto forever after-hommalle, kuin esin PAM, kaikki varmasti tajuavat miksi. Hyvinvointialalla siis ollaan tässä asiassa, kaipa se melko julkistakin on. No, päätin suostua, ja miettiä myös vakituisen (palkallisen) työsopimuksen hommaamista, kun sellainen eteen kävelee. Uskon, että kävelee, sillä tänä vuonna on moni luulo osoitettu vääräksi ja moni toive toteutuneeksi. Hiphei vaan siis nyt elämälle.

Niin, ja viikonloppunakin oli aivan kertakaikkista laatuseuraa tarjolla lähes ympärivuorokautisesti (tosin kolmekymppiset akat nukkuu jo puoliltaöin, allekirjoittanut mukaan lukien). Kiitos niillekin naisille seurasta, ihanaa oli ja mieltä rentoutti, vaikka auton hajoaminen, ja kaikki muu "pikkuvikaisuus" muuttikin suunnitelmia... Turun saaristo jäi näkemättä, mutta toisella kertaa sitten.