Ritu

Tervetuloa, uusi perheenjäsen, vanha rouva Ritu.

Voin kertoa, että joku nimeltä mainitsematon nappisilmä on hyvin hämillään ja epäileväinen, että oikeestiko tuo nyrpeä akka jää tänne. Samalla mietitään, että miten voisin parhaiten mielistellä vanhaa arvokasta rouvaa, joka näin yhden yön jälkeen antaa jo nenutella ja haistella kunnolla. Tietenkin Pepin paikka on edelleen alimmaisena, eli myös Ritun alapuolella, mutta se näyttää sisäistäneen sen jo, vaikka ollaankin sen reviirillä.

 Pepillä on sama taktiikka kuin Kemin karvaheppu Iinan kanssa, "jos pikkuhiljaa menen lähemmäksi ihan muina koirina, peppu edellä, ei mua voi häätää pois ja sitten meistä tulee best friends forever".

Kaikista parhain hetki oli eilen, kun mies komensi "Ritu tänne. RITU tänne! Ritu tule tuletuletule hieno koira, TÄNNE!!" Ritu katseli seiniä ja istua tökötti vain tyynesti. Pepi melkein ryömi kohti miestä "Anteeksi kamalasti kun se ei tottele, anteeksi kovin! Minä tottelen, saanko minä tulla sen sijaan???". Mies käski Pepin makkariin ryömimästä (parka) ja se livahti valkeana salamana sinne " Joo sori, menen edestä pois" VIUH. Ja Ritu-rouva istua tököttää edelleen samassa paikassa. En todella aio vielä totella.

Ja minä vaikeutan tilannetta nauramalla niin, että vesi valuu silmistä. Siinä on parivaljakko kerrakseen.

On tuijoteltu puolin ja toisin ja Pepi varsinkn tuijottaa meitä syyttävästi ja sitten Ritua ihmetellen. Ja sitten on myös jo kaikille tuttu hmm, epäilen ja aavistuksen kapinoin-ilme:

 Ritu the lempeä ja arvonsa tunteva 7-vuotias corgi pembroke on tullut meille loppuelämän kotiin, kaveriksi Pepille. Toivottakaamme hänet tervetulleeksi (ja toivokaamme, että leikkikipinä syttyisi näiden kahden välille)!