Kuinkahan monella Lucia-neidolla on vuosien saatossa syttynyt tukka palamaan niistä kynttilöistä? Pelkäsin sitä aina lapsena koulussa, muistaakseni joskus oli oikeita kynttilöitä ja joskus sähköisiä. Ahdistava ajatus, varsinkin kun hiukset palavat parissa sekunnissa päänahkaan saakka. Kyllä siihen Lucianpäivään liittyi tarinakin, joka on kaikessa karmeudessaan aavistuksen makaaberi, mutta niinhän pyhimystarinat tuppaavat aina olemaan. Kuka repii silmänsä päästään (no Lucia), kuka surmataan kirveellä järven jäälle (Suomen suojelupyhimys Henrik) tai kuka eläessään hyppäsi alastomana piikkipensaaseen, jos mieleen tupsahti himokas ajatus (Benedictus Nursialainen, eli suomalaisittain Pentti). Ei ihme, että näistä tarinoista on aika paljon siistitymmät versiot jos versioita ollenkaan koulujärjestelmämme turhimman aineen, uskonnon, oppikirjoissa. Minusta uskonnonopetuksen voisi uudistaa perustuksiaan myöten. Rippikouluiässä olin kateellinen kaverilleni, joka kävi Prometheus-leirin riparin sijaan. Olin pieni pakana jo silloin, epämääräinen väärän tunne Jumalasta ja hänen kaikkinäkevästä silmästään aiheutti kirkosta eroamisen vähän aikuisempana, noin 8 vuotta sitten. Prometheus-leirillä oli kuulemma keskusteltu uskonnoista, eikä annettu vain suoria vastauksia elämän suuriin kysymyksiin.
No oli miten oli, Lucian päivä on valon päivä ja toivon todella, ettei kenenkään hiukset syttyneet palamaan koulun kulkuessa. Lucian kulkue on mielestäni todella kaunis perinne, omissa muistoissa koulun käytävät pimennettiin ja ainoastaan kulkueen lapsilla oli valo tuovat kynttilät käsissään. Ja kuudennella luokalla jouduimme laulamaan Santa Luciaa ruotsiksi säkeistön tai pari. Muistan edelleen sanat, jotenkuten.
Natten går tunga fjät runt gård och stuva.
Kring jord som sol förlät, skuggorna ruva.
Då i vårt mörka hus, stiger med tända ljus,
Sankta Lucia, Sankta Lucia.
Då i vårt mörka hus, stiger med tända ljus,
Sankta Lucia, Sankta Lucia.
Valoa loppuviikkoon!
Mie en ollut mistään protuleireistä kuullutkaan, kunnes vasta vuosia oman riparin jälkeen, pöh. :(
VastaaPoistaOn harmi, että noista pyhimystarinoista siistitään raakuudet pois, koska ne jos mitkä sais ihmiset ajattelemaan (tai sitten ei), että onkohan se hurmoshenkinen uskonnollisuus sittenkään ihan niin positiivinen juttu, ja mitä kaikkea uskonnon nimissä on kautta aikain tehty ja millaisia asioita pidetään jotenkin sairaalla tavalla ylväinä ja hyväksyttävinä.
Mietin hyvää vastausta mutta sanonkin vain (yllättävän kristillisesti) että AAMEN! Veit jalat suustani.
Poista