Lahjomisen sietämätön vaikeus

Tällainen yllänäkyvä on olo kiivastahtisen viikonlopun päätteeksi. Kovasti kaikkea on ollut ohjelmistossa, ja ensi viikollakin on kaikkea mukavaa, jiihaa. On sellainen rento ja iloinen fiilis. Ainoa pikkiriikkisen paniikin aihe on miehen syntymäpäivät, ja varsinkin synttärilahja. Jonka sanoin jo hankkineeni (hätävale oman selustan turvaamiseksi), mutta en oikeasti ole. Hih hih. Hermostunutta hihitystä. Kaiketi mentävä ensi viikolla pähkäilemään ja tuijottelemaan kauppaloisiin jotain sopivaa. 

Päivän suuri kysymys kuuluukin näin; miehet; isät, veljet, puolisot, ystävät; miksi ette suoraan sano, mitä toivotte lahjaksi? Maanittelun takana on aina se vastaus. Jo sitä hervahtaa silloinkaan. Saanen ihmetellä, miksi en voi vaikkapa armaan puolisoni kanssa käveleskellä rennosti kaikki kaupungin vaatekauppoja läpi, ja hän osoittaisi jotakin mukavaa

  neuletta, jonka minäkin hyväksyn; "Tuo on tosi kiva, tuollainen olisi kiva saada joulu- tai synttärilahjaksi!". Onko vaikeaa häh? 

Tosin huomaan ehdotukseni mahdottomuuden jo yhdistelmässä "rennosti" ja vaatekauppoja". Paree olla sitten tyytyväinen siihen, mitä saa, jos vihjeet ovat mitättömiä. Itsehän kerron kovaan ääneen mainoksia, kaupan hyllyjä tai nettisivuja suurieleisesti osoitellen, että "Oo, miten bellissima, toisikohan pukki tämän mulle, VIH VIH, vink vink."

 Arvannette, että seuraava postaus alkaa sanoilla "Rakas ystäväni joulupukki..." Jotta ei jää epäselväksi.

Siskoni henkilökohtainen käsityöavustaja Pepi, tässäkin valmistuu presento

 Lahjakasta viikon alkua kullekin!