Häät ja pöllö

Oli ihanaa juhlia kanssanne häitä, ystävät! 

Morsiuspari hehkui onnea ja olin hyvin onnellinen heidän puolestaan.
Tunnelma oli juhlava mutta leppoisa ja rento. Juhlapaikka oli kaunis ja toimiva, ohjelma hauskaa ja koskettavaa. Hiukan piti kyyneliä tirautella, kun naispoppoomme ohjelmanumero näytti kuvia ja hetkiä menneiltä yhteisiltä vuosilta...(Mies lähinnä yritti bongata minua vanhoista kuvista, ihan onni, ettei kaikista tunnistanut...)
Juhlien nimikortit ja moni yksityiskohta oli mietitty ja hyvin parin näköinen.
Ai että, miten mukavaa oli.

 Toki näin mukava illan jälkeen täytyy kotimatkalla ajaa pöllökolari.
Pimeästä auton eteen suhahti suuri, vaalea pöllö pikkuolennon perässä. Se ehti laskeutua kaistalle, kääntää pään meitä kohti jolloin minä huusin "EI ei se on pöllö, se on pöllö, varo sitä VARO SITÄ PRKL!!" No mies yritti varoa, ja pöllö suhahti autoa myöten takaisin ilmaan,kuului vain suuuh, kun siipi osui autoa kylkeen. Minä niin toivon, että pöllö pääsi takaisin metsään ja näin myös uskottelen itselleni (ja siskolleni 25-v, jolle  sana pöllökolari aiheutti alahuulen välittömän väpätyksen).

Saman verran jorinaa häistä ja pöllöstä, vaikka häät nyt olivat itsestäänselvä pääasia. Mutta pöllökolari on tosiasia. Pöllöt ovat vissiin vähän hitaita, mitä ei uskoisi. No, tänä yönä pöllö todennäköisesti parantelee jomottavaa siipeään ja lähtee metsästämään että suhina vaan käy. 

 

Näin toivoo Katrinsessa "mä leikkaan hei otsatukan ite".
Hyvää yötä, pöllöt myötä! 
Huu.