Kalalla naamaan ja muita viisauksia

On pitänyt kirjoittaa tälläkin viikolla niin monta kertaa. Mutta koska elämä ensin ojentaa käden ja loppaisee sitten isolla, kylmällä kalalla kunnolla turpaan, ei ole helppoa kirjoitella. 
Kyseinen turpaan loppaava kala oli niin suuri, että tipahdin laiturilta ja meinasin perhana hukkua. Mutta nyt on käsi kiinni ystävän kädessä ja jalka laiturin lankulla kiinni. 

Näiden epämääräisten kielikuvien jälkeen haluan mainita, että olen taas haistanut syksyn. Syksy voi joidenkin mielestä tuoksua martaalle, mutta minusta syksyssä on aina uuden alkua. Ihanaa, kirpeää ja rätisevää, uusia kyniä ja kumeja ja vihkoja ja uudet vaatteet ja kesästä levännyt mieli. Vaikken edes ole aloittamassa mitään koulua, kuten tuhannet muut. Silti syksyssä on sitä jotain. Kuten kynttilät ja filtit.

Tekee oikein hyvää sytytellä kynttilöitä ja kääriytyä filttiin sohvalle. 
Tehkää tekin niin, ja vain olkaa. Miettikää, mitä ihanaa teidän elämässänne on ja arvostakaa sitä/heitä. Älkää vinkuko Facebookissa, kuinka "kesä ei ole vielä ohi, eihän se koskaan alkanutkaan" ja "vielä on kesää jäljellä". Kun kesä on kuulkaa nyt kuollut ja kuopattu. Niih. Ensi kesänä sitten lepäätte siellä terassin baden badenilla ja imette siideriä pillillä. Tai varaatte matkan nyt, olen kuullut, että Kanarian saarilla on lämmintä talvella.

Nautitaan syksystä kuten koira nauttii uudesta lelusta, herra Ravusta.

 Kuvat taidan tästedes laittaa tämän kokoisina, aiks näppärän oloinen koko, eikö.
Lauantaina juhlitaan ystävän häitä, aivan ihanaa yhdessäoloa siis tiedossa, kyynel on takuuvarmasti silmäkulmassa (ketä huijaan:poskilla ja kaulalla ja rään seassa) useaan kertaan päivän aikana! Koira on kotosalla hoitajan kera, joten sen mahdolliset kyyneleet liittyy enemminkin siihen, että liian innokkuuden vuoksi herra Rapu on hyllyllä ainakin hetken (kuva antanee vinkkiä)..
Nyt taidan vastata makuuhuoneen tuhisevaan kutsuun, ja liittyä kolmanneksi tuhisijaksi sinne! Moi!