Rumat ne vaatteilla koreilee

Suomalaiset sananlaskut, nuo järkähtämättömän totuuden tyyssijat. Suomalaisen kansanperinteen tärkeä osanen, jonka oppeja on teidänkin pienten syntisten hyvä noudattaa! Sananlaskuissa on hyvin paljon sanomaa ja ne antavat neuvoa meille tietämättömille moukille harmaassa arjessamme.
Ai siis oikeesti?

Rumat ne vaatteilla koreilee

Siis, jos puen päälleni ihanan mekon, koruja ja korkkarit, olen ruma?? Jos heitän juuttisäkin niskaan ja lykkään tuhkaa päälle, olen kaunis? En tajua. Onko tämä jotain sotienaikaista mielenkohotusta, kun ei ollut mitään ihania mekkoja laittaa päälle? "Onneksi sulla, Onerva, ei edes ole muita kuin tuo kulunut törkeän hirveä kyökkihame, kato rumat ne vaatteilla koreilee." Ja Onervalla oli parempi mieli. No, maailma on muuttunut, ja sievään mekkoon ei tarvita kuin 29,9€ ja Gina Tricot tekee sinusta kimaltelevan tanssilattioiden tähden (ks. edellinen postaus). Ts. jokaisella on mahdollisuus pukeutua vähintäänkin ihan kivasti. Kirpparit, halpismerkit ja tuunaus ovat jokaisen ulottuvilla. Ja tyylikyys, muotitietoisuus, parhaiden puolien korostaminen ja kauniit vaatteet eivät tee ketään rumaksi. 

Hylkäämme siis tämän "viisauden" ikiajoiksi. Sitäpaitsi, eihän tätä enää kukaan käytäkään, paitsi jotkut Viitasaaren sankarikansanedustajat, jotka eivät muutenkaan sanomisiaan mieti sen kummemmin.

  
Puhuminen hopeaa, vaikeneminen kultaa
Koska kullan arvo on korkeampi kuin hopean, näyttäisi sananlasku pitävän vaikenemista tärkeämpänä kuin puhumista. Ihan järkevältähän tuo kuulostaa..NOT. Tämä metsien tuppisuukansa on tehnyt siitä perhanan hiljaisena öllöttämisestä oikein taidetta! On sanalaskua, keskustelujen välissä olevia minuuttien hiljaisuuksia, salaperäisiä miehiä..
Kyllä luulee uros tai naaras olevansa salaperäinen ja cool, kun ei turhia höpise. Höpinällä en tarkoita katkeamatonta puheen virtaa, johon ei pääse helposti väliin (kuulostaa ihan minulta), vaan sellaista jutustelua. Mikä siinä on niin vaikeaa? En tarkoita uppo-oudoille jokeltamista, vaan tuttavien ja kavereiden kanssa puhumista. Epäkohtelias puheen tuottamisen vaikeus ei ole coolia, vaan se johtuu yksinkertaisesti siitä, ettei vaan ole mitään oikeaa sanottavaa mistään. 
Minä olen saanut suuni aukaisemalla muun muassa kyytejä, alennuksia, ystävällistä palvelua, tietoja, ööh, läheisempiä ihmissuhteita. (Nykyään tosin yritän myös olla hiljaa ja kuunnella, yhtä tärkeä taito sekin!) Joten hylätkäämme tämäkin ihan höpö sananlasku. 
Puhukaamme siis toisillemme kauniissa vaatteissamme!
Helpotti avautua tästä. Varsinkin kun olen koko viikon sairauslomalla ja maha on tosi kipeä. Se teroittaa virtuaalista kynää ihan selkeästi.
PS. Tekstin värit oireilee, olen syvästi pahoillani.